2017-06-22

Minimalisti ja järkevä jemmailija


Meillä asuu kaksi hieman erilaista ihmistä saman katon alla. Siinä missä minä olen aina jotenkin kaihtanut tavaraa, niin mies on sellainen järkevä jemmailija. Se on se, jolta löytyyy sopivat ruuvimeisselit, sadetakit, makuupussit ja trangiat.

Myönnän, että välillä miehen tavarat ärsyttää. Mietin, että mihin se tarvitsee niin monta takkia, heijastinta, tai hanskaa. Lopulta kuitenkin, kun miehen tavaroille on tarpeeksi tilaa ja saan omia tavaroitani selkeästi omalle paikallee, niin ei niillä toisen tavaroilla niin  väljä ole. Voin ihan hyvin toteuttaa minimalismia, vaikkei mies tuntisikaan samallaista paloa asiaan. Hänellä on kuitenkin ihmeellinen taito antaa tilaa kaikelle hörhöilylleni. Saan toteuttaa intohimojani parisuhteessamme vapaasti. 

On meillä kuitenkin samojakin kiinnostuksen kohteitakin. Olemme kuluttajina varsin kriittisä, pidämme kohtuullisista asuinneliöistä, sekä perhekeskeisestä arjesta.

Jos tavotteemme olisi tehdä paikkariippumaton elämä, niin ehkä sellaisessa tapauksessa kokisin kumppanin tavarat taakkana. Tällä hetkellä se ei ole esteenä minkään unelmani toteuttamiselle. Kaikki ovat kuitenkin itse vastuussa omasta omaisuudestaan. Kaikki kantaa itse tavaransa taakan ja silloin se jakaantuu arjessa oikeudenmukaisesti.  

Oma minimalismi matkani on luopumista vanhasta. On monelta osalta aika löytää jotain uutta. Antaa sellaisille asioille tilaa, joita oikeasti kaipaan elämääni.  Olin eilen ihanissa rakkausbileissä. Parhaat asiat omassa elämässäni liittyy aina ihaniin kohtamiisin. Ystävät, rakkaus, hyvät keskustelut ja kohtaamiset ei vaadi mitään ulkokutoista. Se on aitoa läsnäoloa.

Minimalismi matkallani olen ollut todella laiska myymään tavaroitani. Voi olla, että jostain tavaroista olsin oikeasti saanut ihan hyvin massia, mutta miksi tekisin sen? Tulen onnellisemmaksi, kun joku saa jotain, mitä oikeasti tarvitsee. Ajattelen, että jos oma runsaus tulvii yli, niin se on velvollisuuskin antaa eteenpäin. Koen itse, että elän valtavan runsauden keskelllä.

Luopuminen on joidenkin ajatustottumusten osalta ollut niitä vaikeimpia. Vaikka yritykselläni ei ole enää valtavaa varastoa, niin olen mielessäni pitänyt sellaisia kahleita toimialan suhteen, jotka on hidastanut matkantekoani. Olen pitänyt ovia auki varmuuden vuoksi. Se ehkä estää minua olemasta rohkeampi ja tavottelemasta sellaisia tasoja, joille salaa haluaisin ylettää. niin..."Varmuuden vuoksi"... Se taitaaa olla vielä minunkin ansani. 

-Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti