2016-08-23

Lopetan sitkuttelun!


Olen hiukan taipuvainen sitkutteluun. En malttaisi laittaa edes parvekkeelle kasvamaan mitään, kun haluan laittaa vasta sinne ihan  omaan kotiin kasvimaan. On hullua, etten tartu tilaisuuksiin, jotka on nenäni edessä. Kalevassakin on ihana Kalevan yhteisöviljelijät, jotka kasvattaa säkeissä yhdessä herkkuja ja kiinanmuurissakin on oma Juuri&muuri laatikkoviljelijä porukka.

Oikeastihan mulla on sen omakotihaaveen lisäksi sellainen toinenkin haave. Olisi ihan hauskaakin asua talvet vuokralla kaupungissa, (niin kuin nytkin) ja mennä kesäksi möyrimään mullassa. Oikeastihan tämä olisi jo mahdollista, mutta jostain syystä en ole tarttunut siihen. "Maalla" odottaa meitä paikka, jota saisimme käyttää vapaasti. Emme ole kuitenkaan valmiita ostamaan sitä, sillä sijainti on miehen mielestä hieman huono. Itse olen ajatellut, että mitä järkeä sinne on mennä, kun se ei ole ikuisesti se The-paikka. Kuinka idiootiksi sitä itsensä näin syksyisin tunteekaan, kun kasvatuskausi on ohi ja mahdollisuudet menetetty.

Toisaalta siinä kyseisessä paikassa on keskimmäisen kannalta hiukan haastetta. R on vilkas tapaus ja olen niin mukavuuden haluinen, etten haluaisi koko aikaa kulkee R:n perässä ja jankuttaa "varo", tai "ei saa koskea". Tosin eihän sitä tiedä, miten hyvin kaikki voi mennä, ellei kokeile. Siinä mielessä on hyväkin, ettei paikka ole oma. Saa ihan rauhassa haistella tuleeko vanhemmista vaan R:n perässä juoksevia tressi-Erkkejä. Onneksi lapset kasvaa ja ensivuonnakin tilanne on taas ihan eri.

Ehkä taivuttelen miehen mukaani tekemään sinne kunnon kompostin.

- Riina





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti