2015-09-14

Ahne synnyttäjä

Mietin oikeastaan heti raskauden alusta lähtien, että otan seuraavaankin synnytykseen mukaan doulan. Edellinen synnytys meni todella hienosti ja doula pystyi takaamaan sellaisen synnytysrauhan, että supistuksien vastaan ottaminen tuntui miltein miellyttävältä. Doula piti tiukasti kiinni siitä, että synnytystoivelistaani noudatettiin ja neuvotteli kätilön kanssa puolestani, jos suunnitelmaa piti muuttaa. 
Synnytyksessä tajusin taas uusia asioita itsestäni ja kivun sietämisestä. Supistuksien vastaanottaminen ei tuntunut kamalalta, kunhan vain sain keskittyä kipuun täydellisesti. Annoin kivun tulla estelemättä, jolloin se oli miltein miellyttävää. Voi kumpa sen kaiken keskittymisen energian saisi ohjattua muillekin elämän osa-alueille. Se olisi huikeaa! 
Yksi pieni vaje synnytyksessä silti oli. Olin käskenyt miehen kotiin isompien lasten seuraksi ja synnytin ilman häntä. Ajattelin, että pystyn keskittymään paremmin synnytykseen, kun mies ei ole mukana, mutta kun R:n syntymän jälkeen annoin lapsen doulalle mennessäni itse suihkuun, koin että joku meni nyt väärin. Tietenkin on kyse vain pienistä asioista, mutta tunne puolella ne tuntuu isoilta. Tietenkin jälkikäteen ajateltuna haluaisin mielummin jakaa synnytyksen sen ihmisen kanssa, joka on ollut mukana tekemässäkin lasta. Tietenkään miehen mukana olo ei sulje doulan mahdollisuutta pois, mutta koska olen oppinut tuntemaan kehoani paremmin, niin ehkä uskallan luottaa kehoni myös mieheni käsiin. Tietenkin synnytämme sairaalassa ja kätilö on paikalla, mutta viimekin kätilö lähinnä seuraili huoneen nurkasta ja osallistui aktiivisemmin vasta ponnistusvaiheessa.  
Voi myös olla, että olen tullut synnytysten suhteen hieman ahneeksi. Kun on kokenut omilla tavoillaan kaksi hyvää synnytystä, niin tämän kolmannen haluan olevan vielä edellisiäkin parempi. Ehkä uskaltaisin muutoin synnyttää kotonakin, mutta haluan, että kaikki mahdollinen tuki on lähellä silloin, jos jotain menee vikaan. 
Olenko liian ahne?
-Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti