2016-02-01

Viikonloppu.

ennakoivat supistukset

Joskus tarvitsen juuri sitä, mikä eniten pelottaa.

Mies oli viikonlopun koulutuksessa ja koska koko viime viikko meni taas yö supisteluja ihmetellessä, niin pelkäsin oikeasti synnyttäväni pian. Olin miehelle jopa hieman vihainen, että hän kehtasi lähteä koulutukseen siitäkin huolimatta, vaikkei ultralääkärikään viimeksi antanut kovin valoisia odotuksia täysaikaisuuteen pääsylle.

Viikonloppu meni öiden suhteen myöskin erittäin levottomasti. Perjantai-lauantai välisenä yönä kuvittelin jo oikeasti, että vauva syntyy ja mietin kauhun sekaisin tuntein ehtiikö joku vahtimaan lasten unta tarpeeksi nopsaa, jos supistukset ei laannu. Lopulta onneksi aamu valkeni ja supistuksetkin oli poissa. Seuraava yökin oli levoton ja purin levottomuuttani tavoilleni vastaisesti silittämällä koko liinavaatekaapin sisällön.

Sunnuntaina kourallisen huonojen yöunien jälkeen purskahdin väkisin helpotuksen itkuun, kun mies tuli kotiin. Raskaushorooneissani olin oikeasti hyvin huojentunut, ettei mun tarvinnut selviytyä synnytyksestä ilman miestä. Tajusin samalla, että itseasiassa tarvitsin juuri tälläisen viikonlopun. Pystyn ehkä nauttimaan loppuraskaudesta paremmin, kun turhat turhautumisen tunteet, supistelu väsymys ja kärsimättömyys on pyyhitty pois. Nyt tuntuu tärkeältä vain se, että mies on lähellä, kun synnytys alkaa.

- Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti