2015-12-26

Kirjasto ja villikko lapset

lapset ja kirjasto

Kirjasto on ehkä yksi mun lempi asioista maailmassa! Olemme onnekkaita, kun kirjastojärjestelmämme toimii näin hyvin. 

Kaikkea ei tarvitse omistaa ja parhaat asiat on ilmaisia. Maksan kuitenkin kirjastollekin toisinaan mieluusti muutaman euron siitäkin ilosta, että ne varaa mulle kirjan ja ilmoittaa, kun se on noudettavissa. 

Myönnettäköön, että juuri 8-vuotta täyttävä esikoiseni on yleensä mun kirjastoseurana. Kuopus sen sijaan jää pääsääntöisesti kotiin isänsä kanssa, mitä nyt joskus on mukana pikaisesti kirjoja palauttessa. Olen aika mukavuudenhaluinen ja 3-vuotias villikko tuskin jaksaisikaan kovin kauaa olla rauhakseen hyllyjen välissä. 

Liikutaan muutoinkin lasten kanssa aika lailla niiden ehdoilla. On ehkä hulluakin, ettei "altisteta" lapsia pahemmin väsyneille neljän ruuhkan kauppareissuille, tai ihan aina raahata joka paikkaan mukaan. Yleensä jos kiukkuitkut nousee päälle, niin tiedetään, että ollaan oltu jossain juuri hieman liian pitkään. Meidän moka, sori baby... Juuri itseasiassa eilen sukulaisilla mentiin jonkinlaisen rajan yli, kun kuopuksella tuli totaaliset väsymysitkut juuri lähtöhetkellä. Olisi vaan pitänyt luottaa vaistoon ja lähtee tuntia aijemmin... En usko silti siihen, että lasten välttämättä tarvii osata käyttäytyä, olla hiiren hiljaa, tai nätisti. 8-vuotias tietenkin osaa jo kirjastossa kuiskia, mutten kyllä alkaisi kolmevuotiaalta moista vaatimaan. Myönnän silti, että juuri meidän muksut on joka paikassa  ne, joiden ääni kuuluu ja vauhti kiihtyy. Uskon silti, että niin lapsilla pitääkin. 

Lapsien kiukuttelu on hyvin usein aivan omaa syytäni. Olen niissä tilanteissa kuunnellut omia halujani, enkä lapsen. Sekin on silti kai ihan inhimillistä. Aina en osaa olla se aikuinen, joka pitäisi. 

- Riina 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti