2015-08-20

Täydellisen epäonnistunut

Tiedättekö sen tunteen, kun neuvolassa kolmivuotias ei vaan yksinkertaisesti halua mennä vaa'alle, tai antaa ottaa pituutta. Kotona jutellessa R oli asiasta ihan hyvillä mielin, mutta neuvolan vastaanottohuoneessa iski ahdistus. Musta se on yhtä hölmöä, kuin kolmivuotiaastakin... Ei mustakaan ole pakko, jos ei halua! Tosin nyt vaan nieliskelin  riisuessa huutavaa poikalasta ja tunsin olevani täydellisen epäonnistunut.
Yleensä, jos pystyn pyrin antamaan hieman enemmän sulatteluaikaa, jolloin ne uudet jutut ei tunnukaan enää niin vastenmielisiltä, tai ahdistavilta. Toisinaan jätän homman sikseen ja leikkaan vaikka varpaankynnet vasta muksun nukahdettua. 
Kun paino ja pituus oli saatu neuvolassa itku silmässä otettua, niin  poika oli sen verran loukkaantunut, ettei kuuloleikin leikkiminen tullut enää kysymykseenkään. Piti varata uusi aika sitä varten. 
Itse menetän hermoni joka päivä monta kertaa, mutta muistan pian taas, kuinka helposti asiat sujuvat, kun antaa toiselle hieman enemmän aikaa. 3-vuotiaan elämässä kun on varsin paljon sulateltavaa...
-Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti