2016-01-26

rv 35+0

RV35

Keskiraskaudesta lähtien myönnän tunteneeni jonkinlaista alakuloa. Ennenaikaisuuden jatkuva pelkääminen ottaa voimille, eikä supistelut todellakaan helpota asiaa. Se, etten saa purkaa turhautumistani esimerkiksi siivoamalla ärsyttää! En haluaisi vauvan tietenkään vielä syntyvän, mutta olen hieman jo kyllästynyt koko raskaana olemiseen...

Onneksi viikkoja alkaa olla kivasti alla. Näillä viikoilla ei enää kuulemma mm. pistetä vauvan keuhkoja kypsyttävää kortisonia. Ollaan siis päästy niille turvallisemmille vesille. Kuopus muuten syntyi päivää vaille täysiaikaisena, mutta ajattelen niin, ettei sellainen 36+5 viikollakaan syntynyt ole ihan valmis ja kypsynyt. Tämä tuli ehkä esiin parhaiten bilirubiinin nousulla.

Supistelujen keskellä myönnän ärsytyskynnystä nostavan myös sen, että mies lähtee koko viikonlopuksi koulutukseen. Olen hieman katkera, sillä kyseessä oli vapaaehtoinen juttu ja koulutus paikalle on 3h ajomatka. Jos vauva syntyy sillä välin, niin olen miehelle ikuisesti katkera.  ;) Täytyy myöntää, että muutamat Ho ´o ponoponot tässä on mantrana väännetty, ettei tule itku ja hammastenkiristys. Vanhempani on onneksi kuitenkin tunnin ajomatkan päässä ja miehen Tampereella asuvalle pojallekin voin tietty soittaa, jos synnytys alkaa yllättäen turhan vauhdikkaasti.

Täysiaikaisuus koittaa kahden viikon päästä, joten sinne asti olisi kyllä hyvä vielä sinnitellä....

- Riina

ps, Tunnen näistä fiiliksistä ihan hirveän huonoa omaatuntua, sillä raskaudenhan pitäis olla kivaa ja ihanaa aikaa....

2016-01-24

Vauvan kotiintulohaalari

kotiintulo haalari

Päädyin ostamaan Polar o. pyretin alesta  kotiintulohaalarin. Pähkäilin pitkään jonkun makuupussi-villahaalari kombon kyhäämistä, mutten todellakaan halua, että tyyppi paleltuu matkalla sairaalasta kotiin. Untuvamakuupussien hinnatkin heiluvat siellä 100€ hujakoilla ja en vaan raaskinut siihen heti sijoittaa.

Ostin pienimmän 50-senttisen haalarin, sillä jotenkin on vaan kiva, että vaatteet on miltein sopivia. Kohta sitäpaitsi on jo kevät, eikä talvihaalaria enää tarvita kauaa.

Koskikeskuksen liikkeen myyjä vakuutteli, ettei kyseisessä haalarissa ole perfluorattuja yhdisteitä. Polar o. pyret onkin luopunut pfc:n käytöstä 2015 keväällä. Tosin juuri tänään, luin Kemikaalitutkan facebooksivulta, että fleece kangas saattaa päästää jokaisessa pesussa 1900 mikromuovikuitua veteen, eikä niitä pystytä vedenpuhdistamossakaan poistamaan. Tylsää. Pitäisi uskaltaa luottaa siihen, että luonnollisilla materiaaleilla pärjäisi lapset Suomenkin pakkasissa, mutten oikein osaa. Toisaalta luomufleece kangastakin on saatavilla mm. Linotessa, mutten ole ihan vakuuttunut omista ompelutaidoistani ja jotain tuulelta suojaavaakin materiaalia varmasti tarvittaisiin.

Välillä tuntuu, että lastenvaateviidakossa ja myrkkyjen keskellä uppoaa, kuin Titanic. Jos Yhdestä myrkystä pääsee eroon, niin tuotteessa on joku muu myrkky, joka aiheuttaa vähintäänkin ekokatasrofin. AARGH! Tekisi mieli vaan mennä luolaan asumaan, mutten usko, että sekään minua pelastaa.

Ehkä kuitenkin perfluoratuista yhdisteistä vapaa haalari on jo ihan hyvä alku...

- Riina .


2016-01-16

Vaatteita vastasyntyneelle.

vastasyntyneen vaatteet

Tässä on nää ekat vauvanvaatteet, mitkä oon hankkinut uudelle tulokkaalle. Ruskovillan villahaalari, toppapuku, paksumpi myssy, töppöset ja rukkaset on vielä pakko hankkia. Jos vauva syntyisi nyt, niin sillä setillä pärjäisi ekat päivätkin jo.

Tarkoitus on hankkia vielä 50cm koossa yhdet housut, kietaisubody, puuvilla myssy ja potkuhousut. Sen jälkeen meinaan alkaa osteleen vaatteita koossa 56cm. Tietenkin, jos vauva on syntyessään alle 3kg, niin 50cm vaatteilla saattaa pärjätä pari-kolme kuukautta kevyesti.

Kaikki kuvan vaatteet on Marlon-merkin käsialaa. Marlonin vaatteiden luomupuuvilla kasvatetaan ja kehrätään langaksi Kreikasta. Kankaat, värjäys ja vaatteiden ompelu tehdään Suomessa. Kankaat värjätään öko-tex hyväksytyillä väreillä Värisävy oy:ssa. <3

Kuvan vaatteet on maksaneet hiukan alle 70€, eli vaikkei ottaisikaan äitiyspakkausta, niin 140€ äitiysavustuksella saa  kyllä hankittua jo kivasti kokonaan euroopassa tuotettuja luomuvaatteitakin vastasyntyneelle. <3

-Riina

2016-01-14

Porin villa&peite pinnasängynpeitto

Porin villa&peite

Taisin kämmätä... Tilasin netistä Porin villa&peitteen villatäytteisen pinnasängynpeiton. Valikoimassa oli myös "vauvanpeitto" mutta koska katsoin äitiyspakkauksenkin peiton olevan lähellä samaa kokoa pinnasänky version kanssa, niin valitsin sen. Peittohan on muuten kiva, mutta aivan liian painavan tuntuinen vastasyntyneelle.

Tosin käyttöön se menee silti varmasti hieman myöhemmin ja tarpeen vaatiessa poikanenkin mahtuu nukkumaan vielä sen alla... Toisaalta siitä saa jo vauvan synnyttyä taiteltuna oivallisen vauvanpesän pärekoppaan  , tai täydellisen leikkimattoviltin.

Mutta jos ostatte peittoa vastasyntyneelle Porin villa& peitteeltä, niin valitkaa "vauvanpeitto".

Pitänee siis lähteä vielä peittokaupoile uudelleen, ennen kuin pieni syntyy....

Tässä omat peittokriteerini:

- Ei palonestoaineita

- Luonnonmukaiset materiaalit = Ei tekokuituja (kuten polyester)

- Kevyt, mutta lämmin.

- Eettisyyskin olis plussaa...

<3 Riina

2016-01-13

Ultra rv 33+1

raskaus ultra


Yöllä vähän panikoin. Hieman supistelikin, joten kävin kuumassa suihkussa. Onneksi  suihku auttoi ja tilanne rauhoittui nopeasti! Näin kuitenkin sekopäisiä unia siitä, kuinka vauva syntyi kotona, emmekä ehtineet sairaalaan asti. Viikkoja on nyt saman verran kasassa, kuin esikoisen syntyessä. En haluaisi mitään uusintaa...

Ultrassa lääkäri sanoi paikkojen pehmentyneen. Kohdun suu oli vielä onneksi kiinni, mutta kohdun kaula lyhentynyt kolmeen senttiin. Hän otti vielä jonkun testin kohdun suulta, jonka pitäisi kertoa mahdollisen synnytyksen lähestymisen riskistä. Tulos oli negatiivinen, joten lääkäri antoi mahdollisuudet, että saattaisin selvitä yhtenäkappaleena vielä 2-viikkoa. Täysiaikaista hän ei silti luvannut.

Olen uutisista huojentunut, sillä saan luultavasti hieman lisää aikaa! rv 34 jälkeen synnytystä ei muutoinkaan enää estellä. Se syntyy, jos on syntyäkseen. Synnyttäisin silti mieluusti rv 38. Lääkäri sanoikin, ettei ne ihmiset eivät välttämättä tajua 36-viikolla syntyneen "kypsymättömyyttä", joilla ei ole kokemusta ennenaikaisuudesta. Hän kertoi nimittäin, että toiset haluaisivat väen väkisin käynnistyksen jo niillä viikoilla....

Postissa odottaa onneksi Porin villa&peitteen vauvan peitto ja turvakaukalokin pitäisi tulla ihan näinä päivinä, joten pikku hiljaa on kaikki valmiina....
'


Löysin muuten kirjaston poistokärrystä sattumalta luonnonmukainen synnytys-kirjan <3 Aika siistiä! Pitää syventyä siihen illemmasta paremmin.

- Riina

2016-01-11

Talviruokaa

karjalanpaisti

luomu karjalanpaisti

Mun yksi suosikki talviruoka on ehdottamasti karjalanpaisti. Pidän sen melko yksinkertaisena, mutta pitkään hautuneena se on silti niin hyvää. että kuola vaan valuu.

Meillä karjalanpaistiin menee:

1pkt Tammisen luomu karjalanpaisti lihoja
pari luomu sipulia
3 luomuporkkanaa
1tl ruususuolaa
reilusti luomu mustapipppuria
4 laakerinlehteä
vettä

Uuni lämmitetään 175C ja annetaan paistin rauhassa kypsyä 3h.

<3 Riina

2016-01-10

Kuopus - Synnytys ja alku

synnytyskertomus

Kuopusta odottessa 2012 kaikki meni hyvin eri tavoin, kun esikoisen kohdalla. Valmistauduin tällä kertaa hyvin henkisesti myös siihen vaihtoehtoon, että poika syntyisi keskosena. Otin raskausaikana yhteyttä Tampereen doulapiiriin, sillä halusin paremman synnytysrauhan olosuhteista huolimatta. Paneuduin  myös paremmin äitilähtöiseen synnytykseen erikoistilanteissakin.

Jouduin kuopuksen raskausaikana vuodelepoon , sillä kohdun kaula alkoi lyhentyä uhkaavasti kolmenkymmenen raskausviikon jälkeen. Sain onneksi olla kotona, sillä mies pystyi tekemään paljon etätöitä. En tiedä olisinko kestänyt ikävääni, jos olisin joutunut makaamaan sairaalassa monta viikkoa.

Lepääminen auttoi selkeästi ja rv 36 sain jo luvan elää hieman normaalimmin. Samalla viikolla miehen isommat lapset tuli yökylään.ja ehkä intouduin siivoilemaan paikkoja ennen sitä hieman turhankin touhukkaasti, sillä samana iltana, kun isommat lapset tulivat, meni lapsivedetkin. Supistuksista ei silti vielä ollut tietoakaan, mutta Soitin doulalle ja synnytysvastaanottoon, että nyt taitaa jotain jo tapahtua.

Mies heitti mut synnytysvastaanottoon ja meni takaisin kotiin lasten kanssa. Alunperin piti pyytää vanhempani vahtimaan lapsia synnytyksen ajaksi, jotta mies pääsisi mukaan. Kello oli kuitenkin sen verran paljon, etten hennonnut heitä herättää.  Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa 36+5.

Synnytysvastaanotossa huolella tehty synnytystoivelistani otettiin varsin hyvin huomioon. Siinä käyrillä ollessa supistuksetkin ilmaantuivat.  Pääsin varsin pian lääkärin tutkittavaksi, joka totesi lapsiveden menneen ja kohdunsuu oli 3cm auki. Ainoa huonopuoli oli se, että koska supistukset eivät jostain syystä piirtyneet kunnolla käyrille, mut käskettiin silti hetkeksi vuodeosastolle ennen saliin pääsyä. Doula ei kuulemma kuitenkaan vuodeosastolle saanut tulla. Jännitti hieman, kuinka kauan ilman doulaa joutuisin olemaan, sillä supistukset kyllä yltyivät varsin kivuliaiksikin, vaikka käyrillä ne ei ehkä kunnolla näkynytkään. Olin ollut ehkä kayrillä muutaman kymmenen minuuttia, kun kätilö tarkasti kohdun suun tilanteen. Kohdun suu oli tuolloin jo 4-senttiä auki, joten oli syytä jo lähteä saliin. Matkalla synnytyssaliin tuli jo aika kirpakoita supistuksia, joiden aikana oli pakko pysähtyä puuskuttamaan.

Synnytyssaliin tultaessa kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja olin jo viidessä sentissä. Samaan aikaan doulakin onneksi tuli tuekseni. Rentouduin samantien doulan saapumisen jälkeen ja pyysin päästä suihkuun. Supistukset oli paljon kipeämpiä, kuin esikoisesta, mutta suihku auttoi ihanasti. Olin mukavuuden haluinen ja lopulta olin kontillani suihkuhuoneen lattialla heijaten lantiotani, sillä se tuntui kaikkein parhaalta asennolta. Annoin veden valua pitkin alaselkää ja jokaisen supistuksen kohdalla doula suihki vielä käsisuihkullakin lämmintä vettä alaselälleni. Jossain vaiheessa doula koitti hieroa alaselkääni, mutta jostain syystä en sietänyt ollenkaan koskemista. Aina oppii itsestään uutta...

Supistukset oli helpompi ottaa vastaan, kun kukaan ei keskeyttänyt. Sain keskittyä hengittämiseen ja supistuksien vastaanottamiseen. Doula hoiti esimerkiksi ponnistustapa neuvottelut kätilön kanssa.

Oltiin oltu synnytyssalissa ehkä tunti, kun supistukset alkoi yltyä. Kätilö kysyi, että ponnistuttaako, mutten osannut oikein vastata juuta, enkä jaata. Olo silti tuli aika tukalaksi. Kätilö käski juosta äkkiä sängylle ja ryntäsi varmistamaan, ettei muksu vaan matkalla synny laattalattialle. Olin täysin auki ja saisin ruveta poinnistamaan. Kaikki oli tapahtunut niin vauhdilla, että taisin kiroillakin pari kertaa... Olin odottanut piedempää ponnistusvaihetta, mutta toisaalta supistukset oli sen verran kovat, että olin ihan helpottunut, että sain jo ponnistaa.

Ponnistamisvaiheessa kaikki kivut katosivat. En ekalla ponnistuksella taas oikein tajunnut millai ponnistetaan, mutta kun kätilö sanoi, että nyt pitää vain uskaltaa ja ponnistat enemmin niin kuin "kakkaisit", niin ei ponnistusvaihe lopulta kestänytkään, kuin 8-minuuttia. Pari hassua ponnistusta ja sylissäni oli ihana poika! 2675g 48cm.

Kaikki meni muutenkin hienosti, eikä paikatkaan revenneet... Istukka ei heti irronnut, joten kätilö painoi hieman vatsanpeitteiden päältä. Se ei kuitenkaan sattunut yhtään niin paljon, kuin esikoisen kohdalla. Poika pääsi heti syliini, pyrki rinnalle Olin pyytänyt antaa napanuoran sykkiä loppuun ennen leikkaamista, sillä olin kuullut sen mahdollisesti ehkäisevän bilirubiiniarvojen nousua. Tosin siitä ei tainnut olla kovin paljoa apua....

Vaikka supistukset olivatkin paljon kipeämmän tuntuisia, kuin esikoisesta, niin synnytys oli ihana! Suuri kiitos siitä kuuluu ehdottamasti doulalleni, joka varmisti, että saan vaipua rauhassa synnytyskuplaani. Synnytys kesti supistusten alkamisesta 2h ja 13minuuttia ja vesienmenosta n. 4h.

äitilähtöinen synnytys

Pääsimme lapsivuodeosastolle vauvan kanssa. Kätilöt kävi herättelemässä mua kolmen tunnin välein imettämään. Poika oli hieman väsynyt ja keltainen eikä oikein jaksanut tehokkaasti imeä rintaa, eikä itse herännyt syömään. Siitä johtuen annettiin kertaalleen korvikettakin. Otin kuitenkin tyypin ihoa vasten vaippasiltaan ja maito nousi kohisten. Lisämaitoa ei onneksi tarvittu yhtä kertaa enempää, mutta bilirubiiniarvot nousivat ja poika joutui sinivalolampun alle.

sinivalohoito sairaalassa

Oltiin sairaalassa viikon verran, sillä sinivalohoito ei tuntunut tepsivän tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti. Koska mitään  muuta huolta ei ollut, niin kotiuduimme valopöydän kera lopulta kotiinkin. Toisin kuin sairaalan mallissa, kotiversiossa sinivalolamput on alapuolella. Jouduttiin  kotiutumisesta seuravaana päivänä käydä antamassa verikokeet Tayssissa, mutta oli ihana päästä kotiin! Onneksi sinivalo tepsi kotona nopeasti ja pääsimme pöydästä eroon jo toisena kotipäivänä. 

sinivalohoito kotona

Toisen lapsen kanssa osasi olla paljon paremmin tressaamatta. Sukelsin oikein kunnolla vauvakuplaan ja pidin alussa paljon pesimispäiviä. Maitoa riitti ja muutenkin vauva-arki alkoi paljon kevyemmin, kuin esikoisen kohdalla. Kuopus nukkui oikein hienosti alusta asti ja oli varsin tyytyväinen vauva. Nukuimme perhepedissä, mutta alussa tein kuopukselle pesän pärekoppaan meidän väliimme. Muutaman viikon päästä tosin luovuimmekin jo pärekopasta ja tyyppi nukkui mun kainalossa. 

Opin kuopuksen synnytyksessä itsestäni paljon uutta. Synnytys tuskin olisi kuitenkaan ollut näin mahtava ilman kokemusta esikoisen synnytyksestä. Opin luottamaan kehooni ja olemaan läsnä. Toivon, että voisin oppia jotenkin valjastamaan sen syvän keskittymisen arkeenikin. Kuopuksen synnytys oli joka tapauksessa kaikella tavalla voimauttava! 

<3 Riina 

doula


synnytys TAYS

2016-01-08

Esikoinen - synnytys ja alku

ennenaikainen synnytys

 Kun odotin esikoistani vuonna 2007  olin 21-vuotta ja töissä päihdetyön ohjaajana työllistämis-ja kuntoutusprojektissa. En tosiaan tiennyt, mitä tarkoitti ennenaikaiset supistukset, saatika pelännyt vauvan syntyvän ennen aikojaan. Kävelin joka päivä töihin ja ihmettelin vaan matkalla alaselän särkyjä ja vatsan kovettumista. En osannut varoa, mutta pidin ihan mielläni vuosilomat pois ennen äitiyslomalle jääntiä.

Oli vielä 7-viikkoa laskettuun aikaan. Jouluaattona kävimme miehen kanssa kävelyllä ja oli ihan pakko kesken matkan poiketa kahville, sillä mua tuntu supistelevan sen verran paljon. Kotiin päästyäni koitin pelata miehen mulle lahjaksi ostamaa wii-peliä, mutten todellakaan pystynyt keskittymään. Jotenkin arvasin, että jotain tapahtuisi ja aloin selaamaan netistä pienessä paniikissa miten vauva selviytyy, jos se päättäisi syntyä nyt. Ei mennytkään kauaa, kun tuli pakottava tarve juosta vessaan. En ehtinyt sinne asti, vaan lapsivedet hulahti olohuoneen lattialle.

Soitin synnytysvastaanottoon, jossa kysyttiin jotenkin todella epäuskoisesti ja tylystikin, että olinko varma, etten kussut vaan housuihini?! Käskettiin ottaa pari panadolia ja soittaa parin tunnin päästä, jos ei helpota. Mies lähti hakemaan keskustan ainoasta auki olevasta apteekista panadolia. Iitse jäin kotiin ihmettelemään yltyviä supistuksia. Purin hammasta ja odotin väkisin muutaman tunnin, ennen kuin soitin uudestaan synnärille, että me tullaan nyt!

Synnytysvastaanotossa vastaaottanut kätilö oli sitä mieltä, etten todellakaan vielä synnytä. Lääkäri totesi kuitenkin lapsiveden menneen joten kankkuun pistettiin heti vauvan keuhkoja kypsyttävä kortisoni, kärrättiin synnytyssaliin ja alettiin tiputtaa supistuksen estolääkitystä suoneen. Inhottavinta kaikessa oli se, ettei saanut liikkua. Mies käskettiin kotiin ja mulle sanottiin, että pitäisi koittaa nukkua. Vauvan sydänäänivyön sykkeenjumputus, kuitenkin kaikui korvissa, enkä nukkunut silmäystäkään.

Aamun valjetessa lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen ja totesi synnytyksen edenneen supistusten estolääkityksistä huolimatta. Alettiin puhumaan sektiosta vauvan perätilan takia. Mies tuli takaisin sairaalalle juuri, kun sektio esilääkkeitä kärrättiin vierelleni metallisella tarjotinpöydällä. Itketti.

Viime hetkellä yön päivystänyt lääkäri ehti kuitenkin vaihtua aamuvuorolaiseen ja tämä terhakka naislääkäri olikin sitä mieltä, että vauva olisi tulossa ennemmin peppu edellä ja alatiesynnytys olisi mahdollinen. Sektiolääkkeet kärrättiin ulos huoneesta ja supistustenestolääke vaihdettiin samantien supistusten lisäyslääkitykseen ja synnytys eteni vauhdilla.

Vaikka supistusten vastaanottaminen tuntui hieman ikävältä, kun en edelleenkään saanut liikkua selin makuulta mihinkään, niin ilman kivunlievitystä tunsin kuitenkin pärjääväni melko hyvin.

Ponnistusvaiheen alkaessa saliin pöllähti yli 10-ihmistä. Kätilöitä, lastenlääkäri, synnytyslääkäri, lastenhoitajia ja muutama harjottelijakin. Joku heistä yritti tukea selästä ponnistaessani ja se ahdisti ennemmän, kuin auttoi. Lääkäri leikkasi välilihat. ja parin ponnistuksen jälkeen vauva syntyi, rääkäisi ja hengitti hienosti itse. Olin helpottunut, mutta jotenkin niin totaalisen sekaisin ja huonovointinen supistusten lisäyslääkityksen (oksitosiinin) takia, etten uskaltanut ottaa vauvaa syliin, vaikka joku koitti häntä hetkeksi mulle ojentaakin. Kuulin jonkun sanovan, että vauva oli tyttö, 2010g ja 43cm.

keskonen


Mies vei tytön vastasyntyneiden osastolle ja itse jäin saliin yksin. Kaikki ne saliin pöllähtäneet ihmiset katosivat yhtä mystisesti, kun ilmestyivätkin. Välihat oli ompelematta ja makasin edelleen jalat synnytystuissa ja oksitosiini tippui edelleen suoneen. Oksetti. Kätilö kävi ovenraosta huutelemassa, että lääkäri tulee heti, kun ehtii.

Mies tuli ehkä tunnin päästä vastasynnytyneiden osastolta luokseni ja käskin sen heti kysyä, että eikö oksitosiinia oikeasti voi ottaa jo pois!? Mies kysyi kätilöltä ja kätilö lupasi kysyä asiaa lääkäriltä... Lopulta onneksi tuli lääkärikin ja ompeli vihdoin välilihat. Lääkäri oli silti älyttömän kiireinen ja koko ompelun ajan kätilö piteli lääkärin korvalla kännykkää, johon lekuri lateli toimintaohjeita toiseen synnytyssaliin. Ompelun jälkeen sain lopulta nousta ylös ja olin heti hyvin helpottunut. Sain liikkua ja sain vihdoin sen kamalan oksitosiinitipankin pois!

Mentin katsomaan tyttöä heti osastolle ja sain ottaa hänet syliini. Ihana kiire avuksi tullut sijainen puoliksi epähuomiossa rohkaisi mua imettämään ja tyttö nappasi rinnasta kiinni, kuin vanha tekijä. Imettämisen jälkeen, kuitenkin neiti puklasi kaikki  maidot pois samalla, kun lastenlääkäri lampsi sisään. En kuulemma olisi saanut imettää ja tytölle pistettiin heti nenämahaletku, Itku tuli väkisinkin....

Koska en saanut vauvaa vierelleni en halunnut jäädä sairaalan sänkyyn makaamaan. Neuvottelin itselleni luvan päästä kotiin jo synnytyspäivänä. Kävin seuraavana päivänä näyttänässä  vaan nokkani lapsivuodeosastolla...

Kaksi viikkoa meni keskolassa sumussa. Istuin aamusta iltaan tytön keskoskaapin vieressä ja opettelin olemaan rintapumpun paras ystävä. Ensimmäisille naurettaville 5ml maitotipoille taputettiin, vaikka itsestä ne tuntui mitättömiltä. Oneksi pikku hiljaa sain annettua omaa maitoa aika suurilta osin. Maitokeittiön kautta tuleva toisten äitien luovuttama maito oli silti ensipäivät kultaakin kalliimpaa, kun oma maito ei tahtonut vaan heti kunnolla nousta.

 Vaikka neidillä oli vatsanveto-ongelmia, niin parin viikon sairaalassa olon jälkeen kotiutumisestakin  alettiin puhua...

Sitten yhtenä aamuna sairaalaan tullessani tytön sänky olikin siirretty tehon puolelle. Vauvalle oli tullut verenmyrkytys.  Pelotti ja harmitti. Koko rumba tuntui alkaneen alusta. Tyttön päähän laitettiin kanyylit, jonka kautta antibiootit saatiin annettua.  Pieni ihminen näytti kaikkien niiden letkujen ja piuhojen keskellä aika hurjalta. Teholla oltiin ehkä viikko, mutta mitään hengenhätää ei missään vaiheessa verenmyrkytyksestä huolimatta onneksi ollut.

 Mies otti kuvia teholta puhelimellaa. Ne onkin itseasiassa meidän ainoat keskola kuvat... Olin toki ottanut filmikamerallani kuvia jo aijemmin, mutten tullut  kehittäneeksi sitä. Sitten kun löysin filmin uudestaan, niin filmi olikin mennyt pilalle...


keskonen tays Kun verenmyrkytyksestä oli kunnolla toivuttu, niin tyttö kotiutui vihdoin kuukauden sairaalassa olon jälkeen.

Sain tytön muuten kenguruhoitoon ihoa vasten vasta tehon puolella. Kukaan ei ennen sitä muistanut sanoa asiasta. Kenguruhoito nosti onneksi maidon kunnolla rintoihin ja 3-viikon sairaalassa olon jälkeen koitin imettämistäkin. Sairaalaympäristössä se tosin ei onnistunut kovinkaan hyvin, eikä yhden kerran pikaisessa imetysohjauksessakaan ollut kehumista. Onneksi kotona sitkeällä harjoittelulla ja pesimispäivien avulla tyttö pääsi täysimetykselle 2kk iässä,

Alkuajat kotona keskosen kanssa oli hieman haastavia. Tyttö puklaili (tai suorastaan oksenteli) herkästi maitoja, nukkui huonosti ja oli vatsavaivainen.  Yöt meni lähinnä keinutellessa tyttöä sylissä.  Huolehdin liiaksikin ja itkin äidilleni puhelimessa, eikö tää kamala huoli lapsesta helpota ikinä...

Kaikesta onneksi selviää ja aika kuultaa muistot. Nyt F onkin jo 8-vuotias!

keskonen

perätilöasynnytys

keskonen

synnytys tays

synnytys rv 33+1




2016-01-07

"Pakkasella tietää, mitä köyhillä on vaatekaapissa"

keittiö

Mittarin lukema näytti aamulla aika hurjalta! 28-astetta, silkkaa talvea... Ensimmäisenä koulupäivänä talviloman jälkeen ei auttanut muu, kuin miettiä kuumeisesti mitä kaikkea kaapista löytyisi esikoiselle ja kuopukselle päälle.

Lopulta neidillä oli päällään sukkahousut, housut, polvipituiset villasukat, paita, mekko, villatakki, toppatakki ja ulkohousut, talvikengät, pipo ja huppu päähän ja rukkaset syvälle käteen. Kuopuksella taas oli kalsarit, housut, ja vielä kolmannetkin housut, paita, fleece ja villapaita, takki, ulkohousut, villasukat, myssy ja huppu, rukkaset ja talvikengät. Mietin kauhulla, olikohan sekään tarpeeksi... Pitäisi varmaan hankkia molemmille kunnon villahaalari. F ja R sanoivat tosin ulkona, ettei niistä ainakaan tuntunut yhtään kylmältä, joten toivoa saattaa, ettei esikoinen kuole kylmyyteen koulussakaan.

Kun pukemiseen menee oikeasti ainakin kolminkertainen aika tavalliseen nähden, niin tälläisinä hetkinä oikeasti kaipaan lämpimään!


2016-01-05

Isyysloma

isyysloma

Täällä on tiukan pohdinnan alla isyysloma. Milloin se olisi hyvä edes pitää? Seuraavan pienokaisemme laskettuaika on 1.3.2016, mutta sitähän ei tiedä, koska se päättää syntyä...

Työnatajalle pitäisi ilmoittaa kelan sivujen mukaan ajankohta viimeistään kuukautta ennen isyysloman alkua. Kelalle tosin voidaan pidetystä isyyslomasta ilmoittaa jälkikäteenkin. Varmaan tällöin reilu työnantaja antaisi isyysloman alkaa liukuvasti siitä päivästä, kun vauva syntyy. Muuten isyysloman alkamisajaksi on meidän kohdalla hyvä ilmoittaa laskettuaika, sillä ei tää raskaus ainakaan yliaikaiseksi mene.  V:n tarkoitus on pitää mun äitiysvapaan aikana isyysloma luultavasti 2vko +1vko pätkissä.

Mahtavintahan on, että isyyslomaa on periaatteessa käytettävissä 9-viikkoa, josta siis tuon 18-päivää voidaan pitää mun ollessa  äitiysvapaalla. Loput voidaan pitää samanaikaisesti mun ollessa hoitovapaalla, mutta tällöin se kyllä vaikuttaa hoitorahan määrään. Maksettavaksi saattaa hoitovapaan aikana jäädä vain jonkin verran hoitolisää.  Isyysloma tulee kuitenkin pitää kokonaisuudessaan siihen mennessä, kun lapsi täyttää 2-vuotta. Olisi kyllä silti sairaan siistiä, jos V voisi pitää 9-viikon isyysloman kokonaisuudessaan!

Kelan maksama isyysrahan määrä on n. 60% palkasta. Hyvällä sägällä kuitenkin työnantaja maksaa isyysloman aikana normi palkan ja tällöin isyysraha maksetaankin työnantajalle. Saa nähdä miten miehen työantaja isyyslomaan suhtautuu.

<3 Riina

Joogaa lapsille

joogaa lapsille
Blogasin tästä mainiosta youtubekanavasta jo joskus aijemmin, mutten voi olla hehkuttamatta! Cosmic kids yogassa jooga liikeitä tehdään tarinan siivittämänä. Tarinat on englanniksi, mutta ainakaan meidän lapsiamme se ei tunnu haittaavan. Esikoinen on tosin itse oppinut englantia ihan huomaamatta ja puhuu sitä varmaan jo paremmin, kuin minä.

Kolmivuotias R ei ehkä jaksa tehdä koko joogaa, mutta etenkin kahdeksan vuotias esikoinen on aivan hurjan innoissaan joogaamassa. Välillä tyttö tekeekin parikin tarinajoogaa peräkkäin.

Esikoiselle jooga on tekee muutenkin varmasti erityisen hyvää, sillä hänellä on hieman lihasjännitystä etenkin etureisissä. Kyseinen "ongelma" on ollut ihan vauvasta asti ja  on aika ominaista keskosena syntyneille. Osa etureisien lihasten jännityksestä on varmasti myös perätilasynnytyksen aiheuttamaa. Neidillä kun oli monta viikkoa syntymän jälkeen jalat ihan mustelmilla. Onneksi tämäkään asia ei liiaksi arkea hidasta. F saa kuitenkin edelleen miltein viikottaista ryhmäfysioterapiaakin, joten siitäkin on suuri apu. Joogasta on varmasti apua myöskin keskittymisen ja levottomuuden haasteisiin! 

Tämän youtube kanavan  lisäksi monet joogakoulut järjestää jo tosi kivasti lastenjoogia. Myös lasten joogakirjoja löytyy jo markkinoilta. Kannattaa kurkkia!

http://omyoga.fi/portfolio/lastenjooga/
http://www.yoganordic.fi/fin/classes/view/hatha_tunnit/
http://www.luhtavilla.fi/lasten-jooga.html
http://www.yogarocks.fi/jooga-fitness/jooga/lasten-jooga.html
http://www.satujoogaa.fi/paula_kiuru.html

2016-01-04

Synnytystoivelista

synnytystoivelista
On ihanaa tuntea kehoaan paremmin ja paremmin jokaisen synnytyksen jälkeen. Synnytystoivelistani määräytyykin omien kokemuksieni kautta. Kuopuksen synnytys oli monella tapaa aivan mahtava ja osa siitä on varmasti myös hyvin laaditun synnytystoivelistan ansiota.

Tarkoitus on synnyttää tällä kertaa ilman doulaa ja ottaa mies mukaan. Tosin doula oli kyllä kuopuksen synnytyksessä todella merkityksellinen etenkin synnytysrauhan  aikaansaamiseksi. Voi olla siis, että otan vielä paniikissa yhteyttä doulapiiriin, jos rupeaa kaduttamaan. 

Tässä kuitenkin toiveitani: 

1. Jos mahdollista en halua oksitosiinitippaa sen pahoinvointia lisäävän vaikutuksen takia. Myös muu synnytykseen puuttuminen, kuten kalvojenpuhkaisu, tai välilihanleikkaus tulee tehdä vain silloin, kun se on perusteltua vauvan voinnin kannalta. 

2. Jos sille ei ole lääketieteellistä estettä tahdon päästä suihkuun avautumisvaiheessa mahdollisimman nopeasti ja olla siellä niin kauan, kuin hyvältä tuntuu. Mahdollisuuksien mukaan haluan kokeilla myös ammetta. 

3. En halua, että sydänäänivyössä on äänet päällä, jos vauvan sydänäänien seuranta jatkuu kauan. 

4. En halua, että kukaan koskee selkääni, tai tukee minua selkäpuolelta supistuksien aikana, tai ponnistusvaiheessa. 

5. Jos tilanne antaa myöten, tahdon liikkua avautumisvaiheessa mahdollisimman vapaasti. 

6. Pyydän lääkkeellistä kivunlievitystä itse, jos koen sitä tarvitsevani. 


7. Tahdon, että vauvan synnyttyä joku pitää kiinni vauvasta hetken, kun hänet on nostettu syliini, sillä koen sen tuovan turvaa. 

8. Jos mahdollista toivon, ettei istukan syntymistä kiirehditä painamalla. Ilmeisesti vauvan saaminen rinnalle saattaa auttaa istukan syntymisessä luonnollisemmin. (edellisissä synnytyksissä istukka on syntynyt painamalla) 

9. Jos vauvan vointi, tai mahdollinen ennenaikaisuus vaatii hoitoa vastasyntyneidenosastolla, toivon, ettei minua jätetä heti synnytyksen jälkeen synnytyssaliin yksin. (Jäin esikoisen synnytyksen jälkeen yksin synnytyssaliin välilihat ompelematta jalat harallaan, kuin lihatiskillä. Lääkäri ehti tulla kursimaan minut kasaan ehkä tunnin päästä...) 

10. Haluan saada imetysohjausta tarpeen mukaan jo salissa. 

11. Mahdollisen sektioon joutuessani haluan saada vauvan ihokontaktiin heti syntymän jälkeen, jos vauvan vointi antaa vain myöden. 

12. Jos vauva jostain syystä joutuu vastasyntyneiden osastolle, haluan saada vauvan kenguruhoitoon, heti, kun vauvan vointi vaan sen sallii. 

13. Jos vauvan ja itseni tilanne sen sallivat haluaisin mahdollisuuksien mukaan päästä Perheonni yksikköön potilashotelliin, tai mahdollisuuksien mukaan perhehuoneeseen lapsivuodeosastolle.





2016-01-03

rv 31+5 ja raskausarvet

raskausarvet

raskausarpien ennaltaehkäisy

En ole missään raskaudessani paisunut näin isoksi. On silti jotenkin surkuhupaisaakin, että vaikka olen levinnyt joka suuntaan enemmän, kuin muissa raskauksissani, niin sf-mitta on ollut hieman pienempi.

Olen säästynyt kahdessa edellisessä raskaudessa raskausarvilta, mutten ihmettelisi yhtään, jos tällä kertaa niitä tulisi. Pitäisi muistaa öljytä ihoa. Onneksi kiristyksen tunnetta ei ole ihan vielä kuitenkaan ilmaantunut. Sain kuitenkin joululahjaksi mieheltä Madaran pihlajavoidetta, jota olen toisinaan muistanut nyt sipaista mahallekin. Kookosöljyäkin pitäisi ostaa kaappiin varuiksi lisääkin, sillä sekin kuulemma ennaltaehkäisee raskausarpien syntyä.

Kuulemma geenit vaikuttaa aika pitkällekin raskausarpien ilmaantumiseen. En ainakaan muista, että äidilläni olisi pahemmin raskausarpia ollut, vaikka saikin 6-lasta. Toivonkin, että olen saanut hyvän geeniperimän sitä kautta.

Jos arpia on tullakseen ei välttämättä mikään varotoimi auta. Kuitenkin toivon, että osaan itsekin silloin kantaa omat arpeni rohkeasti ylpeydellä. Ne kun on niitä todellisia rakkausarpia.

<3 Riina

Tavoite vuodelle 2016 - #Ruoka

luomuruoka

" Onko tämä ruoka hyväksi keholleni"?

Se on kysymys jonka aijon näin uuden vuoden jälkeen kysyä itseltäni joka kerta, kun syön jotain. Kaikki on sinänsä sallittua, mutta kun pysähtyy miettimään syömäänsä ruokaa, niin tulee tehtyä helpommin valintojakin.

Tiedän, että osa yöllisistä nivelsäryistäni varmasti johtuu myös joulunaikaan syödystä sokerista ja vehnästä ja kaikesta siitä muustakin hötöstä. En ole kuunnellut kehoani ja sitten tuloksena on tukkoinen tasapainoton olotila.

Haluan voida hyvin ja haluan antaa rakennusaineita myös vauvalle. Helposti sitä huolehtii lapsiensa kasvisten syönnistä erityisen hyvin, mutta itse kalvaa vain karat lapsille omenoita pilkkoessa. Pitäisi muistaa huolehtia itsestäänkin, sillä hyvinvoivasta äidistä on varmasti paljon enemmän iloa lapsillekin.

Ehkä tällä tavoitteella saan taas ryhtiä syömisiini.

<3 Riina

2016-01-02

Aarrekartta

aarrekartta

Uusi vuosi, uusi aarrekartta!

Rakastan yli kaiken aarrekartan tekoa. Äidin joskus Intiasta tuoma nahkakantinen kansio sopii oivallisesti tähän tarkoitukseen. Intiimiys säilyy ja omien unelmien kanssa saa rauhassa revitellä häpeilemättä. Näkyville en ehkä tohtisi toiveitani laittaa. '

Sama aarrekarttakirja on ollut käytössäni jo useamman vuoden. Siitä saa helposti irti edelliset aarrekarttakuvat ja osan saa mukavasti myös takaisin, jos niiden kohdalla haaveet ei ole vielä toteutuneet. Osan kuvien kohdalla huomaan toiveiden ilahduttavasti toteutuneen ja osa toiveista ei ehkä palvele enää tämänhetkisiä unelmiani. Unelmat muuttuu ja sekin on ihan sallittua.

En tee aarrekarttoja mitenkään kovin kurttuotsaisesti. Ne toteutuu, jos on toteutuakseen. Toisaalta aarrekartan tekeminen saa mut kysymään itseltäni mitä todella haluan, tekemään suunnitelmia ja rohkaisee toteuttamaan unelmani.

Kun katselen kuvia joka päivä, haaveista tuleekin uskomuksia ja se mihin uskomme muuttaa myös materiaalista maaimaa ympärilläni. Näen vain sen mihin uskon. Teen valinnat sen mukaan, minkä kuvittelen olevan mahdollista. Kaikki on kuitenkin mahdollista!

<3 Tähtipölyistä uutta vuotta!

- Riina

Raskaus ja unettomuus

raskaus ja unettomuus

Muutama viikko on ollut  nukkumisen suhteen aika masentavaa aikaa. Yöt menee nivelsäryissä aamuyön tunneille asti. Rytmit on koko porukalla ihan sekaisin muutenkin, mutta toisaalta siitä ilosta saan kasaan edes joinain öinä 5h yöunet.

Koko hommaa värittää myös sekin tosiasia, että mun pitäisi antaa kehoni levätä kunnolla, jotta se jaksaa kantaa pienokaista 9-kuukautta. Nyt on menossa rv 31+3, joten aika monta viikkoa pitäisi vielä olla jalat ristissä. Ois oikeesti juhlan paikka, jos raskaus kestäisi 38-viikolle.

Toivon, että kehoni auttaa mua tottumaan vauvan yöheräilyihin ja nää unettomuusjaksot on vaan osa sitä koulua. Vaikkei suoranaisesti aamut olekaan ihan kuoleman paikkoja, niin tajuan kyllä, että unettomuus tekee musta hieman vähemmän mukavan ihmisen.

Alituiset vessassa ramppailut ei ainakaan helpota saamaan unen päästä kiinni. Vauva painaa virtsarakkoa ja pahimmillaan saa vessan oven avata miltein 10-minuutin välein.

Uskon vakaasti, että tää on monella tavalla myös peiliin katsomisen paikka. Syönkö oilein? Ulkoilenko tarpeeksi? Onko unihygienia kunnossa? Tammikuu varmasti menee näihin asioihin paneutuessa. On vaan ihan pakko saada nukuttua kunnolla.... Toisaalta aina on sekin mahdollisuus, että vain alistun kohtalooni ja alan nukkumaan säännöllisiä päiväunia.

<3

- Riina