2016-04-25

Perheblogaajan tasapainoilua

lapset blogissa

Mietin  usein olenko pitänyt blogini turhan ruusuisena?..  Tasapainottelu siinä, mikä on lasten suhteen hyvä pitää blogin ulkopuolella on välillä hieman haastavaa. Mikä koskee minua ja mikä sitten on vain lasteni asioita, jotka ei muille kuulu... ?

Esimerkiksi ennenaikaisuuden tuomat haasteet koulun aloituksessa, tai motoriikassa olen vain kertonut suurpiirteisesti täällä blogin puolella. Sen voin kuitenkin sanoa, että hienosti esikoinen  kaikesta huolimatta pärjää!

Olen myös aika vähän ehkä puhunut blogissa arjen negatiivisista hetkistä ja haasteista. Kaikki ei ole aina kivaa, mutta ne arkeamme helpottavat työjärjestelyt on esimerkiksi oikeasti hehkutuksen arvoisia!

F ja R kohtelee vauvaa äärimmäisellä hellyydellä. <3 R poikanenkin valtavasta vilkkaudestaankin huolimatta pyrkii aina varomaan, ettei vauva ole vaan juoksentelu väylillä, tai tiellä silloin, kun hän sattuu käyttämään parisänkyämme trampoliinina. F hellii vauvaa mielellään ja huomaan usein, kuinka pikkuinen rakastaa sitä, kun isosisko lepertelee sille.

Sitten on se toinen puoli. R ja F ovat rakastavimmat sisarukset toisilleen ja sitten taas toisinaan ne pahimmat riitapukarit. Pikkulegot on ehkä ne pahimmat riidan aiheuttajat. Hassua sinänsä, sillä lastenhuoneen isossa säkissä on tuhansia pikkulegoja, joten molemmille luulisi kyllä riittävän...

Poikasen vilkkaus ja jääräpäisyys on toisinaan tuottanut hieman päänvaivaa. Välillä sitä tunteekin olevansa maailman huonoin äiti, kun en aina pysy aina poikasen perässä, tai että esimerkiksi joskus saan omalla hömöydelläni aikaan raivokohtauksen keskellä kauppaa. Tosin sittemmin olen pyrkinyt käymään poikasen kanssa kaupassa vain äärimmäisen kiireettömästi, tai niin pikaisesti, ettei väsymysharmitusta ehdi syntyä.

Harmitus siitä, että esikoinen jää rennosta arjesta huolimatta aina rooliin, jossa hänen pitää joustaa pienempien takia saa joskus kaipaamaan aikaa, jolloin meillä oli vain yksi yhteinen lapsi. Mietin joskus kaiholla myös hetkiä, jolloin ollessani vain äitipuolen roolissa, sain joka toinen viikonloppu paistatella ihmeellisessä jaksamisen ilmapiirissä. Silloin pinna piti haastavissakin olosuhteissa! Sellaisista hetkistä on biologisten lasten myötä tosin vääjäämättä menty aika kauas.

Onneksi on niitä mahtavia hehkutus asioitakin on muitakin, kuin työskentely olosuhteet.... Esimerkiksi loistavasti yönsä nukkuva vauva! Yhdellä, tai maksimissaan kahdella yösyötöllä mennään ja koen, että saan nukuttua yöni loistavasti. Se on juhlan paikka tälläiselle uniongelmaiselle!

Tasapainoilu terkuin:

Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti