2016-10-24

HUPS!


Vaikka keittiön tapetti onkin ihan kiva, niin se repsotti jo sieltä täältä. Kaapissa oli vielä reilusti savimaalia, joten puoli vahingossa huomasin jo repiväni tapettia. Kuvittelin aluksi, että alta paljastuva räikeän oranssi pinta olisi tapetti, mutta se olikin maalia. Saa nähdä pureeko pelkkä valkoinen savimaali tähän, vai pitäisikö tasoitella väriä ensin vaikka jollain harmaan sävyllä...
Tapetin repiminen on hurjan hidasta, sillä tapetin uloin kerros on hieman muovimaista. Siihen ei kostutukset pure, joten pitää vaan repiä aluksi pala kerrallaan. Onneksi lapsetkin on repimisestä innoissaan, niin saan hieman apukäsiä. Repimistä rytmittää vauvan imetyspuuhat, sylin tarve ja se, ettei yöllä viitsi tapetti kraapalla irroitella. Onneksi mies voi olla vauvan kanssa niinä hetkinä, kun itse riehun keittiössä. Mikään kiire tämänkään valmistumisella ei ole, joten kattellaan, josko viikonloppuna saataisiin maalattua valmiiksi.
<3 Riina


2016-10-22

Aarrekartta



aarrekartta

Välillä tuntuu, että suunnitelmat kaatuu ja unelmien toteutuminen siintää valovuosien päässä. Tulee turhautuminen ja ehkä masennuskin. Tuntuu, ettei  asiat etene, enkä tiedä mitä voisin tehdä seuraavaksi. Silloin keitän jytkyä kahvia ja teen aarrekarttaa. Se on mulle terapiaa ja se auttaa jäsentämään mitä todella haluan. Aarrekartta session jälkeen ilmaantuu usein hyvin nopeasti uusia mahdollisuuksia ja polku kohti unelmien toteutumista selkeytyy. Tulee kummallinen luottamus siihen, että kaikki on mahdollista ja saan todella tavoitella niitä kaikkia unelmia, mitä ikinä haluan.

Salliminen onkin se itselleni vaikein osuus. Osaan unelmoida, mutten uskalla aina antaa sitä kaikkea tapahtua. Saatan vähätellä itseäni, tai ajatella, etten ole riittävän hyvä ansaitakseni kaikkea sitä onnea. Uskon kuitenkin, että jokaisella meillä on sisään rakennettuna juuri ne ominaisuudet, joita tarvitsemme unelmiemme toteuttamiseen.

En silti usko, ettei eteemme koskaan tule haasteita, tai jonkun mielestä niitä huonojakin aikoja. Kyse ei ole siitä millaisia olosuhteita, tai tilanteita kohtaamme, vaan miten niihin suhtaudumme. Annammeko kokemuksemme nististää meidät? Meille tapahtuu asioita kaiken aikaa. Kaikille tapahtuu, mutta meillä itsellämme on avaimet määritellä onko jokin asia pahaa. Meillä on avaimet mieleemme ja voimme päättää miten suhtaudumme haasteisiin. Mieheni ajattelee haasteita kohdatessa, että muutos on aina hyvästä. Haasteiden myötä tulee väkisin myös muutos. Se avaa uusia ovia ja on meidän käsissämme astummeko niistä.

Meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme unelmamme  toteuttamiseen! Anna sen tapahtua, sillä et voi edes unelmoida mistään sellaisesta, mikä ei olisi mahdollista toteutua.

<3 Riina

2016-10-21

Perhepeti

perhepeti
Meillä nukutaan perhepedissä.

Esikoisen kanssa perhepeti tuli mukaan luonnollisena valintana, kun rikkonaisten öiden takia oli vain helpompi pitää vauva kainalossa. Muutoin neiti nukkui aluksi riippukehdossa, mutta siitä tuli aika nopeasti vain päiväunipaikka. Myöhemmin hankimme esikoiselle pinnasängyn, mutta laskimme laidan alas ja työnsimme sängyn parisänkymme viereen sivuvaunuksi. Syötöt oli paljon helpompi hoitaa öisin, kun ei tarvinnut nousta sängystä. Suuremman osan öistä en edes nostanut vauvaa pinnasängyn puolelle, vaan hän nukkui tyytyväisenä meidän vanhempien välissä.

Esikoisella oli aika paljon vauvana keskosuudesta johtuvia vatsavaivoja, mutta ihan kiinni iholla ja mun kainalossa hän jaksoi nukkua parhaiten. Perhepedissä imetys oli helpompaa ja pystyin öisin vastaamaan vauvan nälkään ja muihin tarpeisiin nopeammin. Koska vauva sai tissin suuhun super nopeasti pyydettyään, niin saimme molemmat nukahdettua uudestaan vauvan kanssa melko nopeasti.

Odotin poikaani muuttaessamme nykyiseen asuntoomme. Esikoinen halusi oman huoneen ja 4-vuotiaana omaan huoneeseen siirtyminen menikin kivuttomasti.

Pojan synnyttyä nukuimme taas perhepedissä. Täällä kertaa emme hankkineet pinnasänkyä lainkaan. Ensimmäisen viikon ajan parisänkymme keskellä oli pärekori, jossa vauva nukkui aluksi. Halusin totutella rauhassa taas siihen, että välissämme  nukkui taas pieni vauva. Uuden edessä sitä oli hieman puhki kaikesta, joten halusin olla varma, etten väsyneenä kääntyisi vastasyntyneen päälle. Se pelko tosin on kuulemma melko turha, sillä äideille on sisäänrakennettu jokin mystinen vaisto, ettei vauvan päälle käänny. (paitsi, jos äiti olisi humalassa, tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena) Viikon jälkeen uskalsin kuitenkin jo luopua kopasta ja ottaa vauvan kainaloon.

Laitoimme sänkymme seinänviereen ja pistimme yhdelle sivulle vielä senkin, jottei vauva pääsisi tipahtamaan, jos olisimme itse jossain muualla vauvan nukkuessa, kuin makkarissa.

Kuopuksen synnyttyä poikanen nukkui vielä perhepedissä kanssamme. Sänkymme on 160cm leveä, joten päädyimme nukkumaan siinä poikittain, sillä silloin leveyttä oli sentään hieman yli sen 200cm. Vauva nukkui ensimmäiset viikot pärekopassa sänkymme vieressä, mutta nopeasti pärekopasta taas luovuttiin ja siirryttiin pelkkään perhepetiin. Mahduimme sänkyyn kahden lapsen kanssa silti ihan hyvin. Mies nukkui keskellä, poikanen isänsä kainalossa ja pikkuinen V minun ja miehen välissä. Parin kuukauden päästä poika rohkaistui ja siirtyi omaan sänkyynsä nukkumaan neljän vuoden korvilla. Silloin myös aloimme nukkumaan sängyssä taas "oikein päin". 160cm riittää siis yhdelle lapselle ja kahdelle aikuiselle ihan hyvin.

Perhepedillä siis mennään tämänkin lapsen kohdalla luultavasti nelivuotiaaksi...

Perhepedin hyödyt:

- Lisää vauvan turvallisuuden tunnetta
- Helpottaa yöimetystä
- Parantaa äidin unta
- Parantaa usein myös vauvan unta
- Vauvan tarpeisiin pystyy vastaamaan nopeammin 


Vinkit perhepetiin:

- Rajaa sänky huonekaluilla
- Hanki vauvalle oma peitto, tai unipussi
- Hanki kosteussuoja, jos maitoa erittyy runsaasti. 

<3: Riina

2016-10-20

Imetys sinivalohoidon aikana ja pesimisestä


imetysrauha

imetysviikko

Nyt vietetään imetysviikkoa. Imetysviikkoon liittyy myös Imetysrauha-kamppanja, jossa korostetaan, että jokaisella on oikeus imettää lastaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Edellisen imetyspostauksen löydät Täältä

Kokeilin esikoisen ollessa keskolassa kenguruhoitoa, jossa vauva laitetaan vaippasiltaan vanhemman ihoa vasten. Tämä läheisyystankkaus auttaa myös maidonnousuun. Käytin sitä myös molempien seuraavien lasten kohdalla ja voin sanoa, että se oikeasti toimi! Kotona keräsin kirjoja, kannettavan, syötävää ja juotavaa lähelleni. Otin vauvan ihoa vasten ja heitin peiton meidän kummankin päälle. Yritin olla vauvan kanssa sillä tavoin mahdollisimman kauan. Se vaati hieman malttia, mutta siten maito nousi paremmin ja olin heti vauvan lähellä, kun se jaksoi, tai halusi imeä. Se oli ehkä suurin syy, miksi pääsimme vielä esikoisen kanssa täysimetyksellä sairaalassa vietettyjen viikkojen, sekä pullo ja nenämahaletku ruokinnan jälkeen. Pienimmän lapsen kohdalla kenguruhoito oli jo tullut niin tutuksi, että se tuli jo ihan selkärangasta. Kuopus oli aika väsynyt synnytyksen jälkeen ja koska hän oli syntynyt piirua vaille täysiaikaisena, niin sairaalassa katsottiin tarpeelliseksi herätellä tyttöä syömään kolmen tunnin välein. Pidin tyttöä ihoa vasten ja koitin imettää aina, kun tyttö vain jaksoi. Jos edellisestä syötöstä oli kulunut liikaa aikaa, niin välillä oli pakko käydä pesemässä pyllyäkin, jotta tyttö heräisi ja jaksaisi syödä. Nopeasti kuopus kuitenkin voimistui ja pääsimme kahden yön jälkeen kotiin sairaalasta.

 Esikoisen keskola aikana sain myös primperan nimistä lääkettä, joka ilmeisesti ajateltiin auttavan maidonnousuun. Itselläni lääkkeestä ei ollut kuitenkaan selkeää hyötyä ja nykyisin kyseistä lääkettä ei tietääkseni edes suositella.  Enemmän auttoi juuri ihokontakti ja imetysteet. Myös nokkonen lisää maidontuotantoa ja olenkin kertonut siitä enemmän nokkospostauksessani.

Keskolassa rintapumppua käyttäessäni hoitajat käskivät miettiä vauvaa maitoa pumpatessa. Vauvan ajatteleminen sai kuulemma maidon herumaan paremmin.

Esikoisen tavoin, myös keskimmäinen lapseni sai sinivalohoitoa. Sinivalohoidolla hoidetaan kohonneita bilirubiini arvoja ja keskosilla se on hurjan yleistä. Maksa ei toimi vauvoilla välttämättä vielä optimaalisesti ja vauvan iho bilirubiiniarvojen kohotessa kellastuu. Usein keltaisuus on lievää ja poistuu tiheillä syötöillä, auringonvalolla ja vauvan vatsantoimimisen optimoinnilla. Kuopus ja keskimmäinen lapseni syntyi molemmat piirua vaille täysiaikaisena rv 36+5 ja esikoinen siis rv 33+1.

Sairaalan sinvalohoito toteutetaan usein yläpuolelta annetulla sinivalohoidolla. Imettäessä sinivalolamppu saadaan suunnattua vauvaa kohti ja tällöin saadaan turvattua melko rauhalliset ja pitkätkin imetyshetket valohoidosta huolimatta. Tällöinkin vauvan silmät tulee kuitenkin suojata sinivalolta, Kotiin saimme sinivalopedin, jossa sinivalo suunnataan alapuolelta. Tällöin imetyksen aikana ei sinivalohoitoa voida antaa ja imetys ja vaipanvaihto hetket tulee yrittää tehdä mahdollisimman tehokkaasti. Onneksi tämä kotisinivalohoito kesti kuitenkin meillä vain yhden vuorokauden. Yöllä sinivalopeti oli sänkymme vieressä, jotta vauvan sai heti rinnalle, kun hän sitä kaipasi.

Vaikka aina sitä kaikkien lasten kohdalla mietti riittikö rintamaito, niin luottamus imetyksen onnistumiseen nousi jokaisen lapsen myötä. Jotta postauksesta ei tule liian pitkä, niin kirjoitan varmaan myöhemmin vielä perhepedistäkin....

<3 Riina

2016-10-19

Yksi kolmesta imetystarinasta.

imetysviikko, imetysrauha



Nyt vietetään imetysviikkoa, johon liittyy myös Imetysrauha kamppanja.

Itselleni imetykseen liittyy paljon tunteita ja muistoja kolmen lapseni osalta... Niitä kipeitäkin.

Jokainen ihminen kokee imetyksen ja sen tuomat haasteet omanlaisinaan. Jokainen imetyskokemus on tärkeä ja arvokas, vaikkei imetys aina onnistukaan. Kellään toisella ei ole oikeutta vähätellä, tai arvostella toisen imetystaivalta. Kukaan ei ole samanlainen, tai samanlaisissa olosuhteessa. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen.

On tärkeää, että ympärillämme on kuitenkin ihmisiä, jotka tukevat meitä tarpeen tullen imetyksessä ja antavat olkapäätään silloinkin, jos ei imetys syystä, tai toisesta onnistu.

Esikoiseni imetystaival oli ehkä se kipein ja hämmentävin. F syntyi 7-viikkoa etuajassa. Synnytys oli perätilasynnytys ja synnytyksessä paikalla oli valtava joukko ihmisiä. Synnytyksessä koin jotenkin itseni ulkopuoliseksi ja vain jonkin prosessin osaksi. Vauva vietiin salista nopeasti keskolaan. En ehtinyt, tai uskaltanutkaan ottaa vauvaa syliini. Oksitosiinitippa sai oloni todella pahoinvoivaksi ja istukkakin oli vielä syntymättä.

Kun olin vihdoin päässyt pois sairaalasängystä ja tipasta, niin  pääsin katsomaan tyttöä keskolaan. F:ää hoitamassa oli ihana nainen, joka antoi vauvan syliini ja rohkasi imettämään. Vauva tarttui rintaan heti tottuneesti ja alkoi imeä. Se oli hetki, joka tuntui sitovan itseni uudestaan vauvaan, vaikka salissa yhteys oli raa'asti katkennutkin.

Sen jälkeen kuitenkin tapahtui jotain, joka sai minut parahtamaan itkuun.

Olin juuri asetellut tytön takaisin keskoskaappiin. Vauva puklasi aika reippaasti ja samaan aikaan sisään tuli lääkäri. Hän kysyi tiukkaan sävyyn, että kuka on antanut imettämiseen luvan ja että vauvalle pitää heti laittaa nenämahaletku. En voinut pidätellä kyyneleitä... Siitä alkoi maidon pumppaus taival.

Sairaalan iso rintapumppu tuli sairaalassa vietettyjen viikkojen aikana tutuksi. Sain rintapumpun myös kotiin ja koitin saada vauvalle pieniä määriä omaa maitoani talteen. Määrät tuntui kyllä naurettavan vähäisiltä, mutta keskolan työntekijät vakuutti niiden pisaroiden olevan kultaa. Vauva sai keskolassa sekä omaa maitoani, korviketta, kuin luovutettuakin maitoa.

Vauvan ollessa kahden viikon iässä eräs hoitaja kysyi olinko saanut imettää vauvaa. Kukaan ei ollut ehdottanut sitä sen ensimmäisen imetyskerran jälkeen. Hoitaja vei minut vapaaseen huoneeseen. jonka keskellä oli iso keinutuoli. Istuin heiluvalle keinutuolille kädet täristen. Hoitaja toi vauvan syliini ja koitti asetella vauvaa rinnalle. Siitä ei tullut mitään. Vauva itki ja itsekin pidättelin kyyneleitä. Hoitajakin näytti silminnähden turhautuvan. Pelkäsin, ettei imetys enää onnistuisi.

Seuraavana päivänä otin vauvan mukaani vanhempien kahvihuoneeseen. Käperryin vauva kainalossa kahvihuoneen sohvalle kyljelleni ja koitin imettää. Oli huojentava hetki, kun imetys onnistui. Vauva sai rinnasta kiinni ja jaksoi imeä. Seuraavan päivien ajan edessä olikin syöttöpunnitukset joka imetyksen jälkeen. Se jännitti ja hiukan tressasin. Välillä tyttö sai syötyä maitoa hyvin ja välillä taas pitkästä rinnalla olosta huolimatta ei mennyt mitään.

Kun vauva pääsi kotiin suurin osa maidosta meni vielä pullosta. F veti maitoa kuitenkin hurjan helposti vääräänkurkkuun, vaikka pullon tuttikin valittiin mahdollisimman pieneksi. Rinnasta tyttö veti kuitenkin vääräänkurkkuun harvemmin, joten yksi ihana TAYS:sin työntekijä rohkaisi imettämää enemmän. Hänen tukensa, sekä imetystukilistan avustuksella pääsimme tytön kanssa täysimetykselle tytön ollessa 2kk. Vaikka vauva söi rinnasta mielellään, niin jännitti aina saiko vauva tarpeeksi maitoa. Toisaalta taas rikki menneet rinnanpäät toi aluksi oman haasteensa soppaan. Onneksi rintakumi hieman auttoi asiaa. Vauva kasvoi lopulta niin hyvin rintamaidolla, että saimme lykättyä alunperin suunniteltua 4kk kiinteiden aloitusta viisikuiseksi.

Seuraavien lasten kanssa imetys oli jotain ihmeellistä, kaikki meni luottavaisemmin ja helpomminkin. Esikoisen imetyksestä mulla ei taida olla yhtään kuvaa, mutta noi varpaat on muuten kuopuksen.


<3 Riina


Aarrekid alekoodi!



Aarrekidin Snakes-malliston tuotteet -15% 16-23.10. Koodilla SNAKES15

<3 Suloista keskiviikkoa!
- Riina

*postaus sisältää affililate linkkejä. 

2016-10-16

Pähkinöinä

luomu pähkinät

Esikoisella alkoi syysloma.  Mies on ens viikolla töissä, mutta tässä se pyörii, kun saa tehdä paljon etätöitä <3

Vauva tuli tosin kipeäksi edellisen neuvola käynnin jälkeen. Sillä on kuumetta ja nuhaa, mutta ihmeen tyytyväinen toi tyyppi on silti.,, Mitä nyt yöunille nukahtaa vasta lähempänä puoltayötä ja heräilee useamman kerran yössä rinnalle. Onneks on kuitenkin perhepeti!

Löysin netin syövereistä pähkinäfirman, joka myy luomupähkinöitä ihan super edullisesti, Nutlystä löytyy mm. luomu pistaasipähkinöitä, jotka on perus marketissa sika kalliita.   Tuolta niitä saa isommissa erissä puolet halvemmalla.

Koneeni hajosi muuten lopullisesti. Heitin sen muutama kuukausi sitten vahingossa lattialle ja siihen tuli näyttöön särö. Näihin päiviin asti se toimi silti joten kuten, vaikka kosketusnäyttö hajosikin. Nyt kuitenkin näyttö rupesi räpsimään sen verran, ettei datailu ollut enää kivaa... Onneksi on It-mies, niin löytyy aina joku kone hajonneen tilalle <3

<3 Riina

Downshiftaus on meille valinta



Tiedän, että olemme onnekkaita. Voimme surutta pitää lapset kotona hyvässä lykyssä eskari-ikään asti. Mies saa tehdä paljon etätöitä ja pystymme ostamaan kaappiin luomuruokaa ja ekovaatteita.

Joku voisi silti pitää elämäämme köyhäilynä. Me ei harrasteta shoppailua, tai käydä usein ulkona syömässä. Harvemmin mennään hoploppiin, tai särkänniemeen, mutta meillä on jotain arvokasta...

Nimittäin aikaa.

Turhaa karsimalla saa jotain niin paljon enemmän! En esimerkiksi meikkaa, mutta ehkä juuri siksi atooppisuuteen taipuva ihoni on pysynyt hieman paremmassa kunnossa. Siivoamiseen ei mene niin paljoa aikaa, kun karsii turhaa tavaraa pois nurkista. Kolmiomme on hurjan tilava, vaikka neliöitä onkin vain 56. Kaikki tarpeellinen on lähellä. Elämä pyörii lähiympäristössä, mutta olenkin tälläinen kotihiiri ja rakastan sitä!

Pidän suunnattomasti myös siitä vallasta, mitä minulla on käsissäni. Voin koska vaan muuttaa elämääni uusille urille.

Sain hiljattain todella tärkeän neuvon: Älä keskity liikaa tehtävälistojen tekoon, vaan mieti sen sijaan ensin mitä haluat saada aikaiseksi. Mikä on tärkeää?  Ajattele päämäärää ja vasta sitten mieti ensimmäistä askelta. Mitkä päivän aikana tekemäsi asiat saisi illalla tuntemaan hyvää mieltä? Keskity niihin ja jos mahdollista, tee vain ne! Vähemmän on enemmän...

Helposti sitä tekee asioita, joita vaan kuvittelee kuuluvan tehdä, siitäkin huolimatta, ettei niistä nauti. Loppujen lopuksi elämä on ihan helvetin lyhyt, joten miksei pyrkisi kokeamaan iloa ja nautintoa sen sijaan, että suorittaisi elämäänsä?

Joskus, kun kohdalle osuu niitä huonompia päiviä, niin pyrin tekemään mitä tahansa, mikä parantaa oloani edes vähän.... Vaikka ei ympärillä tapahtuville asioille voida aina mitään, niin omien tunteiden parantaminen auttaa meitä näkemään asioita eri kulmasta ja ehkä juuri siellä niitä ihmeitä tapahtuu!

<3 Riina


2016-10-15

Mainion Ale löydöt ja lastenvaate höpinää

mainio ale

Mainion verkkokaupasta löytyy outlet osio, josta löytyy kyllä välillä aika helmiä! Harmi, että poikasen koot tosin alkaa oleen jo lopussa, mutta teille pitää tietty silti vinkata!

Ostan aika usein lastenvaatteita alesta. Siten säästää pitkän pennin, mutta saa kuitenkin niitä lemppari kotimaisten yritysten vaatteita, kuten Vimmaa, Aarrekidiä, Papua. Joskus tosin villiinyn jostain ihanasta ja ostan sen ihan täydellä hinnalla, kuten vaikka mystical flowers mekon!

Talvivaate tilannekin on meillä nyt aika hyvä. Viime talven vermeillä muksut selviää helposti alkutalven ja uusia kamppeita voi sitten vuoden vaihteen jälkeen katsoa taas alesta.

Vaikka Reima kertoo luopuneensa perfluoratuista yhdisteistä, niin ärsyttää, ettei verkkokaupassa lue asiasta yhtä selkeesti, kuin vaikka Polarn o pyretillä! 

Olen silti edelleen hieman huono ennakoimaan, mutta opettelen... Mulla on toki hienosti exelissä lista, mitä ehkä tullaan tarvitsemaan vuoden sisällä. Tosin välillä unohdan seurata listaa ja sitten sään muututtua kylmemmäksi onkin paniikin ainekset kasassa.:D Onneksi jotain lämmintä kaapista kumminkin löytyy aina, vaikka joskus ehkä poikaselle siskonsa vanha  hiukan isohko kerrasto.

No sään muuttuessa ei voi, kuin pitää mielessä, että "winter is coming...  knit faster"

<3 Riina



Totuus taloprojektista ja minimalismista

minimalismi, talo

Tämä tulee ehkä järkytyksenä, mutta sille on oikeasti syy, miksi koitan vähentää tavaraa niin isolla kädellä.

Mies on katsellut sivusilmällä jo pidempään kontteja. Sellaisia 12m2 merikontteja, joihin mahtuu yksi perhe ihan hyvin. Ainakin matkustaakseen salaa Ahvenanmaalle. Mies on sitä mieltä, että konttitalo olisi mitä mahtavinta ja ekologisinta kierrätystä ja että se toimisi myös faradihäkkinä, jolloin haitallinen sähkömangeettinen kenttä ei häiritse. 

En tiedä todellisuudessa kuinka tosissaan mies on, joten parempi varautua ihan kaikkeen! 

<3 Riina 

Säästämisestä

Asp säästäminen


Ajattelin noin kuukausi sitten, että laittaisin tietyn summan päivässä aps-tililleni. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus hieman kärsi. Tuli jotain tärkeämpää, joka meni säästämisen edelle, enkä päässyt aivan tavoitteeseeni. Suunnitelmassani ei ollut oikein ylläreille tarpeeksi tilaa.

Se ei silti ollut mikään epäonnistuminen. Huomasin kuukauden aikana, että itseasiassa edellinen systeemini oli toimivampi. Siinä tulot jaetaan prosenttien mukaan eri alueisiin. Itselläni ne menevät näin:

55% elämiseen
10% saa tuhlata mihin vain
10% säästöön
10% lainojen lyhennyksiin
10% asp-tilille
5% sijoituksiin, tai vaikka hyväntekeväisyyteen

Laatikot voi tietenkin jakaa miten itse haluaa. 10% voi sijoittaa vaikka oppimiseen. Se on hyvä sijoitus kaikin puolin!

Tavoite pysyy silti samana. Vuoden päästä se ikioma koti <3

-Riina

2016-10-14

Papun ale!

Papun ale

Papulla alkoi ale! Yllä muutamia omia suosikkeja Papun ale valikoimasta. Rakastan paikkaleggareita kaikissa väreissä! Makkarakuosi on aivan hulvaton ja mustaa Treasure takkia hiukan himoitsen itselleni. Popcorn-kuosi on ihana, mutta ehkä vähän aran värinen meidän villiin menoon.

Luultavasti hankin meille lähiaikoina lisää paikkaleggareita. Pool-paita, makkara teeppari ja musta takki on semmosella _ehkä_ listalla.

Lapsilla on aika uniformu vaatekaapit, niin kuin mullakin. Henkarit täyttyy mahdollisimman mukavilla vaatteilla, joita voi käyttää melkein missä vaan. Esikoinen rakastaa Vimman mekkoja ja Papun paikka leggasreita, vaikkakin jotain muutakin pientä tietty kaapista löytyy. Poikanen kulkee kans aika paljon Papun paikkaleggareissa ja Noshin pitkähihahissa. Hiukan Aarrekidiä ja muutama lahjaksi saatukin vaatekappale muksuilla on, mutta parasta on, ettei kaapissa ole yhtään turhaa vaatetta. Kaikki on käytössä!

<3 Riina

2016-10-12

Kymmenen päivän vesihaaste

vesihaaste

Edelliset kymmenen päivän haasteeni on ollut aika onnistuneita. Olen vakuuttunut siitä, että juuri kymmenen päivää on itselleni juuri oikea aika haasteiden tekemiseen. Se on sopiva aika saamaan aikaan muutosta tottumuksiin, muttei kuitenkaan niin pitkä, että ehtisin turhautua, tai kyllästyä. Haasteista pitää jäädä hieman nälkäiseksi... 

Tavaran karsimishaasteen jälkeen olen päivittäin käynyt läpi tavaroitamme. Yli kymmenen tavaraa onkin haasteen jälkeen lähtenyt vielä kierrätykseen. Datapaaston loppui vasta, mutta huomaan sammuttavani herkemmin koneen. En roiku facebookissa, tai kyttää saapuvia sähköposteja. Uskon, että jotain muuksen siemeniä tästäkin haasteesta jäi. Tietokone on mahtava väline, mutta älytön aikasyöppö. 

Päätin käyttää kymmenen päivän metodia nyt myös veden juontiin. Olen kahvinarkkari ja vedenjuonti ei todellakaan tule selkärangasta. Joudun yleensä kokoajan muistutella itseäni juomaan vettä. Luulenkin, että atooppinen ihottumakin pahenee aika ajoin juuri tästä syystä.

 Päätin, että juon kymmenen päivän ajan 2l vettä päivässä. 

Kannan vesipulloa mukanani ja pidän vihkoon kirjanpitoa juomisestani. Toivon todella, että saan muokattua tästäkin asiasta kymmenessä päivässä tottumuksen. 

<3 Riina 

2016-10-11

Nettipaasto ohi

nettipaasto

10-päivän nettipaasto on tullut päätökseen. En ollut kymmeneen päivään lasten hereilläolo aikana koneella ja se teki helvetin hyvää!

On pelottavaakin, kuinka koneella ollessa huomio kiinnittyy miljoonaan pieneen asiaan. Aivot on ylikierroksilla ja tungen silti harmaalle massalle lisää informaatiota jatkuvalla syötöllä. Sitä selailee facebookkia, sähköposteja ja blogeja kaiken muun tärkeämmän ohessa. Työmuisti kuormittuu ja lopulta saa tehtyä niitä tärkeämpiä asioita aika vähän. Aika valuu turhanpäiväisyyksiin, eikä sitä edes huomaa!

Netissä ollessa harvemmin tuntee myöskään tylsistymistä! Tylsyyden kokeminen on silti ihan terveellistäkin, sillä tylsistä hetkistä voi syntyä valtavasti kaikkea uutta.

En paaston aikana ollut lopulta edes joka päivä koneella, sillä saatoin nukahtaa vauvaa nukuttaessani. Toisaalta, kun koneella kököttäminen oli rajattu ja nukkuakin piti, niin koneella tuli tehtyä kaikkea paljon tehokkaammin, kuin yleensä. Katsoin eri palveluja illan aikana vain kerran ja totesin, etten ollut jäänyt mistään tärkeästä paitsi. Työsähköpostejenkaan skippaaminen päivällä ei aiheuttanut kriisiä. Kaiken ehti hoitaa mainiosti ja pystyin keskittymään paremmin olennaiseen.

Paaston aikana leikin enemmän legoilla ja jostain syystä nautin hiekkalaatikon reunalla olostakin hiukan enemmän. Ei ollut kiire mihinkään ja yht'äkkiä tuntui olevan valtavasti enemmän aikaa. Välillä kuitenkin hiukan ärsytti, ettei päässyt hoitamaan mieleen tulevia asioita heti alta pois. Kirjoitin itselleni päivän aikana muistilappuja, jotta muistaisin hoitaa kaikki akuutit ja vähemmän akuutit jutut sitten illalla.

10-päivän nettipaasto jätti jo varmasti jäljen ja pisti ajattelemaan kuinka oikeasti haluan käyttää koneaikaani jatkossa.

Netti paastossa parasta oli:

Ajan vapauttaminen
Tehokkuuden lisääminen
Turhan karsiminen


<3 Riina

Miksi pienet neliöt

minikoti

minimalismi

Lapsiperheen pieni koti
miniasunto

minimalismi lapsiperheessä

Asumme tällä hetkellä 56m2 kolmiossa. On jotenkin hulluakin, että näihin neliöihin saa mahdutettua kolme huonetta ja keittiön. Tämä onkin pieni tilaihme ja vielä hullumpaa on se, että kuvittelisin meidän mahtuvan vielä pienempäänkin.

Pieniin neliöhin voi oikeasti rakastua!

Vaikka kerrostalossa asuminen palvelujen läheisyyden takia onkin kivaa, niin kaipuu siihen iki omaan on jotenkin valtava. En silti olisi valmis ottamaan 25-vuoden velkavankeutta. Haluamme pienen, pienellä rahalla ja silti toteuttaa ne villeimmätkin talohaaveet!

Jos ostaisimme omaksi tämänhetkisen vuokra-asuntomme saisimme samalla hinnalla helposti jo 200-neliöisen omakotitalon jostain Tampereen ympäristökunnasta. Neliöt kuitenkin maksaa muutenkin, kuin ostohintana. Lämmityskulut voi nousta tähtitieteellisiksi... Vaikka rakastankin yli kaiken vanhoja isoja rakennuksia, niin niiden ostaminen on sulaa hulluutta! Haluan aikaa perheelleni, haluan riittävästi, mutta ei ole mitään syytä kuluttaa aikaa ja rahaa neiöihin. Elämässä kun on niin paljon muutakin tärkeää.

Asunnon omistaminen on lisäksi kulu ennemmin, kuin sijoitus. Asuessa asunnossa itse, se ei tuota mitään. Pahimmassa tapauksessa asunnon arvo vain laskee. Silti ihmiset on valmiita kuluttamaan valtavasti energiaa, vuosia, hiekeä ja pieniä kriisejäkin maksaakseen asuntolainansa. Tietenkään se ei aina ole niin mustavalkoista, sillä toiset nauttii työstään ja siitä tienaamansa rahat voi teitenkin surutta käyttää miten haluaa. Väitän kuitenkin, että sitä työtä mitä rakastaa ei ole pakko tehdä 40-tuntia viikossa, tai että leppoistaminen on mahdollista kotiunelmista huolimatta.

Kuten niin monet muutkin oravanpyörästä hypänneet, niin ei myöskään me olla valmiita uhraamaan kaikkea aikaamme työn alttarille. Uskon, että kaikki unelmat on mahdollsita toteuttaa jo nyt, eikä eläkkeellä. En tarvitse unelmien toteuttamiseen lottovoittoa! Vaikka mies tekee normaalia työviikkoa, niin hän on pystynyt tekemään hurjasti etätöitä! Se on ollut ihana askel parempaan ja perhekeskeisempään ajankäyttöön.

10-syytä miksi rakastan pieniä neliötä!


1. Enemmän aikaa. Asunnon siivoamiseen ja huoltamiseen ei mene niin paljoa aikaa

2. Lisää aikaa! Pienet neliöt usein maksaa vähemmän, eikä rahaa tarvita niin paljoa, joten töitäkään ei tarvitse tehdä niin paljoa. = aikaa perheelle.

3. Vähemmän tavaraa, ennemmän ihanaa. Koska tavaraa ei mahdu kaappeihin määräänsä enempää on pakko karsia turhaa pois ja säilyttää vain ne mistä oikeasti pidän ja mistä on hyötyä.

4. Tinkimällä neliöistä, voi voittaa sijainnissa

5. Samalla rahalla voi saada luksusta, jos tyytyy hieman pienempään!

6. Pienissä neliöissä asuminen on ekologisempaa

7. Pienissä neliöissä tajuaa, millaisen runsauden keskellä elämme!

8. Pienissä neliössä oppii antamaan toisille tilaa ja toisaalta oppii kumppanistaan ja lapsistaan kaikkea uutta. 

9. Kohtuus on trendikästä

10. Vähemmän on enemmän. Emme ole täällä tavaroita, tai neliötä varten, vaan toisiamme!

Muita pienissä neliössä asuvia lapsiperheitä:

http://urbaanitasumismessut.fi/kerrostalokaksio-kalliossa/
http://urbaanitasumismessut.fi/lapsiperheen-yksio-satavuotiaassa-puutalokorttelissa/
http://www.mutsiavautuu.com/2014/06/nelihenkinen-perhe-kaksiossa.html
http://www.iltalehti.fi/asuminen/2016051821585690_an.shtml
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1359788575882

2016-10-07

Miten ja miksi?

manifestointi

Olen "miksi"- ihminen henkeen ja vereen. Teen pienillekin asioille helposti syvempiä merkityksiä, kuin ehkä tarvitsisi. Toisinaan liiallisuuksiin mennyt "miksi"-ajattelu saa mut jäätymään vaikeampien ja isompien asioiden äärellä. Ehkä juuri siksi rakastankin niin paljon manifestointia, ettei silloin tarvitse miettiä juurikaan, että miten ne unelmat konkreettisesti toteuttaisin.

Liian usein monet haaveeni jääkin vain unelmiksi.

Mulla saattaa olla kymmeniä sivuja tekstiä unelmastani ja siitä, miksi jonkun unelman toteuttaminen on mahtava juttu. Samassa vihossa ei kuitenkaan välttämättä ole yhtään askelta, joka veisi mut kohti sitä.

