2016-06-08

Mitä tapahtuu?

En oikein tiedä mitä mulle on tapahtumassa. Illalla hanat aukesi ja itketti. Meillä on kuitenkin kaikki varsin hyvin, ja kyyneleet tuntuivat lähinnä helpotuksen kyyneleiltä. Uskonkin, että henkisen kasvun aika nytkähti itselläni piirun verran eteenpäin. 

Arjessa olen kuitenkin saattanut menettää herkkyyttä suorittamalla rutiininomaisesti lapsiperhearkea. Vaikka tilanteemme onkin loistava ja voimme oikeasti molemmat vanhemmat antaa lapsillemme aikaa, niin todellinen pysähtyminen ja läsnäolo on kadonnut johonkin kauas. 

Välillä tajuan menettäneeni osan itsestäni johonkin pölypallojen metsästämisen alle. Saatan unohtaa koska viimeksi sanoin kumppanilleni rakastavani häntä. Saatan pieniksi hetkiksi myös unohtaa mitä todella haluan elämältäni. 

Onneksi asiat kuuluukin ehkä mennä sykleissä. Ehkä nyt on taas aika sukeltaa hieman syvemmälle ja antaa itkun oikeasti tulla, jos tullakseen. 

Saa nähdä mihin tämä vielä johtaa

- Riina 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti