2017-04-21

Kevätsiivousta ja yleistä löpinää karsimisesta.

KonMari ja kevätsiivous

Kaappien kevätsiivous on ollut kyllä huippu helppoa KonMarituksen jälkeen. Siivotessa löytyy toki edelleen jotain ylimääräistä, mutta on ihanaa, ettei tavaramäärään huku!

Olen toki aina ollut aika minimalismiin taipuvainen, mutta lapsiperheessä tavaraa kertyy salakavalasti. Tietenkin on vielä mies, joka säästää kaikenlaista kaapin perälle, mutta toisaalta KonMari on tuonut tähänkin asiaan tasapainoa. En voi vastata miehen tavaroista, eikä mun tarvitsekaan! Toisin, kun motkottaisin miehen tavaramäärästä, niin voin keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti vaikuttaa arjessa. Käymällä läpi niitä yhteisiä keittiövälineitä, omia kirjoja ja kansioita, sekä lasten tavaroita ja vaatteita, niin tavaraa vähentämällä arki helpottuu valtavasti. Koska miehen tavaroille jää tarpeeksi tilaa, niin niiden määrällä ei loppupeleissä ole oikeasti merkitystä. Mies on toki vähentänyt tavarakuormaansa tässä sivussa, sillä tavaran vähentäminen tarttuu vääjäämättä... 

Keittiön kaappeja siivotessani laitoin pois mm. muutamia vanhentuneita mausteita. Mautekaappi alkoi oikeastaan pirskahdella enemmänkin siinä vaiheessa, kun huomasin jäljelle jääneen vaan luomulaatuiset mausteet. <3

Haluan, että tavaraa on vain sellainen määrä, josta ehdin ja pystyn pitämään huolta. Ajattelen, että se lisää myös niiden tavaroiden arvostamista osaltani, jotka jäävät jäljelle kaappeihini. Haluan satsata laatuun, korjata vanhaa ja kierrättää sellaiset tavarat säntillisen tunnollisesti, joita emme enää tarvitse.

Myönnän, että yksi aikaa ja energiaa vievä tottumus mulla edelleen roikkuu... Olen liikaa koneella! Muutoin tavaramäärän vähentäminen on saanut aikaan taas sen, että tunnen pitkästä aikaa tylsiä hetkiä. Se on jännittävää, sillä se antaa myös mahdollisuuden miettiä, mihin kaikkeen sen ylimääräisen ajan tuhlaisin. Luon tilaa uudelle!

Yksi epäkohta tosin kodistammekin löytyy; Nimittäin eteinen! Se ei johdu suinkaan siitä, että siellä olisi mitenkään tuhottomasti tavaraa, mutta eteisemme on niin pieni, ettei takkeja, lakkeja ja tumppuja saa oikein järkevästi sijoitettua. Meillä on tasan yksi naulakko, jossa on viisi nuppia. Se on ihan liian vähän! Halauankin hieman tutkiskella pystyisinko sijoittamaan vielä yhden naulakon johonkin väliin eteistämme. Haluan, että jokaiselle takille löytyisi eteisessä oma paikkansa, eikä epämääräinen takkikasa, niin kuin tällä hetkellä.

Mitään isompia lasteja kamaa ei silti poistettavaksi nykyään kerry.  Toisinaan tietenkin poistan lapsilta pieneksi menneitä vaatteita, muttei mitään sen isompaa. Silti kaapeissa välillä löytyy edelleen yksittäisiä näennäisesti tarpeellisia, mutta silti turhia tavaroita. Yksi sellainen on nitioja. En ole tarvinnut sitä sitten kouluaikojen, enkä ole ostanut siihen yli kymmeneen vuoteen lisää niittejä. Silti olen säilyttänyt sitä jostain kummallisesta syystä kaapissa. Olen luonut ikäänkuin puutteen fiktion ja uskotellut itselleni, että saatan tarvita sitä joskus tulevaisuudessa ja silloin uuden hankkiminen ei olisi vaihtoehto. Olen ajatellut myös, että nitojan pois laittaminen on tuhlausta, mutta mikä onkaan suurempaa tuhlausta, kun olla käyttämättä tarvetyökalua! Vein siis nitojan kierrätykseen ja toivon sen löytävän kodin sieltä, missä sitä tarvitaan juuri nyt.

On myös tavaroita, joiden kautta ehkä haluaa jotenkin määritellä itsensä, vaikkei ne juuri nyt olisi tarpeellisia. Itselläni on kellarissa aikidopuku, jota olen viimeksi käyttänyt 10-vuotta sitten. En usko meneväni tatamille lähiaikoina, mutta ehkä jotenkin olen halunnut mieltää itseni silti aikidoa harrastavana muijana. Se on kuitenkin jotain, joka ei kuulu elämääni todellisuudessa juuri nyt, joten miksi kannan sitä tavaran taakkaa silti mukanani? Uskallanko luopua puvusta siltikin, vaikka hakeutuisin taas Nääshallin uumeniin muutaman vuoden päästä? Uskallanko luottaa siihen, että elän runsaudessa ja maailmankaikkeus pitää huolta siitä, että minulla on kaikki tarvittava joka hetki?

<3 Riina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti