2015-07-31

Tyhjä syli



Huh! Kysyin muutama päivä sitten siitä, että onko keskenmeno tabu. Uskon vahvasti, että Kaisu Joupin valokuvakirja- Tyhjä syli tulee juuri oikeaan aikaan. Vertaistuki niin keskenmenon, kuin kohtukuolemankin kokeneille on kullanarvoista. Silti sitä itse miettii miten voi olla, tai mitä sanoa sille, joka on sen kokenut. On hullua, että itse hautaudumme helposti surun kanssa yksin ja toisaalta taas ystävät jähmettyvät kauhusta, ettei vaan sanoisi mitään väärää. 
Itse ainakin myönnän jähmettyneeni. En osannut olla tarpeeksi ystäväni tukena. Pelkäsin, että vain lisäisin tuskaa sanoillani, vaikka tiedänkin, että tärkeintä olisi  ollut olla vain läsnä... Lopulta niiden rakentamiemme suojamuurien keskellä tuntui, ettei meillä ole enää mitään puhuttavaa, tai mitään yhteistä...  Tunnen siitä kaikesta edelleen valtavaa syyllisyyttä, vaikka siitä onkin jo melkein 10-vuotta. 
Tällä kirjalla on valtava merkitys!
- Riina 

2015-07-30

Löytöjä ja muovi ahdistusta

puiset nukkekodin huonekalut

puiset nukkekodin huonekalut

Käytiin hieman F:n kanssa tänään kirpparikierroksella ja mukaan tarttui naurettavan edullisesti pussillinen nukkekodin huonekaluaja. Pussi, jossa oli kulmakaappi, arkku, tuoli ja lastenvaunut maksoi vain vaivaiset 2,5€.
Lastenvaunujen tekijä löytyikin pohjasta. Niitä tekee Puupiippola, joiden sivuilta löytyy paljon muutakin mahtavaa! Puiset miekat on mielestäni huikean nättejä ja leikkisaha aika pähee. Kulmakaappi ja arkku on ilmeisesti Lundbyn käsialaa... 
Olen aika tarkka nykyisin siitä, mitä kotiin kirpparilta kannetaan. Aika moneen muovileluun, joudun tytölle sanomaan, et ei meille... Tulee nipo olo, mutta F on jo tottunut. Ei lastenhuone silti muovista vapaa ole. V on aivopessyt mut uskomaan, ettei legot ole myrkyllisiä. Muutaman muovisen leikkitalonkin olen heikkona hetkenä ostanut... Sitten on ne sukulaisilta saadut barbit ja ponit , joita minä inhoan, mutta tyttö tietenkin rakastaa. Muutamia muoviukkeleita pyörii myöskin jaloissa, mutta täytyy myöntää, että kun ne puoli vahingossa menee imuriin, niin en itke hetkeäkään perään. F ei ole vielä kysellyt kadonneiden lelujen perään, mutta jos kyselee, niin tunnen itseni varmaankin hirviöksi.
Suihkulelut on muovia, niin kuin hiekkalelutkin. Kylpyammeessa emme lilluttele, kun ei semmosta omisteta, mutta kai ne hormoonin häiritsijät varmaan suihkussakin voi kuormittaa lasten elimistöä. On tää nykyajan äitinä olo sitten hankalaa.... Välillä tekisi mieli muuttaa johonkin luolaan, kun  joka paikka on täynnä kemikaaleja. Tavaramääräkin ahdistaa, mutta voi olla, että se johtuu vain raskaushormooneista. 
<3 Riina 

2015-07-29

Yksinkertaita- vuohenjuustoleipä

vuohenjuustoleipä

Oma syömiseni on aina yhtä yksinkertaista. Silti pienet onnellisuus ruuat tekee arjesta juhlaa! Lämmin vuohenjuustoleipä salaatilla ja tomaatilla on taivaallista <3 
- Riina 

Salaisuuksia pusikossa.



siili

Lasten riemukkailta kiljahduksilta ei ollut tulla loppua, kun he huomasivat  Kiinanmuurin pusikkoon muuttaneen siilin. Säännöt oli kuitenkin heti selvät. Siiliä ei saa härnätä, eikä koskea, mutta lehvästön välistä kurkkimista en hennonnut kieltää. Saa nähdä häiriintyykö siili lasten uteliaista katseista liikaa, vai jääkö siili meidän huuudeille talvehtimaan. Ulos ei muksuja ainakaan ole tarvinnut patistaa uuden eläinnaapurin tavattuaan.

<3 Riina


2015-07-28

Keskenmeno on tabu ?!

Keskenmeno, kuinka kertoa keskenmenosta
Mietin tätä asiaa tänään, kun kerroin esikoiselleni raskaudesta.
Kerroin, että äidin mahassa on pieni ihmisen alku. Kerroin myös sen, ettei joskus se jaksa loppuun asti, vaan vauva saattaa myös menehtyä ennen syntymää. 7-vuotiaalle se tuntui luonnolliselta. Joskus vaan käy niin, mutta nyt oli ihanaa ajatella vatsassa kasvavaa pikkusisarusta. 
Ehkä olemme jotenkin vieraantuneita kuolemasta. Kuolema on epänormaalia ja pelottavaa. Haluamme suojella läheisiämme kuoleman kohtaamiselta, vaikka se on yhtä luonnollinen asia, kuin syntymäkin. Aika moni keskenmenon kohdannut sureekin hiljaa yksikseen.  Liian usein sitä jotenkin häpeilee. Ajattelee, että oma keho on jotenkin rikki. Kuitenkin 12-15% raskauksista päättyy keskenmenoon. Se on siis aika yleistä. Silti mielummin suljemme asioita sisällemme, kun kerromme ystävillemme, että kuinka kävi. Keskenmeno on  ehkä edelleen tabu. 
Kuulen itsenikin sanovan, että kerron sitten lähisukulaisilleni, kun  viikkoja on hieman enemmän ja keskenmenon riski pienenee. Rohkaistuin kuitenkin ja soitin äidilleni, että ultrassa oli näkynyt pieni. Kerroin samaan hengenvetoon myös sen, että viikkoja on todella vähän ja keskenmenon riski on vielä aika suuri.  Äiti sanoi hyvin, ettei koskaan voikaan tietää mitä huomenna tapahtuu, mutta nyt on hyvä keskittyä tähän hetkeen ja hyviin asioihin. 
Unohtaako sitä kaiken pelon keskellä elää ja nauttia hetkestä? Teemmekö asioista, joille ei vaan voi mitään, liian suuria mörköjä? Miksi surun jakaminen on niin vaikeaa? 
<3 Riina 

Sittenkin totta

Varhaisultra

Yöllä heräilin tunnin välein ja vihdoin, kun kello soi, niin sydän tykytti hurjasti. Pelottikin.... 
Ultraava terveydenhoitaja otti mut vastaan hieman myöhässä. Sanoin sillekin, että tietenkin mietityttää, että onko siellä edes ketään. Kuitenkin samantien, kun hän läväytti ultralaitteen vatsalleni, niin huomasin itsekin siellä pienen ihmeellisen ihmisen alun. Kun sydänäänetkin löytyivät, niin kyllä siinä kieltämättä tuli helpotuksen itku. 
Olen raskausviikoilla 9+1. Matkaa vielä "turvallisille" viikoille on hieman, mutta kyllähän se pienen näkeminen poisti monta kiloa hartioilta. En ole vielä kertonut lapsille, mutta heille kerron varmasti hyvin pian... Ehkä hajamielisen äidin käytökselle tulee siten parempi selitys.  Muillekaan lähisukulaisille en ole vielä paljastanut raskautta, mutta saattaa ne tänne blogiinkin eksyä. Mies kyllä tietenkin jo tietää ;) 
<3 Riina

2015-07-27

Kaikkea kivaa kukkaislapsille.

Tampereen kukkaisviikot

Tampereen kukkaisviikot

Nyt on Tampereella kukkaisviikot ja keskustorillakin on päivittäin jotain pientä myös lapsille. Tänään 4H-yhdistys kertoi toiminnastaan ja piti pientä askartelu pistettä, jossa F:kin teki itselleen muutaman pinssin. Torin keskellä oli kirpputorimyyjiä, mutta reunoilla myytiin mm. vihanneksia ja marjojakin. Ohjelman mukaan keskiviikkona tapahtuisi hieman enemmän muksuille, kun  torin valtaa Särkänniemen Koiramäen eläimet ja temppurata. Koiramäen Tilta pitää jossain vaiheessa keskiviikkona myös lapsille jumppatuokion. 
Tallipihalla näyttää myöskin tällä viikolla olevan myös lapsille kaikkea kivaa, joten Tampereella saa aikansa ihanasti kulumaan. Onneksi lomaa on vielä 2-vko jäljellä. Siinä ehtii vielä vaikka mitä! 
- Riina 

2015-07-26

Lastentarvike haaveita

kantoliina luomu, Naturkind
Rakastan haaveilla ihanista lastentarvikkeista, vaikka nyt se taitaa olla vielä hieman liian aikaista... Omissa valinnoissa painaa kuitenkin ekologisuus ja myrkyttömyys, mutta myönnettäköön, että lopulta mennään budjetti edellä.

MaM earth luomupuuvillainen kantoliina ja Naturkindin vaunut olisi ihanat! Naturkind taitaa tehdä edelleenkin maailman ainoita luomuvaunuja. Vaunujen myrkkyuutiset takavuosilta  pistääkin oikeasti pohtimaan myös lastentarvikkeiden aiheuttamia myrkkyjäämiä.

piccu

Ihanat Piccu-merkin luomupuuvilla lakanat ovat suloisia ja pujahtaisin niihin varmasti lasten lisäksi itsekin. Tälläkään kertaa emme varmaankaan tarvitse pinnasänkyä, sillä meillä nukutaan perhepedissä. R, ei ole olut pyöiväistä sorttia, mutta F:n kohdalla laidat oli tarpeen. Tässä jossain vaiheessa on ehkä aika R:nkin totutella omaan sänkyyn. Siskollaan omaan sänkyyn siirtyminen meni helposti... 3-vuotiaana omaan sänkyyn samaan huoneeseen ja 4-vuotiaana omaan huoneeseen. 

Kunhan ispiraatio isomman makuuhuoneen remontointiin tulee, niin sisarukset saa varmaankin hetkeksi yhteisen huoneen. Tosin ei sitä koskaan tiedä kauanko asumme kaupungissa. Mies on viime päivinä puhunut taas paljon olkisavitaloista. Saas nährä... ;) 

- Riina 


Kuvat: Mami Idea, Pikku Hurmuri, Piccu

Joka kerta...

keskenmenon pelko, alkuraskaus

Joka kerta vessassa käydessä kurkkaan paperiin, ettei vaan näy veriviiruja. Tosin se ei omalla kohdallani merkitsisi välttämättä keskenmenoa, sillä jokaisen raskauden ensimmäisellä kolmanneksella verta on hieman tullut. Synnytin silti kaksi ihanaa lasta... Raskaana ollessa veri pelästyttää silti aina! 
Häkellyin soittaessani neuvolaan, kun neuvolan terkkari totesi tämän olevan nyt kuudes raskauteni. Määrä tuntui hurjan isolta! Tosin se on tilastollisesti varmaan aika keskitasoa. Aika moni raskaus päättyy keskenmenoon ensimmäisellä kolmanneksella...
Ensimmäinen keskenmenoni oli se pahimmalta tuntuva. Olin viikolla 12+5 ja näin pienen olennon ultralaitteen kautta, jonka sydämen sykettä ei vaan löytynyt. Sen jälkeen sain kaksi ihanaa lasta. Viime syksynä koin tuulimunaraskauden ja keväällä sen, joka oli mennyt kesken hyvin aikaisin.
Näitä miettiessä tunnen hurjaa kiitollisuutta lapsistani. On valtava ihme, että olen ne saanut <3 
- Riina

2015-07-25

Pieniä juttuja....

ruishampurilainen

 Ne yksinkertaisimmat asiat on yleensä niitä parhaimpia. Ruishampurilainen mehevällä luomujauhelihapihvillä on musta aivan ihanaa! Ei tähän tarvi välttämättä oikeestikaan mitään höttö vehnäsämpylöitä. Nää pienet arjen jutut tekeekin mut hurjan onnelliseksi...  Vaikkei ruoka näyttäisi kovin nätiltä, niin kumminkin maistuu. Vatsakin yleensä kiittää hieman paremmista valinnoista. 

Kaleva Tampere

Käytiin eilen myös seikkailemassa muksujen kanssa Kalevankankaan hautausmaan takana. Polku on aina yhtä ihana! Metsämansikoitakin oli ihan hulluna polun varrella, mutta koiranulkoiluttajia on sen verran runsaasti, että tyydyttiin vaan ihastelemaan. Tarkoitus oli käydä katsomassa myös, että onko tänä vuonnakin hais´t kukkanen-yhteisöviljelylaatikko Kalevanharjulla, mutta ei niitä harmikseni näkynyt. Viime vuoden tempaus oli silti ihana!!!

<3 Riina 

Tämä riittää.

lastenhuone

Tämä riittää


Vaikka meillä mikään on harvoin täydellistä, niin se on kuitenkin riittävän hyvää. On ihan huojentavaakin tajuta, että itse saksilla nirhailtu tukka, tai lastenhuone, jonne en perästäkään ehtinyt tekemään lupaamaani tiipiitä, kuitenkin riittää.

Tänään myyntipäivä meni hieman huonosti. Huokasin kuitenkin helpotuksesta, kun sain paikkamaksun verran myytyä. Joskus sekin on ihan riittävästi. En tarvitse pilvilinnoja voidakseni hyvin, tai tullakseni toimeen. Minä pärjään kyllä.

Voin valita joka hetki hyvinvoinnin. Voin valita joka hetki ajatukseni. Minä olen päättänyt olevani onnellinen ja se on riittävästi.

- Riina

2015-07-24

Alkuraskauden oireita

alkuraskauden oireet

Oikeastaan kaikkien raskauksien kohdalla selkeä merkki itselleni alkaneesta raskaudesta on tihentynyt virtsaamisen tarve. Alan juosta siis vessasta vähän väliä. Tämä johtuu kuulemma aineenvaihdunnan kiihtymisestä.

Pahoinvointi on aina ollut aika maltillista. En muista koskaan oksentaneeni raskauspahoinvoinnin takia, mutta pieni ällötys kieltämättä alkuraskauteen liittyy mullakin.

Hajuherkkyys tulee kuvaan myös aika pian. Myönnän, että pidätän hengitystäni mm. erään Kalevassa sijaitsevan kiinalaisen ravintolan kohdalla, sillä sitä pitävän rouvan hajuveden "tuoksu" tunkeutuu kadulle asti.

Yhtäkkiä tällä laudalla onkin rinnat! Se on ehkä kaikkein ihanin raskausoire, kun rinnat tuntuu hieman turvonneilta. Yhtäkkiä olo on huippu naisellinen  ja toisinaan on pakko kaivaa rintaliivitkin kaapin perältä, vaikka yleensä pärjäänkin ilman.

Väsymys. Ihan ekoilla viikoilla oli pakko ottaa päiväunia. Olin ensin varma, että olen tulossa kipeäksi, mutta sitten tajusinkin kuukautisten olevan muutaman päivän myöhässä.

Outo huimaus. Yleensä myyntipäivät menee hienosti alusta loppuun, eikä välissä tarvitse käydä edes syömässä. Nyt kuitenkin mukaan tuli muutamana kertana outo huimaus kesken kaiken. Se saattoi kyllä johtua hellepäivistäkin, mutta liitin sen mielessäni ainakin raskausoireeksi, sillä huimailu ei ole mulle mitenkään ominaista.

Makumieltymyksetkin muuttuu. Kaikki samat ruuat ei näin raskaana ollessa maistukaan enää niin hyvältä. Yksi sellainen on kahvi, jonka vähentäminen raskaana ollessa onkin ihan hyvä asia.

Mielialojen heittely. Myönnän olevani hieman herkempi näin raskaana ollessa. Itku on ehkä piirun verran herkemmässä ja kirosanatkin lentelee vahingossa suusta vastoinkäymisiä kohdatessa.

<3 Riina



Junarata

Brion junarata ja lundia

lundian kirjahylly


On jotenkin hassuakin, kuinka toiset lelut pitävät paikansa lasten leikeissä vuodesta toiseen. Brion junarata rakentuu olkkarin lattialle monta kertaa viikossa ja mikä parasta, niin se ei näytä pahalta äidinkään silmään. On ihanaa, että on olemassa olemassa leluja, jotka ei ole ihan järkyttävän rumia. 

Junarata on ostettu aikoinaan F:lle ja vaikka se lähinnä on R:n lelujen joukossa, niin edelleen tokaluokkalaisemmekin jaksaa junarataa rakennella. 

Lelut, jotka on kestäviä ja nättejä saa tän mutsin pisteet sata-nolla. 

-Riina 

2015-07-23

Valeraskaus ja reijättömyyttä.

Vaahterakoru

valeraskaus

Reijät on edelleen tekemättä vaahterahelmiin, mutta hiljaa hyvä tulee, niinhän?!

Sain eilen lähetteen ultraan postitse. Tuntuikin, kun se olisikin tullut super nopeasti. Huomiokynällä alleviivailtu paperi tuntui tosin hieman ehkä uhkaavalta. Entä, jos unohdan jonkun tärkeän protokolla säännön ja kaikki menee pilalle?! :D
On huvittavaa, mutta mua jotenkin aina jännittää ennen ensimmäistä neuvolaa, tai ultraa, että mitä jos oonkin tehny vaan väärän positiivisen raskaustestin ja oikeesti kaikki mun raskausoireet onkin vaan mun pään sisällä. Ehkä olenkin vaan valeraskaana! Maha näyttää jo nyt siltä, kun olisin raskausviikolla 20. Tuntuu ihan höpsöltä, sillä viikkojahan on kasassa vasta (ehkä) se kahdekasan.
Eletään jännittäviä aikoja...
<3 Riina 

2015-07-22

Myönnän...

alkuraskaus ja varhaisultra

Myönnän, että jännittää.

Odotan aikaa ultraan, sillä tuulimunaraskauden jälkeen ennen ensimmäistäkään  neuvolaa on kuulemma hyvä käydä ultrassa. Saa nähdä onko tästäkään tullut mitään.

Olen ehkä turhan pessimistinen, mutta pelottaa sekin, etten ehtinyt poistamaan amalgaamia, jonka se yksi idiootti hammaslääkäri tunki ilman lupaa suuhuni! Harmittaa, että kun olen yrittämällä yrittänyt välttää myrkkyjä, niin joku tekee mulle tälläisen källin...

Jännittää syntyykö lapsi täysaikaisena. Esikoinen syntyi rv 33+1 ja kuopus rv36+5. Jouduin vuodelepoon kuopuksen raskausaikana, kun ennenaikaisuuden merkit oli siinäkin ilmassa. Täysiaikaisuudesta jäi puuttumaan muutama päivä.

Voi olla, että nää kummallisen matalapaineiset ajatukset johtuu säästä. Onneksi lauantaina ehkä kuitenkin paistaa....

-Riina


2015-07-21

Vapaus valita toisin.


On jännä, miten hetken tänään taas mietin pitäisikö hakea yhtä päihdetyön paikkaa. Se toisi tietenkin tasapainoa talouteen, mutta veisi paljon vapautta ja aikaa sumplia töitä lasten tahtisesti. Tosin joutuisin näillä näkymin myös jäämään määräaikaisesta työsuhteesta äitiyslomalle ennen sen lopua, joten se siitä... 

Pohdin onko aika ajoin avoimien työpaikkojen selailuni vain jonkun ulkoisen pakotteen aikaansaamaa. Vaikkei meiltä puutu mitään, niin ehkä koen, että mun pitäisi jotenkin olla parempi kuluttaja ja tienata enemmän rahaa, sillä kitkutteluhan on muiden mielestä niin kamalaa. Meiltä tosin ei oikeastikaan puutu mitään, joten en koe tätä todellisuudessa kitkutteluksi. 

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että olen täydellisen vapaa lähtemään ihan mihin suuntaan vain! <3 On jännittävääkin millaiseksi työni ja elämäni muotoutuu ja mitä kaikkea tulee vielä vastaan. 

Löysin muuten hamppunarua, joten vaahterakorutkin alkaa muotoutua... 

<3 Riina 


2015-07-19

Päivät valuvat

'


Sadepäivät toivat mukanaan isommat lapset vuoron perään pyörähtämään. Yhtä vielä kuitenkin odotellaan seikkailuiltaan takaisin. Vaikka viime päiviin on mahtunutkin vaikka mitä, niin tunnen kummallista levottomuutta.

Kiinanmuurin pihamaan yhdestä vaahterasta irtosi myrskyssä oksa. Kävin hakemassa palan osaa itselleni ja nyt hyllyn päällä odottaa vaateraisia korunosia. Vielä vaan pitäisi löytää sopiva nyöri ja porata reijät. Harmittaa, ettei mistään  Tampereelta tunnu löytyvän kunnon luonnonkuituja, kuten pellavaa, tai hamppua. Nahkaa vielä hieman harkitsen....

Tuntuu, että päivät valuvat sormien läpi salakavalasti ja aurinko pakenee yhä kauemmas. Merenrannallakin piti ehtiä vielä tänä kesänä käydä. Onneksi muutaman viikon päästä juhlitaan kuitenkin veljenpojan rakkauden juhlaa....

<3 Riina


2015-07-17

Nosh löytöjä Sukkamyymälästä.


Nosh mekko

Empä olisi arvannut, että löytäisin Tullintorin Sukkamyymälästä Nosh organic-merkin vaatteita! Kaikki Noshin vaatteet maksoi siellä 9,90/kpl. Voi olla, että ne oli kakkoslaatua, mutta ainakaan ostamassani perhosmekossa en löytänyt mitään vikaa. Niskan etikettilappu oli kuitenkin leikattu kahtia... Tytön mielestä mekko oli ihanan pehmeä ja vaikka yleensä vierastankin vaaleanpunaista, niin tämä mekko oli kuitenkin mustakin ihan kiva. 

Käytiin illasta vielä katsomassa Kalevanharjun poluilla löytyisikö kypsiä metsämansikoita, muttei ne vielä ihan ole valmiita... Sen sijaan etanoita oli ihan kaikkialla! Lopulta tuli pieni puistatuskin, kun tuntui, että ihan sama mihin katsoi, niin limainen etana kiipeili juuri siellä. Joku saisi tuhansien etanoiden illallisen, joten sinne vaan keräilemään.... yyyh!!! 

<3 Riina 

lehtokotilo

Aulangon mystiset mestat

hämeenlinna

Käytiin appivanhempien luona käydessä taas myös Aulangolla. Satulinna on aina yhtä kiehtova. Huomaan olevani hieman kateellinen mieheni lapsuuden maisemille, sillä linnan varjossa pääsi varmasti leikeissä ihan huikeisiin seikkailuihin. Omatekemät puumiekat ja haarniskat kolisivat, kun pikkupojat juoksivat pitkin Aulangon polkuja ja Vanajan rantoja...

Olen hurjan kiitollinen, että saan lähteä seikkailuille keskellä viikkoa ja mielissäni siitä, että olen saanut tasapainotettua talouteni siten, että tulen toimeen vielä ainakin käsityöyrittäjänä. On joutunut miettimään juurta jaksaen sitä, mikä on tarpeeksi ja mikä riittää. Olen myös hurjan onnekas, kun V saa tehdä niin paljon etätöitä. Kaikki on ihan hurjan hyvin siis! 

En saanut varatttua vielä neuvola-aikaa, sillä unohdin ihan täysin neuvoloiden kesäsulun. Neuvolan terkkarini vastaajassa oli tosin joku numero kiireellisten asioiden hoitoon, mutten usko, että raskauteni on kovin kiireellinen... 

<3 Riina 



2015-07-13

Kärsimätön jännitys


En tiedä miksi blogiin kirjoittaminen on ollut näinkin nihkeää. Tosin käsityöyritykseni elvyttäminen on ollut käynnissä ja olen nauttinut kesä aamuina toritunnelmasta. Tuotteita on mennyt kaupaksi ihan kivasti, joten ei sen suhteen ole tarvinnut vielä ainakaan hätiköidä.

Eletään muutenkin jännän äärellä... Olen nimittäin raskaana.

Olen tosin asian kanssa todella varpaillani, sillä viime syksyn tuulimunaraskaus ja se toinen, joka ei ehtinyt edes oikein alkaakaan, pistää mietityttämään. En ole kertonut vielä vanhemmilleni, tai sisaruksillenikaan. Kerron sitten hieman myöhemmin... Tuntuisi hölmöltä soitella ja kertoa olevani raskaana ja sitten seuraavalla viikolla soittaa perään, että en olekaan.  Tosin voihan ne eksyä blogiinikin, mutta ehkä täällä on jonkinlainen turvaalue kirjoittaa herkistäkin asioista, kun ei suoraan tiedä ketkä kaikki tänne eksyy. Voisi se tietenkin olla toisinkin päin, mutten tiedä miksi se on mulle helpompaa näin. Soittelen tänään varmaan neuvolaan ekaa neuvola aikaa. Soittamista olen venyttänyt ehkä turhankin pitkälle. Nyt mennään nimittäin luultavasti jo miltein raskausviikolla 7.  Tosin kuukautiskiertoni on hieman heitellyt, joten en ole viikoistakaan enää niin varma.

Jännittää! Olisi ihanaa saada yrityksen toiminta rullaamaan jatkossakin ja olisi suloista saada täydennettyä lapsikatrastamme vielä yhdellä. Tekisi mieli jo soitella doulalle....

<3
Riina





2015-07-05

Viime viikkoina

Olen taas tuntenut sitä innostunutta kihinää vatsanpohjassa asti, kun saan tehdä työtä, josta nautin. Mikä parasta... Saan tehdä työtä, josta nautin juuri sillä aikataululla, kuin parhaiten sopii.

Sanotaan, ettei käsitöillä elä! Uskon kuitenkin, että jos tyytyy vähään, niin tälläkin voi saada voita leipänsä päälle, vaikka juustosta ehkä luopuisikin. Toisaalta varmasti kesällä onkin hieman helpompaa, kun torit kuhisee elämää ja aikataulut saa soviteltua perheen kanssakin, kuin itsestään. 

Ensi vuosi tuo mukanaan taas uusia ihmeellisiä asioita, mutta siitä hieman lisää myöhemmin. ;)

<3 Rakkaudella 
Riina