2016-02-16

Synnytys.

synnytys

Synnytyskertomus 

6.2.2016 en saanut millään unta ja lopulta luovutin ja hipsin keittiöön katsomaan koneelta jotain ekotalo ohjelmaa. Kääriydyin vilttiin ja söin kaakaojauhoa lusikalla suoraan purkista. Koin itseni jollain tavalla aika ryökäleeksi...

Lapsivesi

Neljän aikaan aamuyöstä kuului napakka napsaus ja sitten lapsivettä lorahti tuolille. Juoksin vessaan ja kuiskin (melko kovaäänisesti) miehelle, että nyt meni vedet! Ihme kyllä lapet ei herännyt, mutta mies oli paikalla silmänräpäyksessä. Soitin Tayssin synnytysvastaanottoon ja vaikkei vielä supistellutkaan, niin käskivät tulla melko pian sairaalaan. Tungin kangaskassiin pikkareita, puhelimen, laturin, neuvolakortin ja hammasharjan. En siinä hötäkässä tajunnut ottaa mitään muuta mukaan, enkä todellakaan ollut pakannut sairaalakassia valmiiksi, vaikka ennenaikaisuuden riskin takia tiesin kyllä, että synnytys voisi alkaa koska tahansa.Onneksi miehen vanhin tytär oli meillä yötä, joten hän pystyi vahtimaan pienempien unta, kun mies heitti mut TAYS;n pihaan. Sovittiin, että soittelen, kun pääsen saliin ja mies koittaa järjestää lastenvahdin, jotta pääsee mukaan.

Supistukset

Synnytysvastaanotossa käyrillä ollessa tuli vasta muutama supistus. Lääkäri  totesi lapsiveden menneen ja kertoi kohdun suun  olevan 2cm auki. Antibiootteja ei tarvinnut näillä viikoilla enää tiputtaa. Saliin en vielä päässyt, joten pistivät mut osastolle.

Katselin sairaalaalasängystä kattoa ehkä tunnin, tai kaksi, ennen kuin kätilö tuli mittaamaan käyriä. Supistuksia tuli tässä vaiheessa ehkä 5-minuutin välein. Ne ei ollut vielä mitään kauheen tiukkoja , mutta pyysin, että kohdunsuun tilanne katsottaisiin uudelleen. Kätilö hymyili ja sanoi, ettei kannata turhaan ronkkia, jos synnytysvastaanotossa tilanne jo katsottiin. Huomenna kuulemma käynnistellään, jos ei synnytys etene. Hassua kyllä, mutta itsestäni synnytys oli ihan jo käynnissä... Tosin mulla ei koskaan tässä vaiheessa vielä supistukset ole kovin hurjia.

Lähdin päiväsaliin pyörimään hetkeksi ympyrää ja soitin miehelle kertoen hiukan väliaikatietoja. Supistuksiin piti jo keskittyä ja pari sellaistakin tuli, jotka pistivät puuskuttamaan ja puristamaan nojatuolin selkänojaa kaksin käsin. Aloin kellottamaan taas supistuksia ja niitä tuli 3-minuutin  välein.

Lampsiessani takaisin huonettani kohti näin matkalla kätilöni ja huikkasin hänelle supistusten väliaikatiedot. Kuvittelin jo pääseväni näillä spekselillä saliinkin, mutta kätilö alkoikin puhua suihkusta ja lämpöpakkauksista. Sain sanottua, että suihku olisi ihan kiva juttu, mutten todellakaan tajua, miksen vaatinut jo saliin pääsyä. Menen ihme kuplaan aina synnyttäessäni ja siinä suhteessa doula, tai tukihenkilö olisi ollut tarpeen. Kätilö lupasi kohta tuoda suihkukamppeita....

Kävin odotellessani vessassa ja yritin kusta supistusten välissä, sillä tässä vaiheessa ne pistivät jo hieman kiroiluttamaan. Odotin sen jälkeen sängyssäni vielä hieman ja päätin hetken emmittyäni painaa kutsunappia. Kätilö tuli huoneeseen pyyhe ja vaihtovaatteet mukanaan. Pyysin, että  eikö sitä kohdun suuta voi oikeasti jo katsoa, että saliin olisi jo ihan kiva päästä. Supistukset sai mut puristamaan tyynyä kaksin käsin ja taisi hieman silmätkin jo kostua. Kiroilinkin, mutta muistan pyytäneeni hyvien tapojen mukaisesti heti anteeksi.... Kätilö päivitteli, että taidan olla jo aika kipeä ja yritti katsoa kohdunsuun tilanteen nopeasti supistusten välissä. Jostain syystä hän halusi kysyä vielä kollegan mielipidettä. Supistukset yltyi ja alkoi hiukan ehkä jo ponnistuttamaankin. Olisin varmaan ottanut epiduraalin, jos sitä olisi joku tarjonnut. Tosin tiesin, että nyt se olisi jo myöhäistä.... Toisen kätilön tultua huoneseen se sanoi, ettei taida edes nyt katsoa kohdun suun tilannetta vaan kärrää mut sängyllä suoraan saliin, etten vaan synnytä osastolle. Joku kolmas kätilö jäi tekemään siirtopapereita loppuun mun maatessa ja kätilöiden juostessa pitkin sairaalan käytävää.

Synnytyssali & ponnistusvaihe 


Salissa odotti jo kaksi kätilöä hanskat kädessä. Hyppäsin sängyltä toiselle ja sain kuulemma ponnistaa missä asennossa halusin. Olin kontillani sängyllä ja pidin sängyn päädystä kiinni. Kaksi ponnistusta ja tyttö syntyi! Sain 9/9 pisteen tytön heti syliini. Hieman tärisytti. mutta ehkä se oli jännitystä...

Istukka ei ollut syntynyt kolmessa minuutissa, joten kätilöt oli jo oksitosiiniruisku kädessä. Kieltäydyin siitä  ja sanoin oksitosiinin tekevän mut kovin huonovointisesksi. Pyysin saada lasta rinnalle, jotta istukka irtoaisi helpommin, muttei kuulemma voida odottaa ihan niin kauaa. No istukka irtosi onneksi helposti painamallakin. '

Soitin tässä välissä miehelle, että tyttö syntyikin jo ja hän lupasi tulla pikimmiten saiaalaan  Imetys onnistui heti salissa hienosti ja tyttö olikin rinnalla yli tunnin. Jossain vaiheessa mies ilmestyikin paikalle ja punnituksen ja mittailujen jälkeen hän sai pukea tytön. Ennenaikaisuuden takia salissa annettiin vauvalle 5ml lisämaitoa. (se onkin ollut toistaiseksi ainoa kerta korviketta ja ihmeellisesti maitoa on riittänyt) Mies jäi vauvan kanssa ja itse painelin  suihkuun. Tuntui hullulta, että kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Olin häkeltynyt ja onnellinen!

Tyttö syntyi 7.2.2016 klo 10:47 ja oli 2700g, sekä 48cm. <3

Pääsimme sairaalasta kahden yön jälkeen kotiin.


- Riina
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                               

6 kommenttia:

  1. No olipas nopea synnytys! Nauttikaa nyt pienestä kääröstä <3

    VastaaPoista
  2. Olet sä huikea nainen! Ja mikä tarina. En varmaan koskaan kyllästy synnytyskertomuksiin, on ne vaan niin ihmeellisiä. Täynnä taikaa, yllätyksiä ja elämän suurimpia ihmeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, ei koskaan oikein tiedä miten kaikki menee. Tuloksena on kuitenkin sulintäydeltä ihmettä <3

      Poista