2016-11-23

Laatua ja KonMaria

KonMari, Papu

Pieniä ihania arjen juttuja on, kun postiluukku kolahti ja sain uudet Papun leggarit tytölle. <3 Rakastan sitä, että voin satsata määrän sijasta laatuun. Toisaalta oli sekin kivaa, että löysin nämä Papun Leggarit MiniQ:n verkkokaupasta 14€:lla.

KonMaritus edennyt aika hitaasti. Käyn läpi yhden ryhmän kerrallaan vauvan päiväuniaikaan. Kirjahylly keveni vain alle kymmenellä niteellä, mutta toisaalta ehkä seuraavalla kerralla on vieläkin helpompi luopua niistä, joiden kohdalla nyt hieman emmin. Hyllyyn jäi esimerkiksi kirja, jossa kerrottiin miten omenapuu leikataan. Siitä aiheesta oli koko kirjassa vain yksi aukeama, mutta jotenkin ajattelin, että tarvitsen sitä vielä joskus. Myönnän silti tätä kirjoittaessani, kuinka hölmöltä tuon kirjan säilyttäminen tuntuu. Uskon, että tarpeen tullen löytäisin sen tiedon vaikka netistä. Ehkä siis kirjahylly pitää käydä vielä uudestaan läpi lähiaikoina.

Laitoin pois myös tyhjiä vauvakirjoja. Ehkä on aika luopua ajatuksesta, että täyttäisin ne "sitten joskus". Huomaan kuitenkin vapauttavaksi, että pystyin luopumaan sellaisistakin tavaroista, joita olin saanut lahjaksi, mutta jotka ei tuottaneet mulle itselleni enää mitään mielihyvää. Kiitin mielessäni lahjan antajaa ja lahjaakin sen tuottamasta tunteista ja ilosta. Annoin niiden mennä tuottamaan jollekin toiselle iloa jatkossa.

Myönnän, että välillä ärsyttää, ettei mies karsi omia tavaroitaan samalla vimmalla, kuin itse. Lopulta kuitenkaan sillä ei ole merkitystä, mitä mies tekee omilla tavaroillaan, vaan sillä mitä teen omilleni.  Vaikka toinen meistä säilyttäisikin lapsuutensa sarjakuvat, tai useamman pelikoneen, niin säilytystilaa on silti tarpeeksi. Mies sitäpaitsi tuo taspainoa tälle karsimisharrastukselleni. Vaikka mulla on valtava kaipuu täydelliseen asketismiin ja minimalismiin, niin on hyvä, että toinen meistä pysyy aisoissa.

Tasapaino ennen kaikkea

<3 Riina

2016-11-20

Liian kiltti synnyttäjä?

synnytys

Pienin lapsistani V on kohta kymmenen kuukautta.  Mieli palaa aina silloin tällöin synnytykseen ja siihen, miksi alistuin noudattamaan muiden toiveita, enkä tullut täysin kuulluksi. Mietin, onko mulla edes oikeutta surra ja pohtia niitä pieniä juttuja, vaikka synnytys oli monella mittarilla hyvä?

Vauva oli syntymässä piirun verran ennenaikaisesti, joten en voinut jäädä kotiin odottelemaan supistusten yltymistä. Mies heitti mut sairaalaan. Lähetin miehen kuitenkin kotiin, vaikka isomille lapsilla olikin vahtioita. Ajattelin, että lapset tarvitsee isäänsä enemmän, kuin minä miestä.

Synnytysvastaanotosta mut pistettiin aluksi vuodeosastolle. Supistukset tuli jo säännöllisesti, mutta ne oli vielä varsin lempeitä.  Tiesin kuitenkin, että synnytys etenisi nopeasti ja pyysinkin vuodeosastolle asetuttuani, että kätilö kurkkaisi kohdun suun tilanteen. Se ei kuitenkaan suostunut, sillä juurihan kohdun suu oli katsottu alhalla synnytysvastaanotossa. Ei kuulemma kannata ronkkia liikaa... Nukuin hieman supistusten välillä. Tunsin kyllä, kuinka synnytys eteni ja supistukset voimistuivat. Pyysin taas muutaman tunnin päästä, että kohdun suun tilanne tarkastettaisiin, muttei kätilö taaskaan lämmennyt ajatukselle. Kerroin, ettei edellisessäkään synnytyksessä supistusten mittauslaite ei rekisteröinyt kaikkia supistuksia, vaikka niitä tuli... Oli kuitenkin kuulemma liian aikaista mennä synnytyssaliin.

Lähdin päivähuoneeseen ja soitin miehelle. Nauroin, ettei kätilöt päästä mua saliin, vaikka synnytys on ihan kunnolla jo käynnissä. Puhelun aikana supistukset voimistuivat. Otin nojatuolin selkänojasta kiinni ja puuskutin. Supistuksia tuli tiuhaan ja jokaiseen niistä piti jo keskittyä kunnolla. Lähdin takaisin huonettani kohden ja näin oman hoitajani. Kerroin, että supistukset on jo aika voimakkaita ja sopersin jotain saliin pääsystä. Kätilö huikkasi, että voisin ensin koittaa suihkua, sillä olin kertonut aijemmin haluavani sinne. Olin hieman järkyttynyt, mutten osannut vaatimalla vaatia saliinpääsyä. Menin huoneeseeni, mutta makaaminen tuntui inhottavalta. Laahustin vessaan ja supistukset oli jo niin voimakkaita, että kiroilin. Menin takaisin huoneeseeni ja odotin muutaman supistuksen verran. Ne oli jo niin kipeitä, että puristin tyynyä pääni alla. Tiesin, että poinnistusvaiheeseen ei mene, kuin ihan hetki. Olen aina kipeimmilläni juuri ennen ponnistusvaihetta. Soitin kelloa ja pyysin hiukan anelevasti, että eikö kohdun suun tilanteen voisi vihdoin tarkistaa, että pääsisin saliin! Hoitaja totesi mun olevan jo aika kipeä ja lupasi kurkata vihdoin tilanteen. Pyysin, että yrittää olla nopea, jotta tsekkauksen voisi tehdä supistusten välillä. Katsottuaan tilanteen kätilö oli aika järkyttyneen oloinen. Se sanoi pyytävänsä kollegansa vielä katsomaan ja juoksahti pois. Kaksi muuta kätilöä tuli paikalle, mutta he totesivat, ettei tilannetta tarvitse edes katsoa. Ne päätti kärrätä mut sängyllä suoraan saliin, sillä vauva saattoi syntyä koska tahansa!

Salissa ehdin hypätä sängylle ja ottaa housut pois, kun oli jo pakko ponnistaa. Sain onneksi itse valita ponnistus asennon ja olin sängyllä polvillani pitäen laidasta kiinni. Tyttö syntyi parilla ponnistuksella.

Näin jälkikäteen mietin, miksen saanut sanottua, että tiesin synnytyksen olevan jo ihan kunnolla käynnissä?! Miksen vaatimalla vaatinut päästä saliin jo silloin, kun itsestäni siltä tuntui!? Vaikka tunnen kehoni, miksi alistuin silti muiden mielipiteeseen synnytykseni kulusta? Miksei hyvävointista synnyttäjää otteta vakavasti ennen, kuin ihan viime metreillä? Miksen osannut sanoa selkeästi mitä haluan?!

-Riina

2016-11-18

Rahan salaisuus

rahan salaisuus

Ensin pitää todeta, että tämä esittelemäni salaisuuden hyödyntäminen ei sovi kaikille. Minulla se kuitenkin toimii!

Olen oppinut nämä asiat Terhi Majasalmen, sekä Mikko Sjögrenin kirjoista. Niiden kirjoja kannattaa ehdottamasti lainata ja lukea esimerkiksi verkkokirjastosta,

Ennen, kun mennään itse rahan salaisuuteen, joka on muuttanut oman talouden pitoni naurettavan yksinkertaisella menetelmällä, niin on hyvä aloittaa ensimmäisestä askeleesta. Kaikki lähtee siitä, että tiedät mihin rahasi menee! Sinun tulee tuntea taloutesi luvut ennen, kun teet mitään muuta. Listaa esimerkiksi kuukauden ajan kaikki tulosi ja menosi. Kun olet tehnyt tämän, voit miettiä mihin haluaisit todellisuudessa rahasi menevän. Itse panostan luomuruokaan ja ekovaatteisiin.

Toinen askel on sovittaa tulosi menoihin. Jos summat ei millään kohtaa ja menosi on joka kuukausi suuremmat, kuin tulosi, niin sulla on kaksi vaihtoehtoa: Joko karsit menoistasi, tai lisäät tulojasi.

Sitten mennään kolmanteen askeleeseen, eli itse salaisuuteen. Olen kertonut aijemmin blogissani, että jaan rahani prosentien mukaan eri käyttötarkoituksiin. Käytän  tällä hetkellä 50% ruokaan, vessapaperiin, vaippoihin, sekä siivous ja pesuaineisiin, 10% laskuihin,
 5% säästöön, 5% asp-tilille, 5% sijoittamiseen, 10% lasten vaatteisiin, 5% omiin vaatteisiin, 2,5% superfoodeihin, 2,5%lahjoihin, 2,5% seikkailuihin ja 2,5% kodinhankintoihin . Ongelmana on ollut se, että vaikka jako on ollut selkeänä päässäni, niin rahat on vahingossa saattanut kuitenkin sekoittua, eikä suunnitelma ole pitänyt.

Ratkaisin ongelman sillä, että avasin lisää tilejä ja jaoin rahat käyttötarkoituksen mukaan eri tileille heti ne saatuani. Mulla on itseasiassa nyt 11. eri tiliä!  Ennen seuraavaa tilipäivääni jokaisella tililläni oli runsaasti rahaa vielä jäljellä, joka ei todellakaan ole mulle ominaista! En saanut sen enempää tuloja, kuin ennenkään, mutta pystyin pysymään suunnitelmassa häikäisevän hyvin. Itseasiassa en tiedä miksi tämä toimii, mutta mulla se todellakin toimii!

- Riina

ps. Kannattaa tarkistaa, että tilien avaaminen ja käyttäminen on pankissasi ilmaista.

2016-11-17

KonMari - Vaatteet

KONMari vaatteet

KonMari  vauva

konmari lapsiperheessä



Aloitin eilen KonMari kirjan lukemisen uudestaan ja kävin heti vaatteiden kimppuun. Mitään valtavaa karsimis operaatiota ei tarvinnut tällä kertaa tehdä, mutta toisaalta huomasin vaatetteita tarkemmin läpikäydessä, mitä tarvitsee hankkia vanhojen tilalle. Legginssit kuluu muksuilla pika vauhtia, joten Papun leggareita pitää hankkia muutamat lisää! <3

Lasten vaatekaapissa oli ennen hyllyllä kupera kori ja osa vaatteista oli hyllyllä pinossa. Homma ei toiminut siten ihan niin hyvin, kuin olisin halunnut, vaan hyllyllä pinossa olevat vaatteet usein räjähtivät lasten etisessään itselleen sopivaa päälle pantavaa. Etsin tilalle pari pahvilaatikkoa, sekä hyödynsin luomuherkkusienten mukana tulleita puisia pikkukoreja. Tosin vieläkään laatikot ei ole täydellisen kokoiset, mutta ne helpottaa kuiten järjestyksen pitoa.

Koska meillä asuu kolme lasta, niin varsinkin ulkovaatteita, kenkiä, luistimia ja monoja tulee säilöttyä seuraavallekin lapselle. Lapset on  syntyneet noin neljän vuoden välein ja välillä mietin onko vaatteiden säästäminen hiukan höpsöä. Toisaalta mulla on vain yksi hyllyllinen jemma vaatteita ja samassa siis säilytetään "väärän kauden vaatteet". Kenkiä ja hiihtomonoja onkin tosin sitten kaksi isoa kassillista. Niitä pitää käydä hieman tarkemmin läpi tänään.

Isommilta lapsilta en karsinut lopulta mitään, mutta vauvalta lähti pari bodya, jotka oli ristitty pinttyneiden sosetahrojen takia kotivaatteiksi. Niiden tilalle kotiutui Marlonilta muutama päivä sitten muutama edullinen ja ekologinen body. Karsin myös pari hyvin rispaantunutta harsoa, sekä yhden kesälätsän, joka toivottavasti löytää uuden kodin taloyhtiömme kierrätyshuoneen kautta.

Mietin karsiessani myös tavaran määrää. Kukaan toinen ei loppujen lopuksi voi sanoa onko tavaramäärämme liian suuri, tai pieni. Kukaan ei voi toiselle määrittää, kuinka monta tavaraa hänen pitäisi omistaa. Pyrkimykseni minimalismiin on pyrkimystä sovittaa tavaramäärämme juuri meidän elämänrytmiimme sopivaksi. Vaatteiden osalta olen mielestäni onnistunut ihan kohtuullisesti.

Talvi terkuin:

<3 Riina


2016-11-12

Sinulla on kaikki!


Huomaan välillä ajattelevani, että tarvitsen uusia superfoodeja kaappiini, mutten kuitenkaan niitä malta loppujen lopuksi ostaa. Tulee aina uusia tuotteita, jotka lupaavat viedä terveytemme ja hyvinvointimme uudelle tasolle. Pitäisi ostaa macaa ja sieniä... ja sitten katsomme hintaa ja masennumme. Emme maltakaan käyttää rahaa hyvinvointiimme, vaikka ehkä uskommekin niiden tuotteiden tukevan terveyttämme.

Mulla on salaisuus... Emme tarvitse välttämättä mitään lisää!

Parhaat asiat on ilmaisia. Ne lymyilee keittiössä pakkasessa syksyn jäljiltä, tai niitä voi tehdä pelkän keskittymisen avulla. Parhaat ja vaikuttavimmat asiat on lasten hymyssä ja riemun kiljahduksissa. Vesilasissa, tai kaappiin unohtuneessa kookosöljyssä.

Emme tarvitse välttämättä mitään lisää.... Jo huomaamalla sen kaiken mitä mulla on jo ympärillä, voin viedä hyvinvointiani eteenpäin.

Rakastan ehkä sen takia niin paljon tavaran karsimistakin, sillä silloin saan tuloksia ilman, että hankin mitään lisää.

Parhaat asiat on ilmaisia. Muista hengittää, tuuleta makuuhuone iltaisin. Juo tarpeeksi vettä. Huomaa se kaikki runsaus, jota sulla on ympärillä juuri nyt!

<3 Riina

2016-11-09

Vauvan minimalistinen vaatekaappi


Olen jo aikaisemmin vihjannut, että mun ja lasten vaatekaapit on varsin minimalistisia. Vauvankin sisävaatteet mahtuu yhteen pieneen hyllyllä nököttävään koriin vaippoineen päivineen. Ulkovaatteet on toisessa korissa, josta löytyy myös villapaita, kahdet villaiset potkuhousut, kaksi villahaalaria, puuvillahaalari, sekä tumput ja pari myssyä. Kyllä niitä tosin välillä käytetään sisälläkin. Villavaatteet on tosi oivallisia myös kantoliinaillessa. Oman takin alle ei paljon muuta vauvalle tarvita, kuin valtava kasa villaa! Eteisessä roikkuu vielä yksi toppahaalari, joka on lähinnä autoilu reissuja varten.

Meillä on vauvalla sisävaatteissa kierrossa viisi yläosaa ja viidet housut ja muutamat puuvillasukat ja villasukat. Sillä määrällä pärjätään vauvanvaatteiden suhteen mainiosti, sillä pesemme kuitenkin päivittäin pyykkiä. Kuivaava pesukone helpottaa, sillä ainakin harsot kuivaan aina lähes poikkeuksetta koneessa.

Vauvalla on aika paljon lahjaksi saatuja vaatteita, sekä muutama kirppari löytö. Pari vaatetta olen ostanut Marlonin verkkokaupasta. Ruskovillan haalari, sekä toppahaalarikin löytyi huokealla hinnalla kirpparilta. Aika vähällä rahamäärällä siis pärjää vauvan vaatteiden suhteen helposti!

Pidän siitä, että kaikki lasten kaapeissa olevat vaatteet on oikeasti käytössä. Kun tietää millaisissa vaatteissa lapsi viihtyy, niin valtavaa vaatevarastoa ei todellakaan tarvita.

Ainoa asia, joka kirpparilta ostettuissa vaatteissa harmittaa on hajusteellisten pesuaineiden käyttö. En huomaa välttämättä hajua vielä kirpparilla, mutta kotona sen sitten huomaa. Aina ei useampikaan pesu hävitä vaatteiden hajua. Olen voimakkaille pesuaineille hieman herkkä. Päätä rupee särkemään ja joskus myös iho kutisee. Vauvalle en halua myöskään laitaa voimakkaalle tuoksuvia vaatteita päälle, vaan koitan saada hajun aina ensin katoamaan. Joskus se onnistuu, mutta välillä taas ei... Silloin kun ostan vaatteita uutena, niin pyrin ostamaan ekologista ja eettistä. Mielummin kotimaisilta yrityksistä ja jos mahdollista Suomessa tehtyjäkin.

Vähemmän on enemmän

<3 Riina


2016-11-05

Mies joka ampui Lucky Luken

mies joka ampui lucky luken



Kun postiluukku kolahti jokin aika sitten, niin sain Mustanaamion lisäksi myös Lucy luken 70-vuotis juhlajulkaisun arvioitavaksi.

Sarjakuvan takakannen teksti oli jäätävä. " Tuhosin legendan, ammuin Lucky Luken!" Tietyllä tavalla se liittyi koko sarjakuvaan muutoinkin, kuin tarinnan osalta. Mieheni sanoi, ettei kirjan Lucky Luke ollut samanlainen hilpeä hahmo, mihin hän oli tottunut alkuperäisen piirtäjän sarjakuvissa.  Toisaalta alkuperäisen tekijän kuoleman jälkeen on tervetulluttakin, että uudet tekijät muokkaa hahmoa uuteen suuntaan, tai ainakin kokeilee välillä uusia suuntia. Matthieu Bonhomme kuitenkin ilmeisesti käsikirjoitti ja piirsi ainakin toistaiseksi vain tämän yhden albumin.  Mies, joka ampui Lucky Luken oli melankolinen, mutta tarina toimi silti hyvin.

Tarinassa on käänteitä ja sivujuonia, joita ei osaa odottaa, vaikka syyllinen olisikin selvä jo varhaisessa vaiheessa. Sarjakuva vei mukanaan ja albumin luki hetkessä.

Miltein joka aukeamalla joko palaa tupakka, sitä tekee mieli, tai se on kokonaan loppu. Tupakoinnista silti puhutaan ivalliseen sävyyn, eikä sitä liioin liiaksi ihannoida. Tupakointi stooria sävyttää vielä keuhkotautinen Doe Wednesday.

Summa summarum pidettiin sarjakuvasta silti molemmat, vaikka se oli hyvin eri sävyinen, kuin aikaisemmat.

Mies joka ampui Lucky Luken
Matthieu Bonhomme
Egmont kustannus 

booky
Turun sarjakuvakauppa 
Adlibris*

*affiliatelinkki

Arvostelukappale saatu 


2016-11-03

Tavaran karsimisesta ja kirjoista

Tavaran vähentäminen


Tavaran karsiminen


Kylmien ilmojen tultua eteinen tulvii talvivaatteita. Olen edelleen silti hyvin tyytyväinen siihen, että mahdumme asumaan 56m2 asunnossa. Rakastan tavaran vähentämistä  ja uskon sen olevan iso syy sille, miksi neliöistä huolimatta tilaa riittää tarpeeksi. Ainoa mikä ei pahemmin kevene on kirjahylly sisältöineen. Onneksi on kuitenkin Lundia, joka kyllä jaksaa kantaa kirjakuormaamme, vaikka se tästä hieman vielä kasvaisikin.

Myönnän silti, että luen enemmän kirjaston kirjoja, kuin hyllyssä olevia. Satukirjat ovat tietenkin kovassa käytössä päivittäin, mutta kuukausittain tarvittavat kirjani mahtuu yhden käden sormilla laskettavaan määrään.

Jaan elämäni myös miehen kanssa, jolla ei ole ihan niin tiukka suhtautuminen tavaraan, kuin itselläni. Hän säästää aarteensa ja panostaa etenkin scifi kirjoihin. Toisaalta miehen järkevä suhtautuminen tavataan tuo tasapainoa, sillä saan surutta lainata miehen villapaitaa, kun olen itse karsinut omani.

Kirjat ovat heikko kohtani, sillä vaikka kaiken muun saisin karsittua minimalistiseksi, niin kirjoja en vielä osaa. Kirjahyllyn valkoiset kaset-laatikot kätkee sisäänsä cd-levyjä ja konsolipelejä. Kuuntelen musiikkia tälläkin hetkellä Spotifysta, joten välillä mietin, miksi säästään levyjä niin hanakasti. Pelkään kai sitä hetkeä, että koneeni hajoaa, enkä pääse kuuntelemaan lemppari musiikkiani. Toisaalta levyillä on lähes poikkeuksetta ne pari hyvää biisiä ja sitten on ne kymmenen muuta, mitä ei koskaan jaksa kuunnella.

Saan silti kiksejä tavaran vähentämisestä. Karsiminen on mulle, kuin käänteistä shoppailua. Saan jokaisesta karsitusta tavarasta mielihyvää. En tosin tiedä, koska olisin täysin tyytyväinen tavaramääräämme, mutta karsiminen on helpottanut arkea oikeasti. Harvoin mitään hukkuu ja toisaalta, kun ostaa harvemmin uutta, niin malttaa satsata laatuun. Saan helpommin juuri niitä asioita, joita meille haluankin ja harvemmin joudun tekemään rahan takia kompromisseja.

Niin... Siinä on ehkä salaisuus myös kotiäidin talouden pyörittämiseen. Olen lopettanut shoppailun. Tai no nykyään shoppailen lähinnä ruokaa. Kuitenkin ne asiat joista nautin eniten ei todellakaan vaadi  lottovoittoa, tai isoja tuloja. Kun tietää mitä haluaa ja karsii elämästään isolla kädellä ne asiat, jotka kuluttaa enemmän, kuin antaa, voi alkaa elää unelma elämäänsä jo tänään, eikä huomenna!

Ehkä suon itselleni edelleen kirjojen rakastamisen. Ei täydellisyyteen tarvitse elämässä edes pyrkiä. Riittävän hyväkin riittää

<3 Riina

Herkkä

kemikaali herkkyys

Meidän keittiö näyttää edelleen aika karulta.

Se ei suinkaan johdu siitä, etteikö mulla olisi ollut aikaa repiä pohjatapettia pois ja aloittaa maalaamista... Taisin vaan taas herkistyä. Sain tapetteja repiessä taas selllaisen ihottuman, että oli pakko vaan jättää homma kesken. Olen näköjään herkkä myös tapettiliisterille... Mies lupasi tehdä homman loppuun, kunhan muilta hommiltansa ehtii. <3 Kai tää on mulle sellainen kärsivällisyys harjoitus. Lopulta sillä ei oo pätkän vertaa merkitystä, vaikka keittiö olisikin jonkin aikaa hävityksen kauhistus.

Välillä sitä vaan ärsyttää olla näin kuutamolla edelleen ihonsa kanssa. Joskus tulee onneksi kausia, ettei taiveihottumaa ole lainkaan, mutta pian kuitenkin silmänympärysiho, kaula, selkä ja taipeet on taas rikki. Välillä mietin pitäisikö oikeasti karata johonkin lämpimään iholomalle.

Toinen herkkyyttä aiheuttava juttu on ikäväkseni kirpparilta ostettut vaatteet. Lähes poikkeusetta ne on pesty pyykinpesuaineella, jonka tuoksulle huomaan herkistyväni. Ikävintä on se, ettei tuoksu lähde välttämättä useammassakaan pesussa pois. Välillä silti hairahdun... Viimeksi ostin Ruskovillan haalarin kirppikseltä, mutta siinäkin oli jokin voimakas tuoksu. Harmittaa!

Tiedän, etten tee ihoni eteen kaikkea sitä, mitä pitäisi. Hyvien rasvojen lisääminen, suoliston kunnon optimointi ja tressin vähentäminen on ehkä niitä avain juttuja. Onneksi tressiä ei pahemmin ole, paitsi ehkä tästä ihosta... Ostoslistalla on mm. Biomedin maitohappobakteerit. En vaan ole vielä raaskinut ostaa niitä, vaikka tiedän niiden olevan hyväksi ihan koko perheelle!

Ehkä kaikki vielä suttaantuu...

- Riina

2016-11-01

Mustanaamio- Mies, joka ei kuole koskaan


Mustanaamio mies joka ei kuole koskaan

Mustanaamio, mies joka ei kuole koskaan

Mustanaamio mies joka ei kuole koskaan

Mustanaamio juhlajulkaisu

 Mulla on Mustanaamioon hiukan kummallinen suhde. Se on se sarjakuvahahmo, jonka seikkailuja luin muksuna Aamulehdestä aina silloin tällöin, mutta jossa en oikein pysynyt kärryillä koskaan. Parin kuvan sarjakuva ei vienyt tarinaa oikein kunnolla eteenpäin ja jos lehtiä jäi välistä, niin oli ihan pihalla kaikesta. Mustanaamio jäi mulle siis aika mysteeriksi. Luolassa elävä äijä, joka täräyttelee pahiksia pääkallosormuksella ja jonka pojasta tulee vääjäämättä seuraava Mustanaamio. Aika surullista.... Ei siinä ollut lapsella oikein valinnanvaraa... Sukurasite!

Siinä missä mulle Mustanaamio on jäänyt aika kaukaiseksi, niin mies sen sijaan on ollut joskus Mustanaamiokerhon jäsen ja kaapista löytyy edelleen hieno jäsenkirja.  Sain kuitenkin Mustanaamion 80-vuotis juhlajulkaisun  arvioitavaksi ja myönnän, että suhteeni tähän sarjakuvahahmoon sen myötä hiukan syveni. Pahiksia nyrkein takovasta sarjakuvahahmosta löytyi pehmeitäkin piirteitä, kuten se, että "jokaisen elämä on arvokas". 

Kirjasta löytyy kattavasti sarjakuvia eri vuosikymmeniltä ja pieni pintaraapaisu tekijöistä ja hahmon synnystä. On hassuakin, että Mustanaamion persoona on vuosien vieriessä pysynyt varsin muuttumattomana. Albumiin kootut sarjakuvat on valittu huolella ja ne avaa Mustanaamion hahmoa laajasti tälläisellekin, jolle koko tarina ei ole niin tuttu. Värillisiä sarjakuvia jäin hieman kaipaamaan. 

Vaikka kirja onkin lähinnä sarjakuvakirja, niin olisin kaivannut vieläkin enemmän tarinoita myös Mustanaamion luojasta ja varhaisemmista piirtäjistä. Historiikin suhteen kirja jättää hieman nälkäiseksi, vaikka mielenkiinto hieman herääkin.

Siinä missä Mustanaamio ei kuole koskaan, niin sarjakuvien kautta Leen nimestäkin on tullut kuolematon.

Mustanaamio- Mies, joka ei kuole koskaan. 
Egmont kustannus

Kirjaa saa ainakin seuraavista kaupoista:
Suomalainen
Booky
Adlibris

Kirja saatu arvioitavaksi