2015-10-29

Kyyneleitä neuvolassa

Istuin eilen neuvolan odotusaulassa lukien Vauva-lehdestä kotisynnytys juttua. Onneksi olin yksin, sillä tunsin silmäni väkisinkin kostuvan. Samaan aikaan, kun olin hyvin onnellinen sen naisen puolesta, joka sai kokea kotisynnytyksen, niin itse tunsin haikeutta siitä, ettei mulla varmaan koskaan ole mahdollista synnyttää kotona. Kumpikin lapsi oli syntynyt ennen aikojaan ja toinen oli perätilasynnytys. Olen kuullut, että jos synnytyksessä on vähänkin ollut jotain haastavaa, niin kotisynnytys ei seuraavissakaan raskauksissa olisi mahdollista.

Kun olin vaivihkaa pyyhinyt kyyneleeni ja päässyt verenpaineen mittaukseen terkkarin huoneeseen, niin eikös vaan paineet ollutkin pilvissä! Ekassa mittauksessa alapaine huiteli 93:ssa ja toisella kertaa alapaine oli hyvä, mutta ylä paine kohosi 153:n. Voi tietenkin olla, että hieman unettomilla kuuhulluilla öilläkin oli osuutta asiaan.

Olin lentänyt muutama päivä sitten kotona pyllylleni kompastuessani muksujen leluihin. Pelästyin hieman, että kuinkakohan vauvalle kävi, mutta onneksi tunsin kuitenkin mielestäni liikkeet sen jälkeen. Mainitsin tästäkin neuvolassa, mutta neuvolatäti oli sitä mieltä, että vauva on hyvin turvassa näin pienillä viikoilla lapsivedessä, eikä pienet tömäykset yleensä vaikuta. Kun oli aika kuunnella sydänääniä, niin terkkari antoi kätilöharjoittelijan etsiä ne ensin. Mietin siinä maatessani kauhuissani, olisiko kuitenkin kaatuminen aiheuttanut jotakin. Jos vaan kuvittelin tuntevani liikkeet... Tuntui kestävän hurjan kauan, ennen kuin kätilöharjoittelija löysi oikean paikan sykkeiden kuulemiseksi. En voinut sille mitään, mutta tuli väkisinkin helpotuksen itku!

Raskaushormooneista selvittyäni tuli katsottua nyt se painokin. Mulla on tullut tässä raskaudessa 6kg. Lähtöpaino oli 61 ja nyt painan jo 67kg. Saa nähdä kuinka huimiin lukemiin päästään.... Kuopuksesta mulla ehti tulla koko raskauden aikana  12kg ja esikoisesta vaan 8. Toisin esikoinen syntyi viiikolla 33+1 ja kuopus 36+5. Toivon kuitenkin, että painonnousu pysyisi nytkin kohtuudessa...

Tunteellisen valaan terkuin:
- Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti