2016-05-26

Vauraudesta

vauraus, unelma elämä

Tunnen itseni hyvin vauraaksi, kun voin elää sellaista elämää, kuin haluan. Lasten ollessa pieniä saan olla kotona, tehdä välillä luomuvillan kanssa töitä, ehdin blogata ja mies pystyy työskentelemään paljon kotoa käsin. Rahamme riittävät luomuiluun ja ekovaatteisiin. Myönnän silti, että on vielä pitkä matka sinne, että pystyisin olemaan riippumaton, tai luomaan todellisia taloudellisia ihmeitä, tai vaurastua. 
Elämämme kuitenkin on muuttunut runsaammaksi muutamalla pienellä kikalla. 
1. Olen miettinyt tarkkaan mitä haluan elämääni ja paljonko se maksaisi
2. Olen laskenut tuloni sentilleen ja etsinyt myös lisätulojen lähteitä. 
3. Olen karsinut elämästäni todella paljon niin tavaraa, kuin aikaani syöviä rutiineja. 
4. Asumme pienessä, mutta toimivassa asunnossa juuri sopivan matkan päässä keskustasta. Pienistä neliöistä huolimatta meillä on 3h+k ja ehkä pohjoismaiden suurin kerrostalon sisäpiha. Metsäkin on lähellä. Joskus siis pienilläkin asumiskustannuksilla voi saada juuri niin paljon luksusta kun on kaivannutkin. 
5. Budjetoin ja teen exel-taulukoita. Se onkin suurinta huviani! Nautin niin listojen tekemisestä, kun rahankäytön suunnittelustakin. Aina rahan käyttäöni ei mene suunnitelmien mukaan, mutta budjetointi on auttanut suuntaamaan tulojani niihin asioihin, mistä nautin eniten. 
6. Hyödynnän terpeen mukaan arkea helpottavia palveluja. Prisman Klikkaa ja nouda- palvelu säästää oikeasti niin äidin hermoja, kun parisuhdettakin. 
7. Etsin ilmaisia huveja. Kirjasto, Lasten kulttuuri keskus Rulla, Tampereen mahtavat leikkipuistot, metsä ja ilmaistapahtumat, (joita voi pongata vaikka menoinfosta) ovat parhaita asioita lasten kanssa. Meillä ei ehkä käydä joka viikko hoplopissa, mutta seikkailuja silti piisaa sopivassa suhteessa. 
8. Syömme ehkä ulkona kerran kuussa, mutta pystymme satsaamaan tästä syystä luomuruokaan. 
9. Ostan vaatteita vain tarpeeseen. Pyrin hankkimaan itselleni ja lapsilleni vaatteita siten, että kaikki sopii kaikkien kanssa. Tällöin vaatemäärä pysyy kohtuudessa. 
10, Olen opetellut sanomaan ei. Joka paikkaan ei tarvitse mennä, eikä kaikkea tehdä. Toisten mielestä ehkä meidän elämämme on turhankin hidastempoista, mutta lapset tuovat joka tapauksessa jokaiselle päivälle sopivasti äksöniä
<3 Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti