2016-01-10

Kuopus - Synnytys ja alku

synnytyskertomus

Kuopusta odottessa 2012 kaikki meni hyvin eri tavoin, kun esikoisen kohdalla. Valmistauduin tällä kertaa hyvin henkisesti myös siihen vaihtoehtoon, että poika syntyisi keskosena. Otin raskausaikana yhteyttä Tampereen doulapiiriin, sillä halusin paremman synnytysrauhan olosuhteista huolimatta. Paneuduin  myös paremmin äitilähtöiseen synnytykseen erikoistilanteissakin.

Jouduin kuopuksen raskausaikana vuodelepoon , sillä kohdun kaula alkoi lyhentyä uhkaavasti kolmenkymmenen raskausviikon jälkeen. Sain onneksi olla kotona, sillä mies pystyi tekemään paljon etätöitä. En tiedä olisinko kestänyt ikävääni, jos olisin joutunut makaamaan sairaalassa monta viikkoa.

Lepääminen auttoi selkeästi ja rv 36 sain jo luvan elää hieman normaalimmin. Samalla viikolla miehen isommat lapset tuli yökylään.ja ehkä intouduin siivoilemaan paikkoja ennen sitä hieman turhankin touhukkaasti, sillä samana iltana, kun isommat lapset tulivat, meni lapsivedetkin. Supistuksista ei silti vielä ollut tietoakaan, mutta Soitin doulalle ja synnytysvastaanottoon, että nyt taitaa jotain jo tapahtua.

Mies heitti mut synnytysvastaanottoon ja meni takaisin kotiin lasten kanssa. Alunperin piti pyytää vanhempani vahtimaan lapsia synnytyksen ajaksi, jotta mies pääsisi mukaan. Kello oli kuitenkin sen verran paljon, etten hennonnut heitä herättää.  Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa 36+5.

Synnytysvastaanotossa huolella tehty synnytystoivelistani otettiin varsin hyvin huomioon. Siinä käyrillä ollessa supistuksetkin ilmaantuivat.  Pääsin varsin pian lääkärin tutkittavaksi, joka totesi lapsiveden menneen ja kohdunsuu oli 3cm auki. Ainoa huonopuoli oli se, että koska supistukset eivät jostain syystä piirtyneet kunnolla käyrille, mut käskettiin silti hetkeksi vuodeosastolle ennen saliin pääsyä. Doula ei kuulemma kuitenkaan vuodeosastolle saanut tulla. Jännitti hieman, kuinka kauan ilman doulaa joutuisin olemaan, sillä supistukset kyllä yltyivät varsin kivuliaiksikin, vaikka käyrillä ne ei ehkä kunnolla näkynytkään. Olin ollut ehkä kayrillä muutaman kymmenen minuuttia, kun kätilö tarkasti kohdun suun tilanteen. Kohdun suu oli tuolloin jo 4-senttiä auki, joten oli syytä jo lähteä saliin. Matkalla synnytyssaliin tuli jo aika kirpakoita supistuksia, joiden aikana oli pakko pysähtyä puuskuttamaan.

Synnytyssaliin tultaessa kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja olin jo viidessä sentissä. Samaan aikaan doulakin onneksi tuli tuekseni. Rentouduin samantien doulan saapumisen jälkeen ja pyysin päästä suihkuun. Supistukset oli paljon kipeämpiä, kuin esikoisesta, mutta suihku auttoi ihanasti. Olin mukavuuden haluinen ja lopulta olin kontillani suihkuhuoneen lattialla heijaten lantiotani, sillä se tuntui kaikkein parhaalta asennolta. Annoin veden valua pitkin alaselkää ja jokaisen supistuksen kohdalla doula suihki vielä käsisuihkullakin lämmintä vettä alaselälleni. Jossain vaiheessa doula koitti hieroa alaselkääni, mutta jostain syystä en sietänyt ollenkaan koskemista. Aina oppii itsestään uutta...

Supistukset oli helpompi ottaa vastaan, kun kukaan ei keskeyttänyt. Sain keskittyä hengittämiseen ja supistuksien vastaanottamiseen. Doula hoiti esimerkiksi ponnistustapa neuvottelut kätilön kanssa.

Oltiin oltu synnytyssalissa ehkä tunti, kun supistukset alkoi yltyä. Kätilö kysyi, että ponnistuttaako, mutten osannut oikein vastata juuta, enkä jaata. Olo silti tuli aika tukalaksi. Kätilö käski juosta äkkiä sängylle ja ryntäsi varmistamaan, ettei muksu vaan matkalla synny laattalattialle. Olin täysin auki ja saisin ruveta poinnistamaan. Kaikki oli tapahtunut niin vauhdilla, että taisin kiroillakin pari kertaa... Olin odottanut piedempää ponnistusvaihetta, mutta toisaalta supistukset oli sen verran kovat, että olin ihan helpottunut, että sain jo ponnistaa.

Ponnistamisvaiheessa kaikki kivut katosivat. En ekalla ponnistuksella taas oikein tajunnut millai ponnistetaan, mutta kun kätilö sanoi, että nyt pitää vain uskaltaa ja ponnistat enemmin niin kuin "kakkaisit", niin ei ponnistusvaihe lopulta kestänytkään, kuin 8-minuuttia. Pari hassua ponnistusta ja sylissäni oli ihana poika! 2675g 48cm.

Kaikki meni muutenkin hienosti, eikä paikatkaan revenneet... Istukka ei heti irronnut, joten kätilö painoi hieman vatsanpeitteiden päältä. Se ei kuitenkaan sattunut yhtään niin paljon, kuin esikoisen kohdalla. Poika pääsi heti syliini, pyrki rinnalle Olin pyytänyt antaa napanuoran sykkiä loppuun ennen leikkaamista, sillä olin kuullut sen mahdollisesti ehkäisevän bilirubiiniarvojen nousua. Tosin siitä ei tainnut olla kovin paljoa apua....

Vaikka supistukset olivatkin paljon kipeämmän tuntuisia, kuin esikoisesta, niin synnytys oli ihana! Suuri kiitos siitä kuuluu ehdottamasti doulalleni, joka varmisti, että saan vaipua rauhassa synnytyskuplaani. Synnytys kesti supistusten alkamisesta 2h ja 13minuuttia ja vesienmenosta n. 4h.

äitilähtöinen synnytys

Pääsimme lapsivuodeosastolle vauvan kanssa. Kätilöt kävi herättelemässä mua kolmen tunnin välein imettämään. Poika oli hieman väsynyt ja keltainen eikä oikein jaksanut tehokkaasti imeä rintaa, eikä itse herännyt syömään. Siitä johtuen annettiin kertaalleen korvikettakin. Otin kuitenkin tyypin ihoa vasten vaippasiltaan ja maito nousi kohisten. Lisämaitoa ei onneksi tarvittu yhtä kertaa enempää, mutta bilirubiiniarvot nousivat ja poika joutui sinivalolampun alle.

sinivalohoito sairaalassa

Oltiin sairaalassa viikon verran, sillä sinivalohoito ei tuntunut tepsivän tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti. Koska mitään  muuta huolta ei ollut, niin kotiuduimme valopöydän kera lopulta kotiinkin. Toisin kuin sairaalan mallissa, kotiversiossa sinivalolamput on alapuolella. Jouduttiin  kotiutumisesta seuravaana päivänä käydä antamassa verikokeet Tayssissa, mutta oli ihana päästä kotiin! Onneksi sinivalo tepsi kotona nopeasti ja pääsimme pöydästä eroon jo toisena kotipäivänä. 

sinivalohoito kotona

Toisen lapsen kanssa osasi olla paljon paremmin tressaamatta. Sukelsin oikein kunnolla vauvakuplaan ja pidin alussa paljon pesimispäiviä. Maitoa riitti ja muutenkin vauva-arki alkoi paljon kevyemmin, kuin esikoisen kohdalla. Kuopus nukkui oikein hienosti alusta asti ja oli varsin tyytyväinen vauva. Nukuimme perhepedissä, mutta alussa tein kuopukselle pesän pärekoppaan meidän väliimme. Muutaman viikon päästä tosin luovuimmekin jo pärekopasta ja tyyppi nukkui mun kainalossa. 

Opin kuopuksen synnytyksessä itsestäni paljon uutta. Synnytys tuskin olisi kuitenkaan ollut näin mahtava ilman kokemusta esikoisen synnytyksestä. Opin luottamaan kehooni ja olemaan läsnä. Toivon, että voisin oppia jotenkin valjastamaan sen syvän keskittymisen arkeenikin. Kuopuksen synnytys oli joka tapauksessa kaikella tavalla voimauttava! 

<3 Riina 

doula


synnytys TAYS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti