2017-01-21

Minimalismi- netti & sosiaalinen media

minimalismi ja sosiaalinen media

On pakko myöntää, että mulla on tässä hurjasti petrattavaa! Perheemme on konekansaa ja kaikki roikkuu omilla koneillaan hirveän paljon päivässä. Toisaalta aina se ei ole paha juttu, sillä tietenkin se antaakin! 9-, ja 4-vuotiaat lapseni puhuu englantia melko hyvin. Kukaan ei ole heitä siinä opettanut, mutta koska youtube, niin oppiminen tapahtuu huomaamatta. Mieheni tekee töitä järjestelmäasiantuntijana, joten hänen työnsäkin tapahtuu aika pitkälle koneen ääressä. Itse blogaan, kurkin sijoituksiani, hoidan yritykseni kirjanpitoa, kurkin facebookkia, sähköpostia, pinterestiä, luen blogeja, Aamulehteä ja Hesaria, teen budjettia ja katson youtubevideoita, treenaan Zuzuka Lightin   youtubevideoiden avulla, sekä katson Areenasta muutamia sarjoja ja dokkareita.

Lopulta tämä kaikki ei veisi niin paljoa aikaa, kuin nyt, jos hieman tehostaisin netinkäyttöäni. Vaikka välillä pidänkin datapaastoja, niin edelleen katson sähköpostia ja facebookkia monta kertaa päivässä. Välillä otan oikeasti aikaa blogaamiseen, mutta suurimman osan ajasta koitan vain tehdä kaiken jossain välissä.


MINIMALISMI, netti


Treenaaminen lasten mentyä nukkumaan sujui jonkin aikaa hyvin. Sitten kuopuksen unirytmi meni sekaisin, enkä todellakaan jaksanut enää treenata, kun vauva nukahti yöunille vasta puolilta öin. Pidin sitä hyvänä syynä treenitauolleni, vaikka se tietenkin oli vain tekosyy! Oli pakko ottaa siis omaa aikaa vauvan hereillä olo aikanakin. Treenaan nyt illalla isompien lasten nukahdettua ja mies katsoo vauvaa treenini ajan. Kyse on kuitenkin vaan siitä, että uskallan vaatia oman aikani!

Ihan samalla tavoin pitäisi uskaltaa ottaa oma aika myös blogaamiseen. Erottaa se kaikesta muusta, sillä silloin en välttämättä ole häilyvä vanhempi, joka vastailee lapsille edes kunnolla tajuamatta, mitä he kysyivät. Välillä haaveilen, että blogi, tai yritykseni toisi niin paljon tuloja, että saisin olla se vanhempi, joka sulkeutuu työhuoneeseen kahdeksaksi tunniksi...

Kuitenkin jokainen naurettava ajanhallinta ongelmani on vain järjestelykysymys. Kyse on siitä, että oman ajan hallitseminen ja valta pitää ottaa vain takaisin itselleni! Pitää tajuta, että olen niin arvokas, että saan ottaa aikaa treenaamiseen ja harrastaa blogaamista inhimilliseen aikaan päivästä!

Kun ottan asioille oman korvamerkityn aikansa, niin tajuan, kuinka vähemmällä saan enemmän aikaiseksi. On ihan eri asia antaa vetovastuu hetkeksi miehelle, laittaa kuulokkeet korville ja kirjoittaa ihan rauhassa. Silloin en tunne huonoa omaatuntoa. Annan itselleni oikeasti luvan vaipua kuplaani! Silloinkin, kun luen sähköpostit ja avaan facebookin vain kerran päivässä, tajuan, etten olekkaan menettänyt mitään tärkeää.

Tietenkin facebookin vilkuileminen saattaa tuoda äitiyteen myös jotain inhimillisyyttä.... Sillä, kun ei tarvitse olla lapsille ihan kokoajan läsnä, niin lapsiperhearkea jaksaa paremmin. Ehkä korppi vie lapsieni, mutten luultavasti uuvu samalla tavoin, kuin antaessani koko huomioni jatkuvasti.

Netissä päämäärättömästi kököttäminen ja somen vilkuilu on kuitenkin pääasiassa pelkkää mielihyvän hakemista. Se on riippuvuttakin, josta pois opettelu vie oman aikansa.

Vaikka tietynlaisen valuen etsiminen tekemistäni asioista on ihan hyväkin asia, en silti koe, että kaiken tarvisikaan olla merkityksellistä, tai tarpeellista. Kuitenkin se raja, kun asiat joita teen ottaa enemmän, kuin antaa on hiuksen hieno. Tietynlaista loksahduspistettä netinkäytönkin suhteen pitänee varmasti siis etsiä.  Ihan samalla tavoin tavaroiden määrä, aijan käyttäminen, kahvijuonti ja some voi tuoda paljon hyvää kohtuudella käytettynä.

SÄHKÖINEN MINIMALISMI

Olen silti opetellut karsimaan sellaista informaatiota melko hyvin, joka ei tuota iloa. Olen karsinut facebookin seinältä uutistulvaa, joka tuo lähinnä harmituksen tunteita ja lisännyt sellaisia, jotka tukevat maailmankuvaani ja tuottavat iloa.  Olen myös karsinut hieman uutisten lukemistakin. Kaikkea ei tarvitse tietää heti.... En silti menetä mitään. Kuulen tärkeimmät uutiset mieheltä, tai kavereiltani ihan tahtomattakin. Jonkin asian seuraaminen "vain koska täytyy"- tuntuu muutoinkin ihan naurettavalta. Oikeasti mitään muuta ei ole pakko tehdä, kuin kuolla, eikä sekään välttämättä ole pakollista... Lopulta maailmassa selviää siltikin, vaikkei kaikkea tee, tai luekkaan.

Myös sähköpostin inbox on mulla nykyään useimmiten tyhjä. Päätän heti viestin luettuani mitä toimia saatu sähköposti vaatii. Jos viesti ei vaadi toimia, mutta se tulee säilyttää, niin arkistoin sen toiseen kansioon. Jos en tarvitse sitä, poistan sen ja jos se vaatii toimiani teen sen heti, tai päätän ainakin, koska teen asialle jotain.

 Lisää sähköposti jutuista voi lukea esimerkiksi Joonan blogista. 


- Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti