2017-05-12

Hardcore, vai riittävän hyvä?



Pienen kotimme jokaisessa kaapissa ja kaikille hyllyillä on tavaraa. Kirjotan silti omaan blogiini minimalismista ja kerron täällä, kuinka se on helpottanut lapsiperhearkeamme. Mies ei ajattele tavarasta kaikilta osin samalla tavoin, kuin minä. Kirjahylly notkuu kirjojen painosta ja kaappien kätköissä on commandore 64, pelikonsoleita, roolipelikirjoja ja iso kasa sarjakuvia. 

Kaikesta tästä huolimatta en koe olevani huijari. Esimerkiksi tekstiilien määrän vähentäminen oikeasti auttaa tekemään isonkin perheen pyykkirumbasta siedettävää. Pystyn satsaamaan sellaisiin asioihin, josta pidän. Saan ostaa luomuruokaa, ekovaatteita ja luonnonkosmetiikkaa. Minimalismi pistää pohtimaan mihin aikani oikeasti menee ja vastaavasti mihin haluaisin sen menevän. Tajuan, että unelmat on oikeasti mahdollista toteuttaa! Voimme vähentää töiden tekoa ja olla entistä enemmän rakkaittemme kanssa. 

Sitä miettii välillä onko höpsöä kirjoittaa tälläisestä ihan tavallisesta arjen minimalismista, manifestoinnista ja lapsiperhearjesta... Tarviiko aina olla paras, vai riittääkö riittävän hyvä? Voiko samassa blogissa hehkuttaa superfoodeja ja korvapuusteja? Sellainen meinaan minä olen. Vedän tyrnejä pakkasesta ja ostan leikkipuisto reissun jälkeen vanijatötterön. Juon liikaa kahvia, mutta ostan lihan mieluiten luomuna. 

Rakastan sitä, että jonkin pienen yksinkertaisen siirron myötä arjesta tulee hieman ihanampaa. En tavoittele alle 100-tavaraa, enkä pyykkilauta vatsaa. Pidän silti itsestäni ja kodistani. Tämä eleämänrytmi sopii meille. Olen äärimmäisen äänekäs, mutta sitten taas toisaalta kovinkin erakko. En mahdu mihinkään muottiin, tai laatikkoon. Yritin aloittaa pelkkää minimalismi blogia, mutta tajusin onneksi tämän kaiken pitävän sisällään niin paljon muutakin, ettei se mahtuisi yhden aatteen alle. Rakastan sitä, että voin olla kaikkea vähän. 

Riittävän hyvä riittää mulle. 

<3 Riina 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti