2016-05-05

Mutku se on Marimekko

Marimekko kivet, tavaran arvostus

Hankittiin Marimekon Kivet pussilakanat ensimmäiseen yhteiseen kotiimme silloin joskus yli 10-vuotta sitten jostain ale-laarista. Toiseen tuli jo reikä hieman aijemmin ja jossain mielenhäiriössä heitin sen  jo huitsin nevadaan. Tämän kohdalla tosin vähän jarruttelen. Saisikohan siitä kuitenkin tehtyä jotain? Sehän kun on Marimekonkin....

Sen lisäksi, että jemmailen Marimekon hapertunutta lakanaa kaapin perällä, tulee korjailtua ja huollettua nykyään muutenkin enemmän tekstiilejä. KonMarituksen jälkeen jäljelle jääneet tavarat on oikeasti mieleisiä. Uusista tavaroista ja vaatteista syynää eettisen ja ekologisen puolen ja kun niistä hieman maksaakin, ne tulee käytettyä ihan loppuun. Ehkä jossain määrin se tekee musta jotenkin materialistisemman, kuin aijemmin.

Välillä tosin tulee ikävä edesmennyttä teräsmummuani, jolla ei edes ollut pihallaan roskista. Se osti harkiten ja jos jostain kankaasta ei mitään muuta enää saanut, niin se teki siitä maton. Pienestä eläkkeestä riitti matkusteluunkin. Mummu kävikin niin monessa maassa, että niiden tarinoiden kertomisessa menisi päivä, jos toinenkin.

Saahan tosta lakanasta varmaan vielä ihan mitä vaan... Lopulta ainakin niitä matonkuteita.

- Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti