2016-04-30

Uhana design ss16!

Synnytyksen jälkitarkastus


Jälkitarkastus synnytyksen jälkeen, Jälkitarkastus myöhässä

Jälkitarkastukseen myöhässä?!


Yöllä havahduin siihen, etten ollut käynyt vielä jälkitarkastuksessa! Sunnuntaina tulisi 12-viikkoa täyteen synnytyksestä  ja se olisi viimeinen takaraja Kelan nettisivujen mukaan jälkitarkastukselle. Jälkitarkastustodistus tulee toimittaa Kelaan, sillä se on edellytys vanhempainrahan saamiselle.

Valvoskelin ja mietin, mitäköhän tästäkin vielä seuraa... Olin jotenkin luottanut siihen, että neuvolan terkkari kyllä lyö mulle jälkitarkastusajan käteen, kun sen aika tulee. Terkkari taas kertoi siirtäneensä ajan antamista aina tuonnemmaksi, sillä lääkäriajat olivat lähes poikkeuksetta täynnä. Soitin hermoillen aamupäivästä neuvolaan, mutta kävikin säkä ja sain lääkäri ajan samalle päivälle! Nyt siis jälkitarkastus tuli tehtyä juuri ajallaan ja todistuksenkin sai skannattua kätevästi asiointipalvelun kautta, niin ei tarvinnut postittaa.

Terkkari sanoi, ettei siitä ole mitään seuraamuksia tullut, vaikka joku on jokus myöhässä käynytkin jälkitarkastuksessa. Olin silti huojentunut, kun sain asian pois alta!

Mitä jälkitarkastuksessa sitten tehdään? 


Jälkitarkastuksessa ensin annoin pissanäytteen, jonka jälkeen terkkari mittasi verenpaineen, hemoglobiinin ja painon. Verenpaine oli pilvissä (niin kuin aina)ja hemoglobiini oli korkea. Terkkari oli sitä mieltä, että se kertoi kehoni kuivumisesta. Paino oli mystisesti tippunut samaan lukemaan, mitä ennen raskautta! (61kg) En omista vakaa, joten kuvittelin, ettei imetyksen taika ollut todellakaan koskenut tällä kertaa minua. Taisin olla väärässä. Terkkari tosin oli painon pudotuksesta vain huolissaan ja oli sitä mieltä, etten syö tarpeeksi. Hah! Vähänpä tietää...

Terveydenhoitajan tarkastuksen jälkeen pääsin lekurille. Hän kyseli ensin ehkäisysuunnitelmista. Kerroin, että kondomilla mennään tarpeen mukaan. En tosin kertonut sitä, että ollaan aikaisempien synnytysten jälkeen  luotettu sokeasti vain imetyksen ehkäsevään vaikutukseen ja hyvin se on toiminutkin. En kertonut sitäkään, että imetyksen loputtua ja kuukautisten palattua tähän asti ollaan käytetty rytmimenetelmää ja sekin on toiminut  hienosti. En silti tietenkään usko, että luottaisin näihin keinoihin sokeasti, jos olisimme päättäneet lapsilukumme olevan tässä. Sen kerroin, että sitten, kun  olemme varmoja, että lapsiluku on täynnä, niin mies vetää piuhat poikki.

Lääkäri teki sisätutkimuksen, paineli vatsaani ja kyseli, että aristaako. Ei onneksi aristanut. Sen jälkeen hän kyseli mahdollisesta virtsankarkailusta ja katsoi löydänko lantionpohja lihakset. On suoranainen onni, ettei moista vaivaa ole ilmennyt ja lantionpohjalihastenikin kuntoa lääkäri kehui. Sain kuulemma nousta ylös ja pukea, mutta ihmettelin hieman, ettei lääkäri tarkistanut vatsalihasten erkaumaa. Kuulemma ei tarvinnut ja saan alkaa jumpata ihan rohkeasti vatsojakin jo. Ehkä taas jaksan aloittaa liikunnankin, kun lupakin on myönnetty.

Korkeasta verenpaineestani lääkäri oli taas kovin huolissaan ja käski pyytää mieheltä äitienpäivälahjaksi verenpainemittarin. Oikeassahan hän onkin. Korkea verenpaine on mulla sukuvika ja onhan sillä aina riskinsä. Lääkkeitä en jotenkin vielä jaksaisi alkaa popsimaan, mutta ehkä alan syynäämään mitkä ruuat alentaa verenpainetta.

- Riina

2016-04-26

Äitiyspakkaus VS. Raha

kannattaako äitiyspakkaus ottaa

Kannattaako äitiyspakkaus hankkia? 

Pitää aluksi sanoa, että äitiyspakkaus on monella mittarilla ihan huippu juttu. Muistan lukeneeni jostain, että Kelan äitiyspakkauksen lanseeraaminen oli aikanaan yksi suurimmista tekijöistä, joka auttoi lapsikuolleisuuden laskuun Suomessa.  Varsinkin esikoisen kohdalla äitiyspakkauksen hakeminen postista oli mullekin oikea juhla hetki. Pakkaus toi viimeistään tunteen ja ymmärryksen siitä, että kohta olisin ihan oikea äiti.

Esikoisen kohdalla äitiyspakkauksen vaatteet tosin olivat aika reiluja ja osa vaatteista oli sopi vasta miltein vuoden iässä (tai sen ylikin). Keskosena syntynyt vastasyntynyt hukkuikin pienimpiinkin äitiyspakkauksen vaatteisiin, joten alku kuukausina ne lojui auttamattomasti kaapin perällä. Toppahaalari oli liian iso vastasyntyneellä, mutta saattoi olla jo ihan liian pieni seuraavana talvena. Se niin riippuu, koska vauva syntyi ja minkä kokoisena... 2007-vuoden äitiyspakkauksen ainoa kietaisubody oli silti käytössä esikoisella usein.... Siis sitten joskus neli-viisikuisena, kun päästiin kutosella alkaville senteille. Onneksi nykyisessä pakkauksessa on näköjään kietaisupodyja kaksin kappalein ja kootkin on järkevämmät (50-56cm).

äitiyspakkaus rahana


Peitto, lakanat ja makuupussi oli silti esikoisen kohdalla kivoja juttuja. Tyttö nukkui muutamia ensi öitä äitiyspakkauslaatikossa välissämme, mutta aika pian uskalsin nostaa pienen jo perhepetiin kainalooni kokonaiseksi öiksi.

Todella iso osa äitiyspakkauksen tuotteista oli silti sellaisia, jota ei tullut käytetyksi ollenkaan. Nyt uuden tulokkaan synnyttyä en halunnut sitä valtavaa tavaramäärää nurkkiin turhanpäiten pyörimään. Esikoisen äitiyspakkauksesta on silti jäljellä kynsisakset ja harsot, jotka meni käyttöön siis tämän kolmannen lapsenkin kohdalla.

Materiaalitkin mietityttää... Luomupuuvillaa on nykyisessä pakkauksessa vähemmän, mutta viherpesua enemmän. Iso osa tuotteista on valmistettu Kiinassa. Kuopuksen kohdalla jotenkin haluaa olla entistä tietoisempi materiaaleista, tuotteet tekevästä yrityksestä ja valmistusmaasta.

Äitiyspakkaus tälläiselle materiaali syynääjälle ja tavara ahdistuksesta kärsivälle on lähinnä kauhun paikka, mutta esikoistaan odottavalle varmasti ihan kiva hengennostattaja. Kiva hypisteltävä ja muutamia tuotteita tulee varmasti käytettyäkin (kuten vaikka vaunupussia ja kynsisaksia)

kannattaako ottaa äitiyspakkaus


Valitsin kuitenkin kuopuksen kohdalla 140€:n äitiysavustuksen. Ostin sillä sopivan kokoisen toppahaalarin ja kotimaisia luomupuuvillaisia vaatteita ja jäi siitä vielä rahaa kantoliinaankin.

- Riina

2016-04-25

Perheblogaajan tasapainoilua

lapset blogissa

Mietin  usein olenko pitänyt blogini turhan ruusuisena?..  Tasapainottelu siinä, mikä on lasten suhteen hyvä pitää blogin ulkopuolella on välillä hieman haastavaa. Mikä koskee minua ja mikä sitten on vain lasteni asioita, jotka ei muille kuulu... ?

Esimerkiksi ennenaikaisuuden tuomat haasteet koulun aloituksessa, tai motoriikassa olen vain kertonut suurpiirteisesti täällä blogin puolella. Sen voin kuitenkin sanoa, että hienosti esikoinen  kaikesta huolimatta pärjää!

Olen myös aika vähän ehkä puhunut blogissa arjen negatiivisista hetkistä ja haasteista. Kaikki ei ole aina kivaa, mutta ne arkeamme helpottavat työjärjestelyt on esimerkiksi oikeasti hehkutuksen arvoisia!

F ja R kohtelee vauvaa äärimmäisellä hellyydellä. <3 R poikanenkin valtavasta vilkkaudestaankin huolimatta pyrkii aina varomaan, ettei vauva ole vaan juoksentelu väylillä, tai tiellä silloin, kun hän sattuu käyttämään parisänkyämme trampoliinina. F hellii vauvaa mielellään ja huomaan usein, kuinka pikkuinen rakastaa sitä, kun isosisko lepertelee sille.

Sitten on se toinen puoli. R ja F ovat rakastavimmat sisarukset toisilleen ja sitten taas toisinaan ne pahimmat riitapukarit. Pikkulegot on ehkä ne pahimmat riidan aiheuttajat. Hassua sinänsä, sillä lastenhuoneen isossa säkissä on tuhansia pikkulegoja, joten molemmille luulisi kyllä riittävän...

Poikasen vilkkaus ja jääräpäisyys on toisinaan tuottanut hieman päänvaivaa. Välillä sitä tunteekin olevansa maailman huonoin äiti, kun en aina pysy aina poikasen perässä, tai että esimerkiksi joskus saan omalla hömöydelläni aikaan raivokohtauksen keskellä kauppaa. Tosin sittemmin olen pyrkinyt käymään poikasen kanssa kaupassa vain äärimmäisen kiireettömästi, tai niin pikaisesti, ettei väsymysharmitusta ehdi syntyä.

Harmitus siitä, että esikoinen jää rennosta arjesta huolimatta aina rooliin, jossa hänen pitää joustaa pienempien takia saa joskus kaipaamaan aikaa, jolloin meillä oli vain yksi yhteinen lapsi. Mietin joskus kaiholla myös hetkiä, jolloin ollessani vain äitipuolen roolissa, sain joka toinen viikonloppu paistatella ihmeellisessä jaksamisen ilmapiirissä. Silloin pinna piti haastavissakin olosuhteissa! Sellaisista hetkistä on biologisten lasten myötä tosin vääjäämättä menty aika kauas.

Onneksi on niitä mahtavia hehkutus asioitakin on muitakin, kuin työskentely olosuhteet.... Esimerkiksi loistavasti yönsä nukkuva vauva! Yhdellä, tai maksimissaan kahdella yösyötöllä mennään ja koen, että saan nukuttua yöni loistavasti. Se on juhlan paikka tälläiselle uniongelmaiselle!

Tasapainoilu terkuin:

Riina

Kuosi rakkautta

mysticalflowers vimma

vimma isokukka


Posti toi jotain aika ihanaa esikoiselle. Rakastan tuota Vimman kuosia yli kaiken! Taisi pieni lastenvaatekärpänen puraista. <3

Tästä hullaantumisesta huolimatta koitan pitää lasten vaatekaapit simppelinä. Tarkoitus on, että kaikki housut sopisi mihin tahansa yläosaan. Näin vaatemäärä pysyy meillä minimalistisena ja herkkuihinkin malttaa tuhlata. Kaikki uudet vaatteet olen päättänyt hankkia ( ulkovaatteita lukuunottamatta) mahdollisimman ekologisena ja mahdollisuuksien mukaan lähellä tuotettuna.

En malta odottaa, että esikoinen tulee koulusta ja päästään sovittamaan!

- Riina




2016-04-22

Mökkihöperyyttä

Lapset kipeinä

 Tällä viikolla on kohdattu taas pientä mökkihöperyyttä, kun kaikki lapset on ollut kipeinä. Onneksi pienimmäiselle ei ole ainakaan vielä noussut kuumetta, mutta välillä tosin tukkoinen nenä harmittaa. Esikoinen pääsi tänään sentäs jo kouluun. joten ehkä tämä tästä muidenkin osalta.

Savimaali odottaa edelleen kirjahyllyn päällä. Miehen työjuttujen mukaan edetään ja isompien lapsien täällä olonkin, sillä he majoittuvat työhuoneessa, joka on tarkoitus maalata. Täytyy silti myöntää, että olen varsin kärsimätön...

Vaikka kovin paljoa ulkoisesti ei tapahdukkaan, niin sisällä taas myllertää.... Saa nähdä minkälainen soppa tästäkin hämmennyksestä vielä tulee.

- Riina



2016-04-17

Kirppis lupa....

kirppis luomu lastenvaatteet
Hairahduin hankkimaan hieman omaa aikaa ja hipsin eilen vauvan nukahdettua talomme vieressä olevalle kirpparille. Ehtisinkin sieltä takaisin kotiin parissa minuutissa, jos vauva heräisi. Puhelinta tulikin kannettua tiiviisti toisessa kädessä, jotta varmasti huomaisin, jos mies soittaisi.

Koitin pitää mielessä, että kirpparilta kotiin kannetaan vaan aarteita maltillisesti ja tarpeeseen. Onnistuinkin siinä mielestäni melko hyvin. Löysin Me&I:n bodyn neljällä egellä ja Ida T:n paidan eurolla. Molemmat vaatteet on öko-tex sertifikoituja ja luomupuuvillaa. Tosin nämä olikin sitten ainoat koko kirpparilla.

Tasapainon säilymiseksi vein taas pussillisen vaatteita taloyhtiömme kierrätyshuoneeseen. Vauvan vaatteista luopuminen pitää silti vielä funtsia tarkemmin. En nimittäin ole varma onko tämäkään muksu viimeiseni. Periaatteessahan mulla on potenttiaalista lisääntymis aikaa vielä helposti yli kymmenen vuotta, mutta kannattaako sitä varten säästää vanhat vauvanvaatteet,.,.. ? Edelliset olen laittanut kiertoon surutta... Tietenkin tässä on aina tämä keskosuus asiakin. Olenko hurjan itsekäs, jos haluan vielä yrittää yhtä lasta, vaikka kaikki lapsei on syntynyt ennenaikaisesti.                                                                                                                                                                                                         
Luovutin muuten lopulta takkimetsästyksenkin suhteen ja päädyin sittenkin hankkimaan välikausitakit käytettynä lähikirppareilta. Otin yhtenä päivänä vauvan kantoliinaan ja esikoisen kaveriksi ja suuntasin Itsenäisyydenkadulle, missä on pari ihan kivaa kirppistä. En perästäkään löytänyt sitä oikeasti eettistä, lähellä tuotettua ja myrkyttömiä ulkovaatteita valmistavaa merkkiä, joten päädyin siihen, että käytetty on nyt tällä kertaa sittenkin se paras vaihtoehto. Seuraan silti mielenkiinnolla, jos jokin ekologinen ulkovaatemerkki putkahtaisikin markkinoille.

Annoin itseni jälleen hullaantua kirppareista... Ehkä järkevää vaatekaappi politiikkaa voi harjoittaa siitäkin huolimatta... Tahdon silti (ulkovaatteita lukuunottamatta) täyttää lasteni vaatekaapit ekomerkeillä, mutta myönnän, että en heti olisi ehkä hankkinut Intiassa tehtyä Ida T:n vaatteita kaupasta. Ida T on muuten silti niitä ekoja ekovaatemerkkejä, johon törmäsin 8-vuotta silloin, kun olin saanut esikoiseni... 

Kirjoitin tätä postausta muuten illalla, mutta nukahtelin kesken kirjoittamisen. Siinä on ehkä päivisin pidettävän datapaastoilun haittapuoli. Illat viettää turhan pitkälle keskiyön yli. Nyt annoin itselleni luvan kirjoittaa tämän näin aamulla loppuun. Mua ei itseasiassa ne päivän aikana tapahtuvat koneella olo repsahdukset haittaa, mutta jos ajatus edes on pitää lasten hereillä olo aikana datapaastoa, niin jo se vähentää sitä koneella hengailua. 

<3 Riina

2016-04-15

Hetkessä

hetkessä eläminen

Katson pientä vauvaani, kun hän syö. Kuuntelen vauvan hengitystä ja nauran ääneen lastenhuoneesta kantautuville leikeille.  Myöhemmin luen esikoisen kanssa Ronja ryövärin tytärtä. Ei ole tarve hääräillä omiani silloinkaan,  kun tulee tytön vuoro lukea. Myönnän, että välillä mulla on ollut vaikea olla oikeasti läsnä.

Joskus on niin kiire unelmoida tulevasta, että unohdan elää ja nautti tästä nykyisestä elämänvaiheestani. Välillä suustani pääsee edelleen sanat; "sitkun... ". On jotenkin surkuhupaisaa, että muista alkaneeni manifestoida nykyisenlaista elämääni esikoisen ollessa pieni. Mies teki tuolloin pitkiä työpäiviä toisella paikkakunnalla ja itse koitin opetella vauva- arkea esikoiseni kanssa varsin haparoiden ja hieman peloissani. Laitoin aarrekarttaani mm. ison pihan ja sen, että mies saisi olla mahollisimman paljon meidän kanssa. Nyt kun se on totta, niin ehdinkö oikeasti nauttia siitä kokonaisvaltaisesti, vai onko kokoajan vaan luotava uutta?! Jännitänkö ja yritänkö luoda väkisin tulevaisuuttani, vai pystynkö laskemaan melan ja antaa kaiken tapahtua itsestään. Voisinko opetella nauttimaan matkasta ja saavutetuista unelmista?!

- Riina



2016-04-13

Datapaasto yritelmä ja maalia!

ajanhallinta, datapaasto

Savimaali kiikutettiin ihmeekseni kotiovelle asti, vaikka luulin tilanneeni vain noutopaketin postiin. Nyt se kököttää kirjahyllyn päällä odottaen inspiraation syttymistä.

Tänään taas vakuutin itselleni vähentäväni koneella kököttämistä. Facebookin ja sähköpostin vilkuilu jatkuvasti ei oikeasti muuta sitä tilannetta, että oikeasti kaikki viestit voisi lukea vain kerran päivässä
menettämättä yhtään mitään!

 Ajattelin ensin, etten ole lasten hereillä olo aikana ollenkaan koneella. Aamupäivä menikin ihan hienosti, mutta maraton imetykset iltapäivällä kuitenkin sai mut hapuilemaan koneen viereeni ja surffailemaan etuovi.comin talo tarjontaa. Ei sitä unelmien taloa kyllä vieläkään löytynyt ja uskonkin  sen ilmestyvän käsille vasta sitten, kun kaikki tarpeellinen täällä Kiinanmuurissa on koettu. Niin se on mennyt ennenkin.

En usko, että datapaastoilu yritysten tarviikaan onnistua heti. Koin silti aamupäivästä jännittäviä hetkiä, jolloin yhtäkkiä olikin tylsää. On erikoista, etten ole oikeesti kokenut tylsyyden hetkiä taas pitkään aikaan. Netsissä surfaaminen kai täyttää pääni niin tehokkaasti, ettei tylsiä hetkiä vaan tule. En tarkoita tällä tietenkään sitä, että olisin ihan koko ajan muutenkaan koneella, mutta helposti nettiin hakeutuu kaikissa sopivissa väleissä päivän aikana.

Myönnän kyllä, että olemme koko perhe sattuneesta syystä konekansaa. Esikoinenkin esimerkiksi pitää tiiviisti yhteyttä isompiin sisaruspuoliinsa netin kautta miltein päivittäin.

Uskon, että jos haluaa jotain muutosta elämäänsä, niin on hyvä vapauttaa myös aikaa sitä varten. Facebookin, tai sähköpostin  muutaman minuutin vilkuilu aika ajoin saattaakin tehdä aika ison aikavarkauden kokonaisuudessaan päivän aikana. Ei ne postit sieltä mihinkään kuitemkaan katoa.... Ehkä kerta päivässä, tai jopa viikossakin riittäisi?!

Aika on mulle sellainen runsauden ja varauden mittari. Vaikkei messiä paljoa olisikaan, niin ajankäytön hallitseminen tekee musta näiden huudien rikkaimman muijan. Aika on ehkä arvokkainta mitä meillä on ja sen voi käyttää niin monella tavalla....

<3 Riina

2016-04-11

Nimiäisten ja synttäreitten suunnittelua

nimiäis kattaus
Vauvan maailmaan tuloa ja poikasen nelivuotis synttäreitä juhlitaan samaan aikaan kuukauden päästä. JEI! Oli helpompi yhdistellä pippaloita, sillä sukulaislasten yhteen kerääminen ympäri Suomea ei välttämättä onnistu kovin lähekkäisinä päivinä.  Mitään kauheeta tressiä en meinaa ottaa, vaan vedetään nekin kekkerit läpi mahdollisimman rennosti pienellä luonnonläheisellä twistillä höystettynä.

Koska meillä ei ole astioita tarpeeksi, niin on pakko turvautua kertakäyttö kamaan. Näistä on tosin iloa juhlien jälkeenkin, sillä lautaset kestää helposti muutaman tiskauskerran. Luultavasti puiset lusikatkin menee vielä pesun jälkeen lastenhuoneen leikkeihin.

Ongelmana on vaan mukit. Runsaan lapsivieraiden määrän takia lasipurkkeja tuskin kannattaa hyödyntää. (Vai kannattaako?!) Vaikka kyseessä on synttäreiden ja nimiäisten yhdistelmä, niin pahvimukit tuntuu kuitenkin hieman ankeilta.

Mitään varsinaista ohjelmaa tuskin järkätään. Vedellään kakkua ja nautitaan sukulaisten seurasta. Varmaan aika paljon tarjottavistakin ostetaan vaan valmiina, vaikka mies uhkasikin tehdä poikaselle spiderman-kakun.

- Riina

*lusikat: verkkokauppa.com, lautaset Ekolo, Pillit ekokiva.

2016-04-09

Hiilari himo kuriin napostelulla

Foodin pähkinät

Hellin itseäni ja tilasin pitkästä aikaa Fitnessfirstiltä hiukan herkkuja.  Pähkinöitä ja goji-marjoja uskallan syödä huoletta imettäessäkin, eikä raaka kaakaostakaan ole kohtuuden rajoissa varmasti haitaa.

Viime aikoina päivät on mennyt lähinnä leivän puputtamiseksi ja jotenkin hiilareiden himo on taas valtava. Uskon, että nämä hiukan paremmat naposteltavat hiukan laskee leivänkulutustani. Mahdun toki vaatteisiini, mutta mitään valtavaa imetyksen laihduttavaa taikaa en ole vielä kokenut. Tosin en tiedä todellisuudessa painoani, kun en vaakaa omista, mutta luulen kuitenkin, että muutama kilo on vielä raskauskiloista jäljellä.

Odotan liikkumisen innostuksen syttyvän viimeistään sitten, kun jälkitarkastus on ohi ja vatsalihasten erkauma todettu toivottavasti palautuneen. Kyse ei tietenkään ole mistään valtavasta painon pudotuksesta imetysaikana, vaan silkasta hyvän olon tavoittelusta.

Luulen, että näistä herkuista on taas hyvä aloittaa.

- Riina

Neuvola 2kk.

Neuvola 2kk


Käytiin eilen vauvan kanssa neuvolassa. 2kk täynnä. Jos tyttö olisi syntynyt lasketun ajan tienoilla, niin nyt hän olisi vasta 5-viikkoa. 

Vauva painoi n 4500g ja oli 55cm pitkä. Ihan tarkkoja lukuja en tiedä, sillä neuvolakortti jäi autoon, enkä saanut mittoja ylös.  Satoi nimittäin kaatamalla, joten hurautimme ekokatastrofaalisesti neuvolaan autolla. Terkkari oli hieman sitä mieltä, että enemmänkin painoa olisi saanut tulla, muttei nämäkään painon nousut vielä järkyttävän huonoja olleet. Kuulemma jos näin jatkuu, niin on ihan hyvä, Mietin silti kauhulla taas tuleeko maitoa tarpeeksi ja onkohan syöttövälit ollut turhan pitkiä. Toisaalta neiti syö päivällä aika usein lukuunottamatta paria pidempää uni pätkää. Nekään ei tosin varmastikaan ole 3h enempää. Öisin saattaa tosin tulla neljäkin tuntia. syöttöväliksi... Seuraava neuvola on vasta kuukauen päästä, mutta pitänee toivoa, että nousukausi kuitenkin rintamaidolla jatkuu kohtuullisena. 

Mietin muuten välillä, että miksi ihmeessä vauvat pitää väen väkisin mitata. Meidän neiti parahtaa nimittäin mitatessa joka kerta itkuun, kun neuvola täti suoristaa jalan. Terkkari pahoittelee sanomalla, että noh, nää vauvat ei kauheasti tästä mittaamisesta tykkää, kun jalan suoristelu tuntuu hieman ikävältä.... Luulisi punnitsemisen ja yleisen fiiliksen siitä, että pituuttakin on tullut riittävän, mutta kai niitä käyriä on vaan pakko saada piirellä. 

Pieni väläyttää ihania hymyjä ja vastaileekin mun jutuillekin välillä. Neuvolassa ei tietenkään jutustelu taitoja näytetty terkkarille, mutta hymyiltiin kuitenkin.  

Eipä tässä sen kummempaa... 

Jukka Pojalta ilmesty muuten parempaa musaa, kuin aikoihin. 

-R 


2016-04-07

Maalia ja nimiäsiä

Nimiäiset, savimaali

Tilasin savimaalia ja odotan sen saapumista, kuin kuuta nousevaa. Saa nähdä kuinka pitkälle 10l maalia riittää, mutta toivon saavani maalattua molemmat makuuhuoneet.

Pienimmän nimiäisiä ei ole vielä pidetty. Päätimme rikkoa taas hieman tapoja ja juhlia vauvan maailmaan tuloa samaan aikaan pojan 4-vuotis synttäreiden kanssa. Vauva on tuolloin 3,5kk.... Ei se niin päivän päälle ole. Nimi on kuitenkin kiikutettu jo maistraattiin, että kai se ihan olemassa on jo.

Tänään on V:n neuvola. Tyttö on nyt 2kk, joten neuvolakuulumisia luvassa siis pian.

<3 Riina


2016-04-04

Vauvan uni ja mustat silmänaluset.

Vauvan uni

En tiedä onko syy perhepedissä, vai sattumassa, mutta olen saanut varsin hyvin nukkuvia vauvoja. Esikoisen vatsavaivoista huolimatta koin, että sekin oli monilla mittareilla aika helppo vauva.

Pienin tyttömme V on nyt 2kk. Hän nukkuu yöt parisängyssämme lähinnä kainalossani. Herää 1-2 kertaa yöllä syömään ja simahtaa heti uudestaan. Yöunilla nukahdetaan 21-23 välillä. Jos haluan vielä itse touhuilla  iltasella omiani, saatan nostaa vauvan vielä pärekoppaan nukahtamisen jälkeen ensimmäiseksi syöttöväliksi. Välillä iltaisin on hieman vatsanväänteitä, mutta yöt menee silti tosi hyvin. Aamulla tyttö heräilee 8 maissa.

Yösyötöt menee puoli unessa. Kun vauvaa ei tarvitse yöllä nostella rinnalle pinnasängystä, niin ei yösyötöt pahemmin rasita. Koen nukkuvani loistavasti, vaikka mustista silmänalusistani saattaisi ehkä muuta päätellä. Todettakoon, että ne on luultavammin atooppisen ihottumani epätoivoisten kortisonihoitojen tulosta... Tai sitten se on vaan luonnevika. Muistan, kun olin ehkä kahdeksan ja jo silloin perheenjäseneni kauhisteli mustia silmänalusiani. En nää silti mitään järkeä niiden peittämisessä. Yritän oppia rakastamaan virheitäni, vaikka zombi efektiä onkin välillä vaikea rakastaa, kun se on niin hurja. Lupaan silti yrittää laittaa blogiin enemmän kuvia myös itsestäni, vaikka se on välillä pelottavan vaikeaa.

3-vuotias R nukkuu muuten edelleen myös kanssamme perhepedissä. En jaksa tressata siitä, sillä yöt menee silläkin niin hyvin. Siirtykööt omaan sänkyynsä silloin, kun on siihen itse valmis. Pitäisi muutenkin yrittää tressata vähemmän. Kaikki menee kuitenkin lopulta hyvin ja niin monet kinkkiset jutut lasten kanssa on vain vaihe.

<3 Riina


Miten elää unelma elämää

Unelma elämä

Omat vanhempani ovat yrittäjiä. Lapsena tuntui ihanalta, että vanhemmat olivat aina lähellä, kun työpaikka oli samassa pihapiirissä. Halusinkin  tarjota myös omille lapsilleni jotakin samanlaista.

Ollessani hoitovappaalla esikoisesta en palannutkaan vanhaan työhöni päihde-ja mielenterveysalalle, vaan lähdinkin yrittäjäkurssille saavuttaakseni unelmani. Perustin käsityöyrityksen ja värjäilin luomuvillaa kasviväreillä ja myin niitä viikonloppuisin ja miehen loma-aikoina torilla. Sain tehdä unelma duunia, hieman rahaa ja  lisäaikaa kotiäitiydelle.

Aloin odottaa toista lasta ja mies sai alkaa tehdä paljon etätöitä kotoa käsin. Raskaus oli hieman haastava ennenaikaisuuden riskin takia, mutta miehen etätyömahdollisuudet auttoivat arjen sujumisessa. Siitä luksuksesta, että molemmat vanhemmat voi tehdä töitä kotoa emme haluneet luopua!

Koska halusin, että elämäntapamme saa jatkua, kahlasin läpi elämänhallintaoppaita, blogeja, ja taloudenhallinta vinkkejä. Ymmärsin, että oli tärkeää määritellä tarkkaan millaista elämää haluaa elää ja mitä se maksaa. 

Huomasin, että meillä oli varaa syödä luomuruokaa, hankkia eettisemmin tuotettuja vaatteita ja nauttia hitaammasta arjesta lisäämättä senttiäkään tulojamme. Se oli aika ihana yllätys, sillä siihen asti olin kuvitellut, etten voisi elää niin leveästi. Kyse oli vain turhan karsimisesta ja hienosäädöstä. Budjetin tekeminen auttoi jo pitkälle!

Tällä hetkellä olen kotiäiti, kirjoitan ja osan vuodesta työskentelen käsityöyrityksessäni. Mies tekee järjestelmäasiantuntiana töitä pääosin kotoa käsin.  Nautin tästä elämän vaiheestamme täysin siemauksin!

Vinkit unelma elämään: 



1. Selvitä tämän hetkinen taloudellinen tilanteesi sentilleen.

2. Pyristele eroon turhista kuluista ja veloista.

3. Mieti millaista elämää haluat elää? Mitä haluat lisää elämääsi ja mistä haluat eroon?

4. Selvitä mitä unelma elämäsi maksaisi viikossa, kuukauessa, tai vuodessa.

5. Karsi kaikki turha elämästäsi. Turhan tarvaran myymisellä saa myös rahaa unelma elämääsi varten. Käytä karsimisen apuna  esimerkiksi KonMari menetelmää. Turhasta luopumalla ihanat asiat pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

6. Hyödynnä palveluja arjen helpottajana ( kuten Prisman Klikkaa ja noua palvelua)

7. Kun olet saavuttanut haluamasi muista nauttia!


< 3 Riina

2016-04-02

Hirviömutsi hävitti automaton.

En halua täyttää lastenhuonetta (legojen lisäksi) muovilla, mutta jostain syystä automatto sai lymyillä siellä ihan näihin päiviin asti. En tosiaan tiedä miksi se edes ostettiin meille, jos idea tuntui jo kaupassa hölmöltä...  F ja mies oli silloin sitä mieltä, että se vaan kuuluu hankkia.... Inhosin sitä itse heti ensi hetkestä lähtien.

Sen lisäksi, että automatto ei hivellyt silmää, niin se jotenkin tuntui keräävän pölyä. Imurointi ja satunnainen pesu ei tuntunut riittävän ja jotenkin koko matto ällötti.

Onneksi lapset ei vetänyt kuitenkaan hernettä nenään automaton hävittämisestä.

Mönnän saavani jokaisesta kotoamme lähtevästä tavarasta yhtä paljon hyvänolon hormooneja, kuin ennen olisin saanut ostamisesta. Karsimiseen jää koukkuun ja toisaalta sitä yrittää olla uuen ostamisessa harkitsevampi. Karsiminen vapauttaa lisäksi energiaa sille kaikelle ihanalle, mitä haluan elämääni luoda.

Lastenhuoneen detox terkuin:

Riina