Toisinaan pienimmissä asioissa "miksi"-ajattelu saattaa kantaa myös toiminnan asteelle. "Haluan siistin kodin, koska silloin on kiva kutsua ihmisiä kylää"-lause saa mut siivoamaan koko huushollin hujauksessa. Mitä kauemmas unelma konkretisoituminen kuitenkin menee, sen vaikeammaksi innostusta on pitää yllä. 10-päivän haasteet on vielä aika helppoja toteuttaa tälläselle "Miksi-ihmisellekin.Sitten kun mennään puoleen vuoteen, tai vuoteen ilman kunnollista toimintasuunnitelmaa, niin alkaa homma kuseen jo ensi metreillä. Siinä ei manifestoinnitkaan auta.

Miksi ja miten, molempia tarvitaan! On hyvä huomata, että kyse on vaan ajattelun muokkaamisesta. Kaikilla on mahdollisuus onnistua!  Mullakin! Asioita on hyvä pilkkoa osiin.Palkita itsään matkanvarrella ja ottaa oikeasti se eka askel! Kuinka usein noikin jutut oon kuullu ja kuinka vaikea sitä on oikeasti ottaa käyttöön! Hullua!

<3 Riina


Nettipaaston vaikutukset. (5. päivä)

Minimalismi, nettipaasto

Kaikilla aisteillaan läsnäoleva mutsi on todellakin noussut pintaan viime päivinä. Asiaa on lasten hereilläoloaikana toteutettavan nettipaaston lisäksi auttaneet yhden lapsen ripuli, miehen tiukempi työtahti ja mun ensimmäiset kuukautiset sitten raskaaksi tulon.

Eilen en edes jaksanut mennä koneelle illala lainkaan, vaan nukahdin vahingossa vauvan viereen ja kuorsasin aamun asti.

En omasta nettipaastostani huolimatta usko, että äitien koneella kököttäminen olisi päivisinkään kokonaan huono juttu. Väitän, että lastenhoidon lomassa katsotut kissavideot loppujen lopuksi pitää ihmisen ylipäätään järjissään.

On kuitenkin käsittämätöntä, että oikeasti kuvittelin, että missaisin jotain tärkeää, jos en tarkista sähköposteja ainakin kahdesti päivässä. En katsonut sähköposteja eilen, enkä silti menettänyt mitään. Siellä ne kaikki työsähköpostitkin odotti mua siistissä nipussa, eikä niiden läpikäymiseen mennyt lopulta viittä minuuttia kauempaa.

Olen taas pohtinut hiukan tätä minimalisti asiaa. En pidä laatikkoon tunkemisesta, enkä ehkä halua sanoa olevani minimalisti, mutta ehkä jonkinlainen kohtuullistaja kuitenkin. Kohtuullistaja kuulostaa löyhemmältä, mutta haiskahtaa samoilta arvoilta, kuin "minimalisti". Tiedän, että jos luopuisin kirjoista ja levyistäni, niin mikään ei enää pidättelisi minua. Voisin lähteä koska vaan ja mihin tanansa! Mun ja lasten  kaikki vaatteet mahtuisi helposti yhteen isoon rinkaan... En kuitenkaan ole ainakaan ihan heti kaikista kirjoista luopumassa, sillä tavaroita on ihan kiva omistaakin. Kaikki ne yrtti-ja luontaislääkintäkirjat muistuttaa mua intohimosta. Rakastan myös sitä, että tavaroilla on funktio. Olen ehkä myös hieman materialisti, sillä esimerkiksi kaunis puinen mortteli, tai leikkuulautani on ihaninta mitä tiedän!

Kyse on myös tavoitteista. En tavoittele tiettyä tavaramäärää, vaan arjen helppoutta. Sitä, että kotimme tukee elämäntapaamme. Turhasta luopuminen auttaa siinä kummasti, kun neliöitä ja säilytys tilaa on rajallisesti.

Oon silti ehkä aina ollut sellainen, joka ostaa vain tarpeeseen. Tavaraa kuitenkin kertyy lapsiperheessä, kuin varkain. Ovista ja ikkunoista tulee lahjoja, toisten vanhoja huonekaluja ja vaatteita. Kaikkea sellaistakin, jota ei itse ehkä ostaisi, muttei kehtaa kieltäytyäkkään. Lopulta ne tavarat lymyilee laatikon pohjilla ja kellareissa. Kuinka hullua ja turhaa tuhlausta! Olen varovasti opetellut sanomaan "ei kiitos" ja se on näkynytkin kaapeissa.... Ne, kun menevät nykyisin kiinni. Ruokaan silti kulutan surutta!


<3 Riina





2016-10-04

Tylsiä hetkiä

minimalisti, konepaasto, nettipaasto

Kymmenen päivän konepaaston toinen päivä on nyt takana. Koneella siis saan olla näiden kymmmenen päivän aikana siis vain silloin, kun lapset nukkuu.

Yhden pienen poikkeuksen tein tosin aamulla, kun oli pakko ilmoittaa lapsi harrastukseen heti yhdeksältä. Paikka olisi jäänyt muuten saamatta... En onneksi eksynyt tekemään koneella muuta. Parin minuutin tietojen syöttämisen jälkeen suljin koneen ja se oli kiinni ihan iltaan asti. 

Nukahdin itsekin illalla nukuttaessani vauvaa rinnalle. Puoliunisena ajattelin ensin, että skippaan koko koneella olon kokonaan, mutta sitten päätin kurkata kumminkin tyttären Helmi-postit ja kappas istun tässä vieläkin... 

Yksi merkittävin huomio tämän päivän nettipaastosta oli, että koin tylsiä hetkiä! En edes muista koska viimeksi mulla oli tylsää... Tai no, ehkä silloin, kun pidin edellisen konepaaston. On aika ravisuttavaakin, että päänsä voi täyttää netissä niin tehokkaasti, ettei tunne enää tylsyyttä. 

Koti pysyi myös siistimpänä, kun oli aikaa kerätä sitä mukaan lasten leluja lattialta, kun leikit eteni. Tein lisää ekopesuainetta ja koska oli aikaa, niin väänsin ruuaksi karjalanpaistia. Huvitin itseäni myös sillä, että kirjoitin päivän aikana ylös kaikki ne asiat, joita haluaisin illalla koneella tehdä. 

Laskin myös montako "omaa" kirjaa omistan. Selkeästi miehen, tai lasten kirjoja en laskenut, mutta ne "yhteiset" laskin summaan mukaan. Mulla on  97 kirjaa. Melko paljon siis, mutta olin tyytyväinen, että niitä oli kuitenkin alle sata. Kirjat ovat kyllä hieman ongelmallisia. Myönnän lukevani enemmän kirjaston kirjoja, kuin hyllyssäni olevia, mutta pidän silti kirjoistani kovasti. Kirjat ovat ehkä se ainoa asia, joka ei koskaan tee musta todellista minimalistia. 

Summa summaarum: konepaasto saa mut tekemään asioita, joita en muuten ehkä tekisi. Esimerkiksi laskemaan kirjoja. :D

- Riina 




2016-10-02

Kymmenen päivän konepaasto

minimalismi, nettiaika

Vähentäessäni tavaroitani kymmenen päivän ajan intensiivisesti huomasin, että haasteesta oli oikeasti monella tavalla hyötyä. Haastamalla itseäni rajatun ajan sisällä, sain tuloksia melko helposti. Kymmenessä päivässä ei ehdi kyllästyä liikaa projektiin, mutta se on riittävän pitkä aika saamaan muutosta myös ajattelussa ja toimintatavoissa. Karsiminen jatkui esimerkiksi tänään siten, että kellarista lähti vielä 4-mattoa ja yhdet kengät eteenpäin. Tavaran vähentämisestä ehti tulla jo milteinpä tapa.

Tajusin, että kymmenen päivän intensiivistä itsensä haastamista pystyy käyttämään lähes mihin tahansa muuhunkin elämänhallintaa vaativaan asiaan. Koneella päivän aikana jumittaminen on mulle ennemmin sääntö, kuin poikkeus. Vilkuilen sähköpostia, facebookkia, osakekursseja, uutisia, pinterestiä ja ties mitä muuta monta kertaa päivässä! Olen ennenkin toki yrittänyt vähentää koneella kököttämistä, mutta mitään muutosta pidemmänpäälle en ole saanut aikaan. Olen aina palannut vanhaan.

Päätin, että pidän kymmenen päivän rajatun konepaaston. Käytän minimalismin välineitä nettiaikaani. Vähemmän on enemmän!  Konneella saan olla vasta sitten, kun lapset on illalla nukahtaneet. Se tietenkin rajaa myös blogausaikani toistaiseksi näin iltoihin, mutta uskon saavuttavani tällä lisää arjen tasapainoa.

Aloitin paastoni aamulla ja näin illalla olin jo hieman sekavissa fiiliksissä. Tajusin, että en yleensä kohtaa päivän aikana nousevia tunteitani. En käsittele niitä ollenkaan, vaan turrutan ne someviralla! Tunteet oli tänään jotenkin erityisen pinnalla, ja parahdin itkuunkin pari kertaa. Tunsin kiukkua, rakkautta, vihaa, turhautumista, iloa, onnea ja hämmennystä. Jouduin kohtaamaan jokaisen tunteen, ottamaan sen vastaan ja näyttämään ne myös muille. En päässyt piiloon sähköpostien lukemisen taakse. Oli pakko tuntea ja näyttää tunteensa.

On jännittävää nähdä mihin tämäkin itseni haastaminen johtaa.

Eli kymmenen päivää ilman koneella oloa lasten hereilläoloaikana....

<3 Riina 

Tavaran vähentäminen

minimalismi

"365-tavaraa pois kymmenessä päivässä"-rupeamani on nyt ohi. 

Ei, en silti ehtinyt karsimaan ihan niin paljoa, kun aijoin, mutta tavoitteet pitää nostaa niin korkealle, että hyvä mieli saavutetaan vähemmälläkin. 

Sain kymmenessä päivässä karsittua 184-tavaraa. Olen silti tyytyväinen, sillä kaappeja on karsittu ja  KonMaritettu vaikka kuinka monta kertaa viimeisen parin vuoden aikana. Perheellisenä tavaramäärän kanssa tasapainoilu ei varmaan silti lopu ikinä. 

Karsiessa tavaroitamme tunsin kuitenkin ihan mieletöntä kiitollisuutta. Kaikkea on niin paljon, että voin surutta karsia ja antaa eteenpäin. Eletään valtavan runsauden keskellä! 

Tällä kertaa en silti oikeastaan vähentänyt vaatekaappeista lähes mitään. Vauvalta lähti muutama pieneksi jäänyt pipo ja siinä se.  Mulla ja lapsilla on just oikea määrä vaatteita, jotta arki pyörii mutkattomasti. Alla on kuva 4- ja 8-vuotiaan yhteisestä vaatekaapista. Osa vaatteista on pyykissä, mutta kaikki sisävaatteet mahtuu yhteen kaappiin helposti. Myönnän, että pesukoneen on pakko laulaa lähes päivittäin, mutta tällä vaatemäärällä arki sujuu ja pystytään hankkimaan niitä ekovaatteitakin. Kaikkea on tarpeeksi.

<3 Riina 


minimalismi lapsiperheessä

2016-10-01

Lue KonMari ilmaiseksi

KONMARI ilmaiseksi


Helsinginsanomien sähkökirjakokoelmasta voi nyt lukea Marie Kondon KonMari-kirjan ilmaiseksi. HS:n sähkökirjastoa voi lukea 2-viikkoa maksutta. Juoni kai on siinä, että Helsinginsanomat saa lisää potenttiaalisia tilaajia.

Jos Hesari ei kiinnosta, niin aina voi mennä kirjastoon, tai katsoa kirjaston verkkokirjoista. Kirjastossakaan ei ainakaan verkkokirjojen jonottaminenkaan maksa mitään...  <3

- Riina