2016-08-12

Unikoulu- no ei meillä ainakaan!

unikoulu, perhepeti


Jokin aika sitten osui silmiin tutkimus, jolla koitettiin antaa synninpäästö "huudatusunikouluun". Siitä ei kuulemma tuu mitään emotionaalisia haittoja. En silti ymmärrä, kuka pystyy antaa vauvan nukahtaa yksin omaan itkuunsa?! En minä ainakaan...

Joku perusteli huudatusunikoulun käyttämistä silloin, kun vanhemmat on todella väsyneitä. En tiedä miksi meillä on kummallinen yksin selviämisen kulttuuri ja miksi lapsen omaan sänkyyn itkevänä jättäminen olisi vanhempien väsymykseen ainoa ratkaisu? Miksei ihmiset pyydä ja saa apua silloin, kun eivät itse enää jaksaisi?

Esikoisen kohdalla olin kuitenkin uuden edessä. En tiennyt miten vauvan kanssa kuuluisi olla, enkä suoraan luottanut omiin vaistoihini. Esikoinen oli sairaalasta päästyään nukkunut lähinnä meidän välissä, mutta osin neuvolan painostuksesta kokeilin tassuttelua omaan sänkyynsä. Tai noh.. ensimmäisen nyykytyksen jälkeen jo luovutin. Se ei tuntunut millään tasolla hyvältä, tai luontevalta.

Esikoisellani oli vauvana keskosuuden takia vatsavaivoja. Ihan kiinni iholla se kuitenkin nukkui parhaiten. Kolmivuotiaana tyttö siirtyi omasta tahdostaan omaan sänkyynsä, mutta nukkui kuitenkin samassa huoneessa meidän kanssa.  Nelivuotiaana muuttaessamme uuteen kotiin tyttö sai oman huonee ja asettui sinne tyytyväisenä. Kyllä lapset oppii siis pehmeästikin, jos niille antaa vaan aikaa...


perheeti

Keskimmäisemme nukkui meidän kanssa vielä vauvan synnyttäkin perhepedissä, mutta jo kesään mennessä siirtyi omasta tahdostaan omaan sänkyynsä samaan huoneeseen siskonsa kanssa. R oli silloin piirua vaille neljä.

Parasta tässä "luontaisessa" siirtymisessä on ollut se, ettei lapset ole yölläkään möyrinyt meidän sänkyymme ja nukkuu läpi yön! Jos joskus yöheräilyjä ilmenee, niin melko varmasti lapset on tulossa kipeäksi. En tiedä johtuuko se nukkumis järjestelyistämme, mutta meillä on todella hyvin nukkuvat lapset.

En edes kehtaa sanoa, kuinka pian kuopus alkoi nukkumaan kuuden tunnin pätkiä. Nyt se nukkuu jo helposti läpi yön! V syö ehkä yhdentoista maissa ja porskuttaa sitten puoli kuuteen. Sitten se syö hiukan ja nukkuu kahdeksaan, tai yhdeksään. Aika luksusta!

lasten omaan sänkyyn siirtyminen

8-vuotias F ja 4-vuotias R nukahtaa yleensä aika tarkkaan kymmeneltä. Tai siis on näin kesällä nukahtanut. Nyt varmaan nukahtaminen hiukan aikaistuu, kun F herää kahdeksan, tai seitsemän aikoihin. Myönnän silti, että välillä alotetaan iltatoimet turhan aikaisin ja F:n ja R:n sängyssä pyöriminen saa hiukan huokaamaan raskaammin. Kymmeneltä ne kumminkin nukahtaa, joten ihan oma moka, jos käsken nukkumaan aijemmin.

Päikkäreitä ei pahemmin lapset ole nukkuneet yli 2-vuotiaina. Ehkä sekin vaikuttaa lapsien hyviin yöuniin. Itse tosin kärsin unettomuudesta aika ajoin, mutta kun lapset kuitenkin nukkuu hyvin, niin ei oma yösekoilu verota liikaa...

Voin oikeasti sanoa, että olemme hurjan onnekkaita, että lapsemme nukkuu näin hyvin! Täältä ei siis löydä kolmenkaan lapsen kanssa pahemmin väsyneitä vanhempia. Olen hurjan kiitollinen elämäntilanteestamme...

Toivon, että lapset nukkuu hyvin jatkossakin

<3 Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti