2015-11-25

Kun jotain hajoaa

kannettavan näyttö hajosi

Soitin itku kurkussa miehelle töihin ja mietin, kuinka voin olla niin idiootti! Kauhulla mietin sitäkin, onko alkuvuodesta mitään tehtävissä, kun pitää alkaa täyttää papereita.

Tiputin nimittäin vahingossa kannettavani lattialle. Näyttöön tuli iso särö ja panikoin, että tuhoutuiko samalla yrityksen tämänvuoden kirjanpito kokonaan. Olisi pitänyt ottaa kuukausittain varmuuskopio, mutta olin ollut turhan laiska!

Juuri tälläisia hetkiä varten se varapuskuri olisi varmasti paikallaan. Onni onnettamuudessa kuitenkin, että kone lähti käyntiin näytössä olevasta säröstä huolimatta! Sain yrityksen kirjanpidon talteen ja nyt surffailen  säröisellä näytöllä jonkin aikaa.

Ehkä tämä muistutus tuli kuitenkin tarpeeseen! Varmuuskopioita ei saa oikeastikaan unohtaa ja pieni puskuri vahinkojen varalle on hyvä olla olemassa.

Neuvolakuulumisia: 

rv 26 Rauta-arvot oli onneksi tällä kertaa 135, kun viimeksi jostain ihan ihmeellisestä syystä lukema huiteli 110 paikkeilla. En tajua mistä tuo lasku johtui, sillä rauta-arvoissa mulla ei oo koskaan ollut mitään vikaa. Aika mysteeri! Pissa oli puhdas, mutta verenpaine oli odotettavastikin koholla. Toisaalta niin mulla on aina. Sydänääniä kuunnellessa vauvalla oli hikka  Jostain syystä mahassa kasvava olio viihtyy enemmän oikealla puolella. Olo on himan toispuoleinen, mutta pääasia, että tyypilla oli kaikki hienosti!

Muutaman viikon aikana olin tuntenut pari kertaa paineen tunnetta ja pari kertaa verenpaine kohahti vauhdilla yllös. Molemmat vaivat kuitenkin katosivat lepäämällä, joten en tuolloin ottanut yhteyttä neuvolaan. Neuvolan terkkarin mukaan pitää kuitenkin aika herkästi mennä tarkistuttamaan tilanne, mutta hän sanoi kuitenkin, että koska olo oli helpottanut noinkin äkkiä, niin ei varmaan suurempaa huolta ole. Maanantaina pääsen taas ultraan. Toivottavasti kohdun suun tilanne on pysynyt hyvänä. <3

Viikko kerrallaan....

Riina

2015-11-21

Syy muutokseen


Olin intoa piukassa sitoessa lenkkareiden nauhoja. Päätin taas kerran alkaa lenkkeilemään. Ajattelin, että voisin juosta puolimaratoninkin sitten muutaman kuukauden päästä... Kävin kolme viikkoa lenkillä joka toinen päivä. Sitten tulin kipeäksi ja juokseminen jäi. Ei sitä puolimaratonia sitten tullutkaan juostua.

Mulla ei ollut vaan tarpeeksi hyvää syytä! Kuinka monta hyvää elämänmuutosta jääkään sen takia kalkkiviivoille?! Kun taas muutoksen takana on oikeasti tarpeeksi hyvä syy, niin homma ei tyssää heti ensimmäisten vastoinkäymisten iskiessä. Monesti ajattellaan, että kyllä mää sitten keskittyisin terveyteeni, jos saisin vaikka kuulla sairastavani syöpää. Sitten olisi tosin jo todella  kiire, ehkä jopa myöhäistä?!

Suuria muutoksia on vaikea tehdä, jos ei ole "pakko". Onneksi sen pakon  voi luoda ilman syöpään sairastumistakin. Kysymällä itseltään tarpeeksi monta kertaa miksi haluan jotakin (vaikka juosta sen puolimaratonin) niin löydän kyllä lopulta sellaisen syyn, joka pistää homman liikkeelle. Toisaalta, jos emme löydä, niin ehkä unelma on väärä. Ehkä todellisuudessa haluankin  jotain muuta ja juokseminen on ajatuksena vain kiva juttu sen takia, että naapurin Riittakin juoksee?! 

Unelmien toteuttaminen saattaa vaatia aika paljonkin aikaa. Syyn löytäminen auttaa meitä olemaan kärsivällisiä. Kun kuva on selkeä jaksaa kummasti opiskella, vaikka sijoittamista. Usein löydämme sen kaikkein parhaimman syyn rakkaistamme. "Haluan olla taloudellisesti vapaa, jotta voin olla enemmän lasteni kanssa"....

Kun aloitamme unelmoimisen tarpeeksi hyvän syyn etsimisellä, niin vain taivas on rajana, mitä voimme saavuttaa!

Kysy itseltäsi, että miksi ja ala elää unelmaasi todeksi

<3 Riina

Uutta kohti mielen kautta

Pitää olla hyvä syy muutokseen

Uuden uskomuksen sisäistäminen ja istuttaminen mieleeni saattaa kestää 30-60 päivää. Se on silti varsin vähän, sillä suurin osa uskomuksistamme on juurtunut meihin jopa kymmenien vuosien aikana. Vaikka uuden luominen kestäisikin nyt paljon vähemmän, kuin kymmenen vuotta, niin, välillä tekisi silti mieli hätiköidä ja kaivaa mieleen istuttamani siemenet esiin harmaasta aivomassasta. Se prosessi, että ajatuksista tulee tottumuksia saattaa olla joskus vaan ihan helvetin tylsää varsinkin tälläiselle, joka haluaisi kaiken näkyvän heti!

Tämänhetkiset uskomukset joko aiheuttavat tekemistä, tai estävät meitä toimimasta. Onneksi uskomuksiin voi vaikuttaa! Saadakseni oikeasti uusien uskomusten juurruttamisen onnistumaan voin käyttää apuna affirmaatiolauseita. Kun aivot saavatkin jatkuvan epävarmuuden sijaan tarpeeksi monena aamuna puhetta rohkeasta naisesta, joka rikkoo rajoja, niin ujosta ja epävarmasta voi kuoriutua yllättävänkin nopeasti jotain ihmeellistä...

Muutosta tehdessä huomaan helposti mieleen nousevan ajatuksia, etten nyt juuri jaksaisikaan ihan vielä muuttua. "Aloitan muutoksen vasta kesällä, kun on paremmat olosuhteet" ... Totuus on se, ettei koskaan kannata jättää mitään myöhemmäksi. Silloin se nimittäin jää helposti toteuttamatta kokonaan. Koskaan ei välttämättä tule sitä "parempaa" hetkeä! Kaikki on tänään ja juuri nyt voi ottaa sen ensimmäisen askeleen. Jos perille pääseminen kestääkin yllättäen muutaman vuoden, niin kannattaako enää odottaa? Mitä syvemmälle affirmoitiin menee, mitä enemmän eläytyy, käyttää kehoaan ja aistejaan, sekä hereättelee tunnealuettaan, sen helpommin ajatuksista tulee uskomuksia. Kuinka erilaiselta elämä voi näyttääkään sellaisen ihmisen silmin, joka uskoo kaiken olevan mahdollista, kuin hänen, joka uskoo, ettei mitään ihanaa koskaan tapahdu?

Muutosta tehdessä mieleen nousee helposti pelkoja siitä, mitä muut ajattelee. Ajatus on täysin höpsö, sillä totuus on, että ihmiset ajattelet 90% ajasta vain itseään. Sitäpaitsi olisi hölmöä antaa muiden päättää elämästäsi...

Jos et ole päässyt haluamiisi tuloksiin on aika muuttaa jotain. Teemme helposti päivästä toiseen samoja asioita vanhasta tottumuksesta ja ihmettelemme, miksei homma etene. Ihmeitä tapahtuu sen laatikon ulkopuolella, johon olemme itsemme sulloneet. Ihmeet tapahtuu epämukavuusalueella!

Parasta kaikessa on se, että saa mokata!  Saa tehdä virheitä, sillä jos ei koskaan kompuroisi, jäisi jotain tärkeää varmasti oppimatta.

Nauti seikkailusta, sillä sen aikana unelmia rakennetaan ja matkanvarrella luodaan myös uusia unelmia! Pidä kirjaa niistä pienistä harmaiden aivosolujen liikkeistä polullasi. Ole kiitollinen muutoksista. Kun kirjoittaa pienetkin muutokset omassa elämässä ylös, saattaa motivaatio pysyä paremmin messissä. Jonkun tutkimuksen mukaan esimerkiksi ruokapäiväkirjaa pitävät ihmiset laihtui kolme kertaa enemmäin, kuin ne, jotka ei pitäneet. Raportoinnissa on oma voimansa. Joudumme olemaan rehellisä itsellemme... <3

Muutos terkuin:
Riina

2015-11-17

Puskurista ja lainoista

varapuskuri, lainojen vyörytys

Luottokorttivelat, pikavipit, osamaksut jne. Monelle niistä kertyy oikeasti iso ongelma. Osa velkaantuu pahastikin ja jotkut taas ei vaan huomaa, että pienetkin osamaksusopimukset on usein helvetin kalliita.

Joitakin päiviä sitten yle uutisoi, että alle puolella Suomalaisista on säästöjä yllättäviä menoja varalle. Jos pesukone hajoaa useammat puristaa kaksin käsin luottokorttejaan, ostaa osarilla, tai pahimmillaan turvautuu vielä kalliimpiin pikavippeihin. Jotkut lainaavat perheeltään ja ystäviltään. Joillain lainaamisen kierre aika maltillista, kun taas toiset elää lainarahalla miltein koko kuukauden. Uskon, että mieliimme on jollain moukarilla taottu, ettei säästäminen kannata, joten emme ole sitten säästäneet ollenkaan.... 

Huolimatta palkkapussin suuruudesta, monelle on rakennettuna sisäinen ohjausjärjestelmä kuluttamiseen. Jollain ihmeellisellä tavalla tili näyttää seuraavaan palkkapäivään mennessä aina nollaa. Kuulun itse tähän ryhmään. Säästän kyllä asp-tilille, mutta mitään varapuskuria en ole itselleni rakentanut. "Säästän, jos jotain jää"-ajatus ei ainakaan itselläni toimi. Mitään ei nimittäin jää, mutta olen silti ihan hyvä venyttämään senttejä. Selviän kyllä velvotteistani, vaikka rahaa ei tulisikaan kovin paljoa. En usko silti, että kitkuttelu on mitenkään järkevää. Ihan samalla tavoin, kun laitan alkukuusta asp-tilille rahaa, voisin siirtää rahaa sivuun, myös varapuskuri tilille. "Maksa ensin itselle" on tässä suhteessa hyvä neuvo. 

Tutustuin entisessä työssäni sosiaalialalla Takuu säätiön Omille jaloille projektiin. Yksi ihana kollega oli siellä töissä ja monet omatkin asiakkaani ohjasin hänen hellään huomaansa. Velkaantuminen vaikuttaa niin paljon muuhunkin, kun vain rahaan. Tulojen määrä ei kerro mitään varallisuudesta, vaan samaassa veneessä voi olla hyväpalkkainen, kuin työtönkin. Velkaantuminen saattaa tapahtua salakavalasti ja miltein huomaamatta. Rahan käyttöä ei ehkä ole koskaan opeteltu kunnolla. Riippumatta siitä paljonko tienaa, niin tili näyttää nollaa, tai pahimmassa tapauksessa on pakkasella, ennen seuraavaa palkkapäivää. Sitten, kun jotai tapahtuu... vaikka työt loppuu, terveys reistaa, tai tulee vaikka avioero, niin tuho tekee selvää jälkeä. Sieltä suosta nouseminen vaatii paljon. Onneksi meillä on  kuitenkin ihmisiä, jotka osaa auttaa!

Jos velkaa on tullut otettua, niin hyvä työkalu on Tunne taloutesi, tunnetaloutesikin-kirjasta löytyvä lainojen maksun vyörytys tekniikka. Siinä listataan ensin ruutuvihkoon, tai exel-taulukkoon kaikki lainat. Ensimmäiseen sarakkeeseen merkataan velan nimi, toiseeen velan määrä, kolmanteen kunkin velan minimi kuukausittainen lyhennyssumma ja viimeiseen takaisinmaksuaika (lainan määrä jaettuna minimilyhennyksellä).Lainat laitetaan allekkain suuruus jäjestykseen siten, että ylimpänä on laina, jonka takaisinmaksuaika on lyhin. Sitten katsotaan paljonko lainanlyhennyksiin irtoaa minimilyhennyssummien lisäksi rahaa. Kaikkia muita lainoja lyhennetään minimilyhennyksen suuruisena, mutta ylintä lainaa lyhennetään kaikella sillä, mitä vaan saadaan irrotettua muusta elämisestä. Kun ylin laina on maksettu kokonaan, niin aletaan maksaa seuraavaa lainaa minimilyhennyksen lisäksi kaikella sillä rahalla, joka vapautuu ensimmäisen lainan maksamisesta. Tällä tekniikalla vyörytetään siis jokainen velka nolille. Jostain kumman syystä tämä kuulemma toimii hienosti ja velat tulee maksettua tavallista nopeammin pois.  

Lähden tästä rakentelemaan varapuskuria itselleni... 

Suukoin: 

Riina 


2015-11-14

Rv24+4 ja pakko levätä

ennenaikaisuuden riski, raskausmyrkytys, ennenaikainen synnytys
Raskaus on mennyt eiliseen asti ilman sen suurempia huolenaiheita. Eilen kuitenkin tunsin yllättäen, kun päässä humisi, pyörrytti ja hieman oksettikin. En omista verenpainemittaria, mutta sen kyllä huomasi, että verenpaine kohahti jostain syystä hetkessä pilviin. Oli pakko mennä peiton alle...

V:n lopetettua työnsä hän tokaisi, että meille oli tulossa illemmasta tuttavaperheen lapset leikkimään. Siinä hormoonihuuruisissa verenpainepäissä aloin pillittämään ja sanoin, ettei se juuri nyt tuntunut kovin hyvältä idealta. Pelotti oikeasti, että seuraavaksi olisin synnärillä. Harmitti ja hävetti, mutta leikkikaverit oli nyt ihan pakko perua.

Tänään asioilla käydessä tunsin taas kuinka verenpaine hyppäsi korkeuksiin. Onneksi oltiin autolla ja seuraavalla parkkipaikalla jäin suosilla autoon siksi aikaa, kun lapset ja mies kävi ostoksilla.

Jännittää hieman, onko kyseessä esimerkiksi raskausmyrkytys. Loppu viikonlopun yritän lepäillä mahdollisimman paljon ja jos olo on vielä samanlainen maanantaina, niin on ihan pakko soitella neuvolaan. Minkään pikkukeskosen synnytys ei todellakaan olisi hyvä juttu!

Onneksi vauvan liikkeet tuntuvat jo nyt melko hyvin, niin tietää ainakin tyypin olevan matkassa mukana.

<3 Riina

2015-11-13

Vauraammaksi

vauraus ja talous tasapainoon

Kodin KonMarituksen jälkeen oli aika käydä talouden kimppuun. Lainasin Varastumisen perusteet-kirjan verkkokirjastosta ja laitoin muutaman muun kirjan varaukseen lähikirjastoon. Uskon, että kaappien siivoamisen ja järjestämisen jälkeen talouden tasapainotus on aika luontevakin seuraava projekti. Rakastan tätä ympäristöä, jossa mihin tahansa haasteeseen löytyy ratkaisu muutaman kirjan lukemalla, tai parin minuutin youtube-videon katsomalla.

Kyseessä ei ole mikään "haluatko miljonääriksi"-projekti, vaan haluan vain, että mulla on rahaa niihin asioihin, mitä oikeasti haluan. Oma talouden hoitoni on keskittynyt lähinnä asp-säästämiseen ja pikkuhilujen tunkemiseen muutamaan rahastoon. Kun tilille tippuu tuloja, niin ne on ihan varmasti käytetty sentilleen siihen menneessä, kun tiedän rahaa tulevan seuraavan kerran.

Eniten omassa taloudessa harmittaa, ettei koskaan ole juuri siihen asiaan rahaa mitä haluaisin, tai sitten en vaan raaski sillä hetkellä panostaa. Esimerkiksi kurssit ja seminaarit on tästä hyvä esimerkki. Parturissakaan en ole raaskinut käydä muutamaan vuoteen....

On silti itseasiassa  huojentavaa, että homma hoituu oikeastaan vaan budjettia viilaamalla. Kun raha on alkukuusta merkitty tiettyä tarkoitusta varten, niin sen käyttää luontevammin juuri niihin. Tähän asti raha on sulanut tehokkaasti ruokaan, vaikka alkukuusta näyttäisikin, että johonkin ylimääräiseen olisi rahaa.

Rahan budjetoinnin voi kirjan mukaan tehdä helposti prosentein. Kyse ei loppujen lopuksi ole siitä, että kuinka paljon rahaa on käytettävissä, vaan siitä miten sen käyttää. Jokaisella ihmisellä on tietenkin hieman henkilökohtaista vauhtelua budjetissa, mutta nämä ovat ihan hyvät raamit. Jos esimerkiksi päivittäiseen kulutukseen menee paljon enemmän, kuin 55% tuloista, voidaan miettiä elääkö yli varojen, pitäisikö tuloja lisätä, tai menoja suunnata eri tavalla.

10% säästöön. (Laitan tästä osuudesta hieman rahaa pahanpäivän varalle varapuskuriksi. Tähän ryhmään mulla kuuluu myöskin asp-säästäminen.

10% sijoituksiin Tähän ryhmään mulla kuuluu rahastot

10% Opiskeluun (Seminaarit, messut, kirjat, verkkokurssit jne.)

5% Hyväntekeväisyyteen.

55% Päivittäis kulutukseen (vuokra, laskut, ruoka jne. )

10% Tuhlaamiseen (ulkona syöminen, parturi, vaatteet jne.)

Tästä on hyvä jatkaa <3

-Riina


2015-11-12

KonMarin vaikutukset arkeen

KonMari Marie Kondo

Sain KonMari-kirjan luettua loppuun muutama päivä sitten. Kaikkien tavaroiden läpikäyminen yksitellen vei aikaa useamman päivän, mutta se oikeasti kannatti!

Varsinkin lasten lelujen kerääminen useamman kerran päivässä on aijemmin saanut mulla aikaan harmaita hiuksia. Osa leluista säilytettiin olohuoneen kirjahyllyssa koreissa ja se oli oikeasti kaikin puolin huono ratkaisu. Vein kaikki lelut ensimmäiseksi lastenhuoneeseen ja kannoin ison määrän muovileluja kellariin. En hennonnut viedä niitä suoraan kierrätykseen, sillä haluan lasten saada itse päättää loppujen lopuksi tavaroistaan. Yhtään kertaa en ole kuitenkaan kuullut, että jokin lelu pitäisi kellarista saada takaisin. Uskonkin, että tällä menolla niiden seuraava sijoituspaikka on pelastusarmeijan kirppari. Vaikka leikit levittyvät edelleen olohuoneeseenkin, niin kaaosta on paljon helpompi hallita.

Poistoista huolimatta lapsille jäi leluja aika paljon. Lastenhuoneesta löytyy vielä junarata, pikkulegoja, dubloja, nukkekodin tavaroita, roolivaatteita, pehmoleluja, leikkiruokia, leikkiuuni, maalausteline + piirustusvälineet, lautapelejä, kirjoja, sarjakuvia, askartelutarvikkeita, värityskirjoja, nukenvaunut, sekä sekalainen koppa, josta löytyy puuleluja ja sorminukkeja. Ihan tarpeeksi siis, vaikka barbit, ponit muoviset leikkitalot, sekä sekalainen läjä muita muovileluja karsittiinkin.

Tavaroiden paikalleen laittamiseen menee enää ehkä päivässä enintään 10-minuuttia. On oikeasti ihanaa, kun kaikkea on juuri oikea määrä ja samaan tavararyhmään kuuluvat esineet mahtuvat samaan paikkaan! Kaikki tavarat näkee kaapit avattuaan yhdellä kertaa. Kaapin syövereihin unohtuneita tavaroita ei siis meillä enää ole.

KonMarituksen aikana kotoa lähti n. 7 muovipussillista tavaraa kiertoon. Taloyhtiön kierrätyshuoneesta on karsimispäivinä ollut iso ilo, kun ei tarvitse meille tarpeettomia tavaroita lähteä raahaamaan pidemmälle. Uskon silti, että luovuttavaa olisi varmasti vieläkin, mutta arjesta on jo nyt tullut paljon helpompaa ja seesteisempää. On ihanaa, kun ympärilläni on vain niitä esineitä, joista oikeasti pidän!

- Riina


Kun kivut valvottaa

nivelkivut

Jos jotain antaisin pois, niin ne olisi nämä törkeät yölliset nivelkivut. Kello on kohta viisi ja pientä unipätkää lukuunottamatta olen vaan pyörinyt sängyssä ja kironnut kaikki.

Reumaa mulla ei ole koskaan todettu, eikä päivisin oikeastaan kipuja edes huomaa (tai niitä ei ole?). Iltaisin, kun möngin peiton alle nukkumaan, niin kivut ilmaisee lähes poikkeuksetta olemassa olostaan. Pahimpia on ne yöt, kun sää yhtäkkiä muuttuu. Tunnen itseni oikeesti käveleväksi säähavaintopalloksi!

Takaraivossa jyskyttää puheet siitä, että joskus asunnon kosteusvauriot, tai home saattaa aiheuttaa herkemmillä nivelkipuja. Pelottaa, että lymyääkö meidänkin asunnossamme homepeikko....

Vaikka yöt meneekin välillä pyöriessä, niin en ole vielä särkylääkkeisiin koskenut. Välillä koitan taltuttaa kivut lämpimällä suihkulla, tai sitten otan sänkyyn mukaan kylmäkalleen. Tunnen itseni joka tapauksessa aika onnnekkaaksi, ettei nivelkipuja ole ihan koko aikaa. Sekin helpottaa kummasti, kun saan itse määrätä rytmini. Aijemmin vaivanneet selkäkivutkin on ollu vuosia poissa, kun saan itse vaikuttaa siihen, koska istun. Uskon, että vapaus kuunnella kehoa auttaa pienistä arjen vaivoista kunnialla läpi.

Pärjään kyllä... Nukun vaikka sitten päikkärit, kun mies pääsee töistä.

<3 Riina

2015-11-10

Tuuletusta


Sain KonMarituksen kaapeissa loppuun ja olo on aika mahtava!  Rakastan näitä selkeitä projekteja, jotka muuttaa oikeasti ympäristöäni ja elämääni melko helposti. Kaappien siivoominen vaikuttaa varmasti moneen muuhunkin asiaan ja toisaalta en malta odottaa, että saan otettua itselleni jonkin seuraavan projektin!

Selkeä päämäärä yhdistettynä kohtuulliseen toteuttamisaikaan on parasta mitä tiedän. On ihanaa myös tajuta, että nämä pienet askeleet on myös osa niitä isompia unelmia. <3 Se iso kuva on aina siellä taustalla...

 Tajusin itseasiassa jutun vielä tarkentuneen sitäkin kautta, että luulemani "unelmieni" talo myytiin joitain päiviä sitten toiselle. Tajusin jälkikäteen, ettei se oikeasti ollut ihan sitä mitä hain ja toisaalta se ei olisi sopinut siihen isoon kuvaan, johon  liittyy niin paljon muutakin, kuin vaan kiva talo.

Tästä on ihanaa jatkaa <3

- Riina


2015-11-05

KonMari

KonMari tavarakaaos hallintaan

Olen ollut hyvin järkyttynyt! En olisi ikinä uskonut, että kodissamme on karsittavaa ja turhaa tavaraa vieläkin niin paljon. Alan todellakin uskoa siihen, ettei hiljaa, hyvä tulee- menetelmällä saa paljoakaan aikaiseksi.

Aloitin KonMari- Siivouksen elämää mullistava taika- kirjan muutama päivä sitten. Sen jälkeen olen kantanut kierrätykseen, tai roskiin joka päivä ainakin yhden muovipussillisen tavaraa. On vaikea tajuta, että eilenkin vein turhia papereita kaksi  paperikassillista paperinkeräykseen. Miten sellainen määrä papereita edes pystyy lymyilemään kaapeissamme?!

Toisin, kuin useimmisssa järjestely ja organisointi ohjeissa, KonMari- kirjassa käsketään käymään tavarat läpi ryhmä kerrallaan. Uskon, että sillä juuri on suuri merkitys siinä vaiheessa, kun mietin tavaroiden karsimista.

Lasten tavarat käydään läpi yhdessä heidän kanssaan. Ekanluokan koulukirjat Aapista lukuunottamatta sai eilen lähteä paperinkeräykseen. Piirrustukset, joista tytär itsekin piti laitettiin kansioon, mutta aika monelle muulle heitettiin hyvästit roskapöntön vieressä.

Vielä on aika paljon läpi käytävää. On  silti hupsua, mutta jotenkin tuntuu, että kun tämä kierros on ohi, niin käyn varmaan tavarat parin kuukauden päästä läpi uudestaankin. Luulen, että karsimiseen harjaantunut mieli toimii toisella kerralla vielä tehokkaammin.

Marie Kondo ohjeistaa lukioitaan säästämään vain tavarat, jotka tuottavat iloa. Uskonkin vahvasti, että kun ympärillämme on vain tavaroita, joista pidämme, alkaa energiatkin puhdistua. Meillä on tilaa uudelle ja voimme keskittyä kotimme lisäksi myös tekemään vain asioita, joista nautimme. Elämän tarkoitus on ilo!

Uskon ihmisen jaksavan kantaa vain rajallisen määrän asioita kerrallaan. Jos samaan aikaan yritämme vakaasti muuttua paremmaksi vanhemmaksi, syventyä ja rakentaa parisuhdetta, saada taloutemme tasapainoon,  pysäyttää tavarakaaos, etsiä henkistä heräämistä, löytää se täydellinen työ, muuttaa ruokailutottumuksemme ja tehdä läpimurto oman kehon hyvinvoinnissa, niin saatan ainakin itse nääntyä liiallisen kuorman alle. Jos aloitankin yhdestä, tai kahdesta asiasta, niin elämämme muuttuu kuin taikaisukusta myös muilla elämän osa-alueilla sen enempää tressaamatta. Saatan esimerkiksi muuttua pitkämielisemmäksi vanhemmaksi, kun tavaroiden järjestämiseen ei  menekään enää niin paljoa aikaa.

Selkein suukoin:

Riina



2015-11-01

Vauvalle myrkyttömiä ulkovaatteita?

Vauvojen ulkovaatteiden myrkyt

Ihan niin kuin isommillakin lapsilla, niin myös vauvan kohdalla tressailen ulkovaatteista. Haalareiden pintamateriaalit mietittyttää ja kaikkien hormoonihäiritsijä juttujen keskellä koen oloni aika epätoivoiseksi. Tuntuu, kuin sitä täydellisen ekologista talvihaalaria ei olisi olemassakaan... Kuulin silti joskus huhua, että Aarrekid joskus väläytti ajatuksen myös omista ulkovaatteiden suunnittelusta. Voi kun se tulisi joskus todeksi! 

Tällä hetkellä suosin ulkovaatteissa Bionic Finish eco-pintakäsittelyä, jotka ei siis sisällä ollenkaan perfluorattuja (hormoonin häiritsijä) yhdisteitä. Esimerkiksi Mini Rodinin ja Polar o Pyretin ulkovaatteet on käsitelty juuri tällä pfc-vapaalla Bionic finish eco-käsittelyllä.  Molo kids kertoo sivuillaan myöskin valmistavansa tuotteensa PFC-vapaina, vaikkakin pintakäsittely on hieman toinen. Muista merkesitakin löytyy ulkovaatteita, joihin ei perfluorattuja yhdisteitä ole tungettu... Esimerkiksi Didriksons, Everest ja  Lindex ovat pfc-vapaita. Kappahlin haalarit ei sisällä fluorihiiltä. H&M:n ulkovaatteista löytyy myöskin bionic finish eco-käsittely (tosin en ole vakuuttunut varsinkaan H&M:n vaatteiden eettisyydestä...) 

Onneksi villavaatteita on saatavilla luomunakin. esimerkiksi Ruskovillan kerrastot on ihania, vaikkain hieman tyyriitä. Toisaalta laatu maksaa... 

On kuitenkin ihanaa, että nykyään on saatavilla hyvin kattava valikoima luonnollisia, myrkyttömiä ja eettisiä vaihtoehtoja sisävaatteista. Kiitos etenkin Papun, Aarrekidin, Noshin, Gugguun, Marlonin, Vimman ja Melli eco desing. Varmasti moni mahtava yritys jäi vielä mainitsemattakin. Kyllä meillä on aivan super loistavia kotimaisia yrityksiä!  

Toivottavasti eettisyys, ekologisuus ja myrkyttömyys kohtaa lähivuosina paremmin myös ulkovaaterintamalla! 

-Riina