2016-08-12

Sormusjahti

Kalevala uskela

Ihan kohta vietetämme mieheni kanssa 10-vuotis hääpäivää. Naimisiin meno oli itseasiassa hiukan vahinko, sillä oltiin puhuttu, ettei meidän tarvitse välttämättä koskaan edes mennä naimisiin. Avoliitto riittäisi kyllä....

Kerran oltiin kuitenkin ystävien kanssa bilettämässä ja kuin puoli vahingossa mies sanoi kavereillemme , että me muuten mennään sitten naimisiin kesällä. Ei auttanut muu, kuin toteuttaa suunnitelma.

Sormuksia alettiin katselemaan kuukautta ennen hääpäivää. Koska en sormuksia pahemmin käytä, niin heitin lonkalta koon. Näytin lehdestä hiukan tyylisuuntaa ja mies lähti sormusjahtiin. Ensin se toi aivan liian suuren sormuksen ja sitten ihan liian pienen. Oltiin puhuttu pronssisista, mutta mies päätti kuitenkin koventaa panoksia ja toi lopulta mulle miltein sopivan kultaisen Kalevala sormuksen. Yksi kuudestoista osa juutalaisuuden turvin hän oli vielä neuvotellut sormuksen puolet halvemmalla alkuperäishinnasta.

Häät pidettiin ja sormukset vaihdettiin. Mies otti itselleen sen isomman pronssisen sormuksen ja se sopikin hänelle hienosti. Kaiverruksia emme ottaneet, sillä ei millään keksitty mitä niihin kirjottaisi ja edelleen ne on muuten kaivertamatta.

Häiden jälkeen oma sormukseni kuitenkin tuntui vieläkin hieman liian kireältä ja sitä venytettiin ihan hitusen kultasepänliikkeessä. Huvittavinta oli, että liikkeen myyjä oli varma, etten ole syntyperäinen Suomalainen. Kun kerroin olevani kotoisin Tyrväältä, niin myyjä ajatteli, että sen on pakko olla jossain Venäjän rajalla. Luulen näin jälkikäteen, että koitin olla kultasepänliikkeessä niin asiallinen pikkuvaimo, että puheeni kuulosti hieman koomiselta....


<3 Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti