2016-03-07

Mutsi herkillä

keskosvauva

Vauvakuplassa sitä on jotenkin erityisen herkillä.

Muistan hyvin, kun esikoiseni oli vielä keskolassa. Olin hieman epävarma 22-vuotias ensisynnyttäjä ja kaikki ne vauvaani menevät piuhat, saturaatiomittari ja nenämahaletkukin,  sai mut tuntemaan itseni vieläkin epävarmemmaksi.  Kuukauden istuin päivisin keskoskaapin vierellä hievahtamatta. Välillä uskaltauduin avaamaan keskoskaapin luukut ja silittää hieman varpaita, tai päätä. Syliin saaminen oli ekoina päivinä odotettu kohokohta. Tosin usein se tarkoitti myös lääkärin kiertoa ja hieman ikäviäkin toimenpiteitä.

Jossain vaiheessa tyttö pääsi keskoskaapista tavalliseenkin sänkyyn, kun oli hieman voimistunut. Syliin sain ottaa vauvaa enemmän, mutta tuntui silti, että tyttö oli enemmän sairaalan, kuin minun.

Muistan erään aamun, kun tulin keskolaan ja avasin tytön sairaalahuoneen oven. Tytön sänky oli yllättäen tyhjä, enkä heti tajunnut tytön olevan kantoliinassa hoitajalla. Hoitaja kertoi, että F oli ollut hieman levoton, joten hän oli rauhoitellut tyttöä liinassa. Olin vauvahuuruissa mielessänio jotenkin todella loukkaantunut, että hoitaja sai vauvan lähelleen kantoliinaan ennen minua.... Sillä hetkellä se tuntui miltein yhtä pahalta, kun se, että hoitaja olisi kertonut imettäneensä mun lastani. Hullua!

Oikeastihan se oli todella ihana, että hoitaja oli ottanut tytön hellään huomaansa. Vauvahuuruissa sitä vaan koki sairaalan käytävillä itsensä kovin ulkopuoliseksi oman vauvansa hoidosta....

Huuruilu terkuin:

Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti