2015-06-24

Ihana ikkunalauta ylläri!



Kuinka mahtavaa! R:n salaa rosmariini purkkiin kylvämät kesäkukka siemensekoituksen ekat kukat kukkii! Hennon herkät siniset kukat ihastuttaa erityisesti siksi, ettei kukkia meidän huushollissa ole ollut aika päiviin, sillä V on kaikelle kukkivalle allerginen. Onneksi kaikki vihree kuitenkin käy. Saa nähdä tuleeko näistä herkkiksistä oireita... 

<3 Riina 

2015-06-23

Perhosia vatsanpohjassa ja huumaava lämpö.




Ihana lämpö helli poskipäitä, kun koitin sinnitellä villikko R:n perässä pitkin Kiinanmuurin nurmikoita. Onneksi autotielle ei suinkaan rynnätä enää niin suurella innolla, kuin joskus aijemmin. Jalkaankaan ei satu ihan niin paljon enää, kuin eilen, mutten silti uskaltanut vielä tänään lähteä lenkille. 

F juoksi posket hehkuen kerrostalomme raput ylös vasta monta tuntia mun ja R:n kotiin tulon jälkeen. On ihan huippu ihanaa, että samalla pihalla asuu niin monta saman ikäistä kaveria. <3

Omassa mahanpohjassa lentää edelleen perhosia. Haluisin niin kovasti saada arjen, työn ja perheen soviteltua ja yrityksenkin taas hyvälle pohjalle. Olisi oikeasti hurjan ihanaa sanoa, että yrittäminen kannattaa aina ja elätän itseni yritykseni kautta. Kesä taitaa olla taas näytön paikka. Ihan liian kauan tässä on hiksukseen oltukin. 

Välillä tulee ihan hulluja uusia urasuunnitelmia, mutta sitten taas huomaan, että haluan joka tapauksessa tehdä tuotteitani jatkossakin. Toivon kuitenkin, että se on mahdollista päätyönä... Onneksi aina voin hakea takaisin sosiaalialalle, tai vaikka opiskella sitä hiukan lisää. 

Saa nähdä, kuinka akan vielä käy

- Riina 

2015-06-22

Jalkapuoli

On jotenkin surkuhupaisaa, että kun sain riuhdottua itseni tänä aamuna klo. 6 aamulla lenkille, niin onnistuin telomaan jalkani. Nyt onnun huoneesta toiseen ja koen jopa pienoista tylsyyttä. En tajua! Ehkä mulla on jokin paha askellusvirhe, sillä jalkaterän ulkosivuun sattuu nyt kävellessä. Tekisi silti mieli lähteä iltalenkille, mutta tuskin se olisi kovin järkevää.

Liikkuessa mulle tulee aina tarve hankkia jokin esikuva. Ei niin, että tavoittelisin jotain suurta, mutta esimerkiksi Valeria Stranevon kestävyysjuoksu ura on vaan niin huikea tarina! 24-vuotiaana ekan maratonin jälkeen hän teki muutaman lapsen, sairastui vakavasti ja joutui pernan poistoon ja sen jälkeen kuitenkin nousi maraton taivaan huipulle 37-vuotiaana! Huikean kova mimmi!

Haaveilen, että antaisin itselleni 30-vuotis lahjaksi maratonin läpi juoksun. Nää on taas näitä iankaikkisuus haaveita, joiden motivaatio asteesta on vaikea luvata mitään. Ehkä tähtäimessä on kuitenkin lokakuussa puolikas, tai edes kymppi....


-Riina








2015-06-21

Treeniä, paskaa ja rentoa arkea.


yrttitarha ikkunalla

Blogi hiljaisuuden aikana ollaan nautittu L:n seurasta. Juhlittu juhannusta hissukseen. Leikitty puistoissa ja on keittiön kaappejakin tullut siivottua. Karsiminen onkin tehnyt taas hyvää. Olen 
raa´asti karsinut kaikkea sellaista, mitä en halua kaapeissani nähdä. Kaappien syövereistä katosikin muovipussillinen muovikippoja, vaikka luulin jo päässeenikin suurimmasta osasta eroon jo aijemmin. Kumman paljon niitä siltikin löytyi! Verhoja ei edelleenkään meillä suosita, mutta kun keittiön ikkuna tarvitsi jotain, niin leikkelin hajonneen kirjan sivuista viirinauhan. Se kirja onkin tuottanut jo aika moneen askarteluun materiaalit.

Huomatkaa myös keittiön ikkunan lokinpaskat! Ei ole montaa päivää, kun poistin yhdet ja nyt ikkuna pitäisi taas pestä. Voi äly! Yksi päivä puistosta tulessa lokki syöksähteli meitä kohti ja kohta selvisikin syy; parkkipaikalla tepasteli pieni lokinpoikanen. Tänään taas näimme lokin pesineen Emil Aaltosen puiston suihkulähteen päälle. Mies totesi hieman surullisesti, että saa nähdä selviääkö poikaset, kun lentoharjoitukset alkaa veteen molskahtamisella. 

Treenaamisessa oli taas miltein viikon tauko, mutta tänään iski myös juoksukipinä...Tai no hölkkä, mutta väljäkö sillä. Koitin lämmitellä jo veljeänikin puolimaratonille loppuvuodesta, mutta saa nähdä ehtiikö se. Voi tosin olla ettei motivaatio ole niin kova, kun itselleni uskottelen. Olisi silti mahtavaa kokeilla! Viime vuosien juoksut on jäänyt pahasti perhe-elämän jalkoihin, mutta onneksi aina voi aloittaa uudestaan! 

Sain miehen vanhan puhelimen käyttööni, kun omani hajosi. Ehkä yht´äkkinen juoksu innostukseni johtuukin siitä, että asensin puhelimeen Sport Tracker- sovelluksen. On aivan mahtavaa katsoa millaisen lenkin on todellisuudessa tullut juostua. Sovellus mittaa aikaa, kilometrejä ja kaloreitakin. Perussovellus on ilmainen, mutta kai siihen joitain maksullisia lisäominaisuukisakin saa halutessaan.  Unohdin kuitenkin tänään ekaa kertaa sovellusta koittaessani ajanoton päälle, mutta kilometrejä näytti tulleen 3,6. Ihan hyvä alotus lenkki kuitenkin.... 

<3 Suukoin ¨

- R  



2015-06-15

Tukka irti




Tukka lähti R:ltä ja vaikka ensin näytti siltä, että koneella tukan ajaminen oli virhe, niin se menikin lopulta ihan hienosti. V ajeli ja R istui mun sylissä. Alun  pienen kauhistuneen ilmeilyn jälkeen ei tarvinnut, kuin hieman muistuttaa kärsivällisyydestä. 

Myönnän tosin, että oli jo korkea aika näyttää R:n tukalle konetta. Teki jo aijemmin mieli leikata otsatukkaa, mutta kun puhe oli koneella ajamisesta, niin se sitten hiukan lykkääntyi liiaksikin. Nyt on onneksi sen verran lyhyt, että seuraavaksi leikataan sitten varmaan vasta ensi keväänä. 

Täytyy silti sanoa, että ihana pellava tukka on tietenkin magee, kun vaan otsatukkaa olisi jaksanut lyhentää tarpeeksi tiuhaan. Koneella leikatessa homma sujui kuitenkin inan verran nopeemmin ja kivuttomammin.

<3 Riina 

ps. Olen kirjotellut blogitekstejäni myös taas Lilyn puolelle, joten sieltä voi käydä lukemassa samat jutut hiukan eri temmolla. Tänne blogspottiin tekstit tulee kuitenkin piirun verran ennen <3 



Lempi laukku


Vanha karttalaukku on ollut mun käytössä oikeastaan siitä asti, kun aloin seurustelemaan V:n kanssa. Löysin sen aikanaan V:n kaapinkätköistä ja sosialisoin itselleni, sillä ei ihanampaa voi olla, kun kulunut nahka. Nyt siitäkin  on jo 11-vuotta! 

Tälläiset tavarat on onneksi sellaisia, jotka pitää elämän aikana hankkia vain kerran. Ne ei hajoa ehkä koskaan, tai sitten ne voi korjata melko helposti. Tälläiset tavarat on juuri oikeita minulle, sillä olen välillä ehkä turhan kovakourainen... Vaikka ajatukseni vanhoista armeijatarvikkeista onkin ehkä hieman kaksijakoiset, niin huolella tehdyt tavarat ja turhan kuluttamisen minimointi antaa kuitenkin paljon anteeksi. 

Jos omaa karttalaukkua halajaa, niin kannattaa katsoa Varustelekan valikoima. <3 

- Riina 

2015-06-14

"Mitä vittuu me vieläkin tarvitaan?"

Huomaan kuuluvani välillä sellaisten uusavuttomien joukkoon, jotka motkottaa ja valittaa tekemättä kuitenkaan pienintäkään elettä asian parantamiseksi. Kuulen välillä itseni sanovan, että sitku saan sitä, tätä, ja tota, niin sitten voin toteuttaa unelmani.

Elämme kuitenkin valtavan runsauden keskellä ja silti kuvittelin tarvitsevani jotain lisää jotta voin tehdä asioita, joita haluan. Totuus on aika usein se, että voimme kustakin lähtökohdista käsin tehdä aina jotain! Ottaa aina sen pienimmän askeleen... Ei unelmien toteuttaminen tarkoita, että kaikki pitää muuttua. Voimme alkaa juuri nyt tekemään rakastamiamme asioita!

Marko Kaarto sanoi jossain jutussaan hyvin, että yrittäminen kannattaakin aloittaa oman työn ohella. Ei kaikkia munia kannata heti kaataa samaan kulhoon, mutta mikään ei estä alkamaan vaikka käsityöyrittäjäksi juuri nyt ja näistä lähtökohdista käsin! Ei ihminen tarvitse mitään lisää kokeillakseen. Steve Jobs alotti Applen autotallissaan ja nykyään ei tarvitse edes perustaa omaa yritystä kokeillakseen sipiään. Nykyään, kun on kaiken maailman Ukko palvelut.... 

Aikakaan ei ole oikeasti este. Mikset ottaisi unelmillesi edes viittä minuttia päivässä?! Asioita voi saada aikaan lyhyessäkin ajassa. Lue vaikka "4-tunnin työviikko, tai 4-hour body-kirjat....

Voit toteuttaa unelmasi ilman turhia mullistuksiakin. Et tarvitse mitään lisää, eikä sun  tarvitse luopuakaan mistään. Elämme valtavan runsauden aikakautta!


<3 Riina


2015-06-12

Lelut lastenhuoneeseen!

lundian kirjahylly


Saan itseni kiinni aina välillä miettimästä, kuinka kiva olisi saada kaikki lelut lastenhuoneeseen. Silloin voisi sanoa lapsille, että siivotkaa huoneenne, mutta nyt vielä käsky kuuluu, että siivotkaa koko talo! 

F:llä on oma huone, mutta tarkoitus olisi siirtää lastenhuone isompaan makuuhuoneeseen, jolloin molemmat muksut pääsisi ainakin toistaiseksi samaan huoneeseen. Miehen työpiste löytäisi tällöin paikkansa nykyisestä F:n huoneesta. Silloin ehkä treenailu tilaa on hieman vähemmän, mutta uusi huonejärjestys houkuttelisi silti. Meidän parisänky on nyt olkkarissa ja se toimii niin ihan hyvin. R nukkuu vielä meidän välissä, mutta pikku hiljaa sekin saisi totutella omaan sänkyynsä.

Kaavailen siirtäväni omat työjuttuni kirjahyllyyn, vaikkakin silloin ehkä ratkean Ikean inha laatikoihin. Salaa haaveilen  kuitenkin vanhoista puu-, tai metallilaatikoista.... Vaikka meillä on tavaraa melko paljon, niin rakastan sitä, että niille on jokin looginen järjestyksensä. Nyt omat vaatteeni ja työjuttuni on pitkin kämppää siellä täällä. Kaipaan sitä, että ne on saatavilla helposti...Käden ulottuvilla silloin, kun inspiraatio iskee!

<3 Riina

Murehtiminen.

Joskus murheet hiipii mieleen ja nostaa palan kurkkuun. Tekisi mieli itkeä, kun rimakauhu yllättää ihan puskista. Pinna kiristyy ja lopulta on pyydettävä anteeksi turhasta motkotuksesta.

Tosin ei ne murheet oikeasti ole tässä hetkessä. Ne asiat, jotka ovat jo menneet, niin niille en voi enää mitään ja ne jotka on tulossa on tulossa, eikä niiden murehtiminen vie asioita yhtään eteenpäin. Sitä paitsi aika monet kauhu skenaariot jää tapahtumatta, joten murehtinen niistä on ihan turhaa.

Sellaisina hetkinä, kun murheet ottaa vallan, niin tulee yllättäen mieleen se kohta raamatusta, jossa puhutaan taivaan linnuista ja kuinka luoja pitää niistä huolen. Vaikken ole mitenkään kovin uskovainen ainakaan kristinuskon näkökulmasta, niin se silti helpottaa oloa kummasti. Yhtäkkiä elämään ja jään kantavuuteen alkaa uskoa piirun verran enemmän. Aika harva asia on sellainen, joka tappaa, tai linttaa pahasti maahan. Aika monesta asiasta selviää, vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin pahalta. Uskon, että ihmiseen on piilotettuna suurempia voimia, kuin uskommekaan.

Murehtiminen ei vie meitä yhtään lähemmäksi haluamaamme lopputulosta. Kun alamme huojentamaan oloa edes piirun verran, niin pakokauhun sijaan alammekin nähdä tilanteen piilotetut mahdollisuudet. Kaikki se ihana runsaus on ympärillämme ja käden ulottuvilla. Emme ehkä vain huomaa sitä näistä fiiliksistä käsin.

Kaikki on jo meissä.

<3 Riina

2015-06-11

Pieniä huojennuksia.






 Tänään olen kiukutellut, mököttänyt turhasta ja mua on harmittanut, etten saanut tehtyä kaikkea sitä mitä suunnittelin. Kummallinen matalapaine ja väsymys tunkeutui sisuskaluihini, mutten silti saanut nukuttua päikkäreitäkään, vaikka yritin.

...Silti tässäkin päivässä oli valtavasti kaikkea ihanaa ja sellaisia kiitollisuuden aiheita, jotka näin illalalla huojentaa oloa valtavasti!  

Oli ihanaa poiketa kesken kauppareissun puistoon. Istua hetki ja katsella, kun muksut laski liukumäkeä ja leikki hiekkalaatikossa. Oli ihanaa treenata illalla Zuzkan 10-minuutin treenit, sillä vaikka sitä ennen tuntui siltä, ettei todellakaan jaksaisi, niin treenin jälkeen tuntui jo paremmalta! Nyt vetelen tässä kirjottaessa samalla raakaa kaakaojauhetta hunajalla ja voin sanoa, että se  jos mikä toimii mielialan nostajana! 

Muistan lukeneeni jostain ihanan neuvon matalapaine päiviä varten: "Tee mitä tahansa, joka huojentaa oloasi edes vähän!" Uskonkin vahvasti, ettei mitään parempaa olekaan, kuin rakkaiden kanssa oleminen, suklaa ja liikunta. <3 

- Riina 



Siksi aloitin treenaan...


Tiedänhän mää, ettei oikeasti kuukaudessa keholle mitään ihmeitä tapahdu, vaikka uhosin heinäkuun alussa olevan jotain näytettävää. Olo on silti mahtava ja on oikeasti ihanaa saada taas oma kehonsa takaisin raskauden jälkeen. Tietenkin sen hyvän olon tuntee itse eka kehossaan, ennen kuin mitään ulkoisia muutoksia edes näkyy.  Alottaminen tosin on venynyt 3-vuotta, mutta mitäpä tuosta. 

Oon ollut tosin aina normaalipainoinen, eikä raskaudestakaan jäänyt, kuin muutama hassu kilo. Silti sen tuntee kehossa, kun ei ole ihan niin hyvässä hapessa, kuin kannattaisi.  On helpompaa vain unohtaa itsensä, tai keskittyä ihan vääriin asioihin. Itsestä huolehtiminen kuitenkin säteilee niin monelle muullekin elämän osa-alueelle, ettei sitä kannata unohtaa.  Olen silti ollut hyvä ottamaan istelleni oman aikani, mutta olen kuluttanut sen tyhmänä sellaisiin juttuihin, joista ei lopulta jää yhtään mitään käteen. Niin kuin esimerkiksi netissä surffailuun. 

Kun voin melko tehokkaasti ja nopeasti treenata kotona, niin ei ole enää mitään selityksiä! Raha, tai aika ei ole este, kun treeneihin on viime aikoina mennyt 10-30 minuuttia, eikä tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Huomaan, kuinka kireestä muijasta tulee treenin jälkeen hieman kärsivällisempi mutsi.

Perusasioista huolehtiminen itsensä kohdalla on paras palvelus myös läheisille. 

<3 Riina 

2015-06-09

Ihana vesimeloni!






Löysin tänään minivesimeloneja luomuna! Tää oli ihana ylläri, sillä kuvittelin, ettei perus ruokakauppoihin niitä edes ilmesty. F on ihan hulluna vesimeloneihin ja ne ovatkin todellista kesäruokaa. <3

Oon kuullut villejä huhuja siitä, että Suomessa voisi kasvattaa vesimeloneja myös avomaalla. Tuntuu ihmeelliseltä, mutta kyllä siinä huhussa varmaan jotain perää on, sillä näin keväällä jo vesimeloonin siemeniäkin myynnissä. Käskinkin F:n nyppiä muutamat siemenet sivuun, jos kokeiltais idättää niitä jossain vaiheessa. Olis kyllä ihan hulvattoman hauskaa omistaa vesimeloonipelto.

Vesimeloonia voi tietty tunkee smoothieen, salaatteihin, jääpaloihin ja tehdä niistä vaikka tikkareita. Nyt kuitenkin tyydyttiin syömään se vaan sellaisenaan ja se maistu ihan huippu hyvältä!

- Riina




Kitukasvuinen yrttitarha ikkunalla

Toukokuu

yrttitarha

2015-06-08

Kärsimys pullaa ja treeniä

kotitreeni

Tänään tein pullaa, mutta se oli virhe! Kaapissa oli luomu vehnäjauhoa ja kookossokeria, joten ajattelin kookossokerin kompensoivan hiukan vehnähöttöä. Mulle tuli kuitenkin aika paha olo, kun vetäsin yhen kokonaisen korvapuustin ja puolikkaan toisesta. Voi tietenkin olla mahdollista, että kun on totuttanut kehonsa siihen, ettei vehnää syö enää joka päivä, niin pulla saa pakan  ihan sekaisin! 

No tänäänkin silti tuli Zuzkailtua. Mulla ei ole kahvakuulaa, mutta varioin liikkeet riisisäkille. V aina nauraakin, että meillä on vararavinto piilotettuna mun treenikamoihin. Ajatus on silti kuvottava, sillä oon hikoillu treenatessa niin paljon, että säkkin sisällä olevat riisitkin maistuu varmaan mun hieltä. IYH! 

Treenin jälkeen tuntuu silti taas ihan älyttömän hyvältä! Treeni oli vaan 16-minuutin pyrähdys. Aika mahtavaa siis! Kotiäidin paratiisi treeni.... 

<3 Riina 



Toukokuu kuvina









<3 Riina 


Oravanpyörästä loikannut...


Pidän itseäni vahvasti oravanpyörästä loikanneena, sillä päivätyö jäi taakse jo 7-vuotta sitten. Myönnän, että hoitovapaa oli hyvä hetki miettiä mikä on riittävästi ja mitä todella haluan.

Mulla ei ole ollut vuosiin selkä kipeä, kun saan touhuilla omassa tahdissa. Aiemmin oli itku lähellä sillä alaselkää särki aina.  Unettomia öitäkin on nykyään paljon vähemmän, kuin ennen. Oman kehon kuuntelu on oikeasti saanut tilaa.  Olen varsin helposti tressaava luonne, joten jos olisin jatkanut päivätyössäni, olisi ehkä terapiallekin ollut tarvetta. Ei sillä... Pidin työstäni, mutten osannut kuitenkaan pitää itsestäni tarpeeksi hyvää huolta. Odotin viikonloppuja, kuin kuuta nousevaa. Laskin päiviä ja maanantaisin ahdisti.

Luen hieman huvittuneena tekstejä siitä, kuinka oravanpyörästä hyppääminen on itsekästä. Mulle se on sitä, ettei mennä kuin vaatekaupoissa sesongin mukaan. Nautitaan työstä ja tekemisestä. Mietitään mikä on tarpeeksi ja mikä olisi kestävää.

Toiset sanoo, että nämä itsekäät oravanyörästä loikanneet kuluttaa vain yhteiskunnan varoja. Käyttää palveluita, muttei anna mitään. Veroja täälläkin tietenkin maksetaan. Lapset saa olla pidempään kotona ja ehkä terveydenhuoltokustannukset olisivat paljon suuremmat, jos en olisi hidastanut. Ei kyse ole siitä, että heittäydyn loppu elämäkseni elämään vain joillain tuilla. Kyse on siitä, että muokkaan työn elämää varten, enkä elä työtä varten. Työt on niin rakkaita, että ne on tietenkin ihana osa elämääni.

Monet sanoo, ettei mulla ainakaan olisi varaa hidastaa. Että tarvisin valtavasti tuloja, että se onnistuisi. Pitäisi olla talo ja sitä ja tätä. Minimalismi on musta aivan loistava työkalu selvittämään itselleen, että mikä on juuri mulle tarpeeksi. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Monesti sokeudumme niille resursseille ja mahdollisuuksille, joita meillä jo on kosketusetäisyydellä. Voisiko vaikka harrastukset tuoda rahaa sen sijaan, että ne veisivät sitä?

Kun elämä, vapaa-aika ja työ ei ole enää eri asioita, niin  paketti alkaa olla aika ihana. Teen sitä, mitä rakastan ja tekisin sitä, vaikken saisikaan siitä tuloja. Olen tehnyt elämääni tilaa itselleni tärkeille asioille. Karsinut ja täyttänyt tyhjän tilan uudestaan ja paremmin. Ei ole tarpeen odottaa viikonloppua, tai lomaa. Ei ole tarpeen laskea itselleen tuntipalkkaakaan, sillä tekisin tätä joka tapauksessa. En tarkoita, ettei omasta työstään pidä pyytää kunnon korvausta, mutta on ihanaa huomata, ettei rahaa tarvitse niin paljoa, sillä en tarvitse enää rahaa mm. työstä palautumiseen.  Siksi pidän itseäni jonkinlaisena elämäntapa intiaanina ja oravanpyörästä hypänneenä.

- Riina

Kotitreeni juttuja

Iltaisin häädän miehen pois työhuoneestaan, suljen oven ja jumpaan. Zuzanna Light julkaisee ihan älyttömän hyviä treenejä youtubessa ja niiden avulla on oikeesti aivan mielettömän hauskaa treenata kotona! Tuloksena on tosi tehokas treeni ja seuraavana aamuna kipeet lihakset.

Jos oikeesti tommosen kropan saa kotona treenaamalla pienillä painoilla, niin kyllä kelpaa! Usein Zuzkan treenivideot on sellasia 3-30minuutin rutistuksia, mutta ei se aika vaan se, että tehdään kunnolla! En oo lukenu Tim Ferrissin 4-hours body-kirjaa, mutta uskon ihan oikeesti olevan mahdollista saada mahtava toimiva keho pienelläkin treeni määrillä ja oikeita asioita tekemällä...

Pitää katsoa, josko heinäkuun alussa olisi jo oman kropan suhteen jotain näytettävää ;). Pitää vaan toivoa, etten tule enää kipeäksi, sillä treeni tauot on aina tylsiä ja motivaatio saattaa hukkua.

Tein tänään alla olevan nopeen treenin, joka kyllä tuntuu!

<3 Riina


2015-06-07

Puistoseikkailu


Tänään ollaan taas menty tukka putkella ympäri Tampereen ihania puistoja! En itsekään ehdi kyllästymään leikkipaikoilla hengailuun, kunhan maisemaa vaihdetaan tarpeeksi tiuhaan. Onneksi Tampereella kuitenkin puistoja riittää! <3




Alotettiin puistoseikkailu tänään F;n koulun pihasta, josta kirmattiin sitten Kiovan puistoon. Kiovanpuistossa on aivan ihanat viheralueet, hevoskastanjat ja istutukset. Leikkipaikatkin on huippu kivoja, sillä siellä Kalevan uimahallin nurkilla on liikennepuistokin.





Käytiin myös Litukanpuistossa, jossa on 3-vuotiaallekin sopiva aivan loistava kiipeilyteline! Sieltä ei meinaan kovin helposti tipu. R on varsin ketterä kiipeilemään, mutta isompien telineissä mun sydän hyppii kurkkuun asti, kun niissä on niin kauheen isoja aukkoja ja isoja pudotuksia.

Kiipeilytelineen lisäksi mieleisiä lasten mielestä Litukanpuistossa on myös safariauto ja puinen krokotiili. F onkin nimennyt Litukanpuiston sen takia Krokotiilipuistoksi.

Litukanpuiston vieressä on tietenkin sykähdyttävän suloinen Litukan siirtolapuutarha-alue. Läpikulkutiet on kuitenkin alueelta tukittu, joten sillä kai koitetaan vähän hillitä ihailijoiden seikkailuja ja onhan se niin, että kuka nyt töllistelijöitä mökilleen haluaisi.


Saukonpuistossa R:ltä kuitenkin pääsi pienoinen itku, kun hieno rakenteilla oleva puisto on vielä aidattu syyskuuhun asti. Siellä oleva vanha kiipeilytelinekin oli osittain poissa käytöstä, kun riippusillalle pääsy oli estetty. Liukumäkeen sentään vielä pääsi.

Saukonpuistosta olisi voinut puistoilua jatkaa vielä Tammelankin puistoihin, kuten Annikin puutalokorttelin vietessä olevaan "junapuistoon", mutta muksut oli jo sen verran puhki, että lähdettiinkin kotiin. R:ää muuten harmitti vielä kotipihassakin Saukonpuiston "vääryys", kun kiva leikkipuisto ei ollut vielä valmis. No syyskuussa sitten!

- Riina <3


¨Treeniä ja auringon polttama iho


EIlen torilla käräytin naamani. Ei se heti kotona palaneelta näyttänyt, mutta kun nukuin muutaman tunnin, niin posket helotti. Musta se oli jotain ihanaa, sillä ihoni on harmaa ja eloton, kuin kuolleella. Nyt se hehkui terveen punaisena. V vain nauroi, kun intoilin palaneesta ihostani. Tungin siihen kuitenkin kookosöljyä ja yön aikana punainen hehku on vaihtunut rusketukseksi.

Kookosöljy sopii tietenkin moneen muuhunkin juttuun, kuin vain auringonpolttamiin:
Kosteusvoiteena
Haavoihin edistämään paranemista
Öljyhoidoksi hiuksille
Deororanttina
Liukuvoiteena
Oil pullingiin
Aurinko suojana
Paistoöljynä
Palovammoihin
Auttaa ihoa muodostamaan kollageenia, ryppyvoide!
Piskusina määrinä sopii myös hoitoaineeksi
Silmämeikin poistoon
hyönteisten puremiin
hierontaöljynä
Atooppiselle iholle
Huulirasvana
Autta päänahan hilseilyyn
Tietty raakana mihin vain smoothiesta raakakakkuihin
Tukee painonhallintaa

ym.....

Eilen aamulla ennen torille lähtöä jouduin istumaan keittiön lattialle, kun teki niin paljon pahaa. Otin varmuuden vuoksi kattilankin eteeni, jos oksennus lentää, mutta onneksi paha olo meni ohi kymmenessä minuutissa. Luulen, että aika vauhdikas treenien uudestaan aloittaminen pitkän flunssan jälkeen ja huonosti nukuttu yö oli tämän pahoinvointi kohtauksen syynä... No se ei tietty ollu mikään syy olla treenaamatta ja vedin eilen ilalla ZWOW #5-treenin. Voin sanoa, että myös tänä aamuna herätessä köpöttelin aamupissalle katkokävely tyyliin, kun lihakset oli niin kipeät! Nooh... Oikeasti nautin siitä kivusta ihan hirmuisesti. Ainakin tiedän, että oon treenatessa tehnyt jotain "oikein".

<3 Riina

2015-06-06

Kaikki mitä rakastan....

Ensimmäinen kunnollinen  myyntipäivä tänä kesänä takana. Voi kuinka olinkaan kaivannut torin ihmisiä ja tunnelmaa! Oli ilahduttavaa törmätä taas vuosien takaisiin tuttuihin. Tuntui, kun en olisi pois ollutkaan, kun juttua riitti jo heti aamusta. Silloin tällöin viereisen pöydän rouva tipautti neulepuikkonsa maahan ja siitä kuului ihana kilahdus. Näin sen pitää käsityöläisten myyntipöytien vieressä ollakin!

Mulla oli tuotteita mukana ihan liian vähän, mutta oli ihanaa huomata, että sain niitä kuitenkin myytyä. Pöydän kulmalla oli myös muutama kruunu ja "lampaanmunia", jotka sai ihmisillä hymyn huulille.

<3 Rakastan näitä pieniä ihania päiviä.

- Riina

2015-06-04

Tänään on se päivä!

Oon ollut yskässä miltein kuukauden ja treenaaminen on ollut tauolla. Uhkailin kyllä jo aijemmin treenaavani, mutta todellisuudessa se venyi tänne asti. Tänään oli kuitenkin vihdoin se päivä, kun pääsin taas kotijumppaamaan ja se tuntui ihan helvetin hyvältä! Hiki lensi ja nautin joka minuutista. Oon kaivannut tätä ihan hulluna! Hikinen selfie varmasti välittää huippu fiilikset!

Olin niin innoissani, että vedin vielä Zuzkan venyttelytkin perään. Yleensä skippaan sen kyllä suosilla, vaikka tiedän, ettei pitäisi. Uskon, että keho on vieläkin kiitollisempi venyttelystä varsinkin näin pitkän treeni tauon jälkeen.


Iltapalaks vetelin puuroa voilla, tai noh nykyään varmaan voita puurolla. Kaurapuuro on ihan  mun lempparia, sillä se sopii herkälle vatsalleni erityisen hyvin. Kaurapuuroo voi hieroo tietty myös naamaansa. Se suojaa ilmanvaihteluilta ja siinä on tulehdusta hillitseviä aineita. Se myös puhdistaa ja kirkastaa ihoa. 10-minuutin kauranaamio tekee ihan huippu hyvää. Pitäisi muistaa useamminkin! Raakoja kaurahiutaleita kannattaa tietenkin käyttää myös. Lisäämällä lorauksen vettä ja hieromalla mössöä kämmentä vasten saadaan myös ihana kauramaito irtoamaan. Kaura sopii naamion lisäksi ihan vain puhdistusmaidon sijastakin. Meikit kannattaa kuitenkin poistaa jollain jytkymmällä...vaikkapa öljyillä.  Itse en tosin ole meikkiä käyttänyt vuosiin. 

Toivon, etten olisi kipeä enää ikinä, eikä näin pitkiä treenitaukoja tulisi tieten tahtoen. Siihen tosin olis varmaan keinot Biohakkerin käsikirjan tekijöillä... Meinaan niiltä tulee kohta voittamaton immuniteetti podcast ja kirja

<3 Näillä mennään

- Riina

Ekat Kiinanmuurin kesälomapäivät




Kesäpäivät Kiinanmuurissa on alkanut leppoisasti. Tuulinen sää, tai sadekaan ei haittaa, kun pihassa on hehtaarin leikkipaikka koluttavana. Eipä tarvitse lähteä kauemmas itseään kastelemaan. Olo tuntuukin hurjan onnekkaalta! Muuri kun on oikeasti lapsiperheen paratiisi <3 

 Olen aika helposti tylsistyvää sorttia hiekkalaatikkomutsina, mutta kun saa lepuuttaa jalkoja hiekkalaatikon reunuksella ja R:kin jaksaa leikkiä hetken yhdessä paikassa, niin eihän tästä voi olla hieman tykkäämättäkin. Nenä kohti pilvien välistä pilkottavaa aurinkoa, niin ei tule heti vilukaan. 

On myös ihanaa huomata, että vaikkei tänä kesänä päästäisikään vanhempieni mökille meren rantaan, niin Tampereellakin on ihan tarpeeksi kaikkea ihanaa. Valtava määrä puistoja, kanat ja riikinkukot Sorsapuistossa, Laikunlava, Rulla ja Tallipiha, sekä kaikki muut ihanat! 



Kiinanmuurin "takapihalla" on muuten Karjalapuisto. Sen niittymäinen olemus on aivan ihastuttava ja jos vilkasta autotietä ei olisi ihan vieressä, niin tämä olisi oikea hortoilijan paratiisi! Niityllä kulkee siellä täällä pieniä polkujakin, joten heinikossa ei suinkaan ole pakko kahlata. Omat villilapseni sen sijaan menee juuri sinne pahimpaan ryteikköön, sillä sehän on kaikkein hauskinta! 

Työjuttuja ja blogia teen aina sopivissa väleissä, niin kuin tähänkin asti. Nautin kyllä tästä vapaudesta ihan mielettömästi. Viikonloput tulee silti huinattua toreilla myymässä. On ihanaa silti ainakin haaveilla siitä, ettei R:n tarvitsisi mennä pitkiksi päiviksi päiväkotiin ennen eskari-ikää. Ainakin vielä tämä järjestely onnistuu. <3 

- Riina 


Valtava helpotus.


On huikea tunne, kun omaan tekemiseen ja olemiseen löytää yhtäkkiä taas armottoman luottamuksen ja uskon. On valtava helpostus, kun paniikin sijaan mieleen tulee rentous ja rauha. On ihanaa löytää käyttöönsä jälleen ne piilossa olleet voimavarat, jotka kannattelee silloinkin, kun usko meinaa ensin loppua.

Tunen itseni noidaksi niissä pienissä arjen hetkissä, kun asiat sujuvat ja pieniä ihmeitä tarttuu käsiini. Kun rahat riittävät sittenkin, tai jos mieleen tulee puskista uusia mahtavia ideoita. On jotenkin helpottavaa ja lohdullista toistella itselleni mantraa, että meissä itsessä on kaikki ne voimavarat, joita tarvitsemme muutokseen. 

Katselin tätä kirjoittaessa ikkunalaudallani olevia kasveja. Monet kasvit on itäneet ja kasvaneet vuosia kaapissa lojuneista vanhoista siemenistä. On ihanaa huomata, että kun annoin niille mahdollisuuden, niin sieltä ne kasvit nousi vahvana ja kukoistaen ylös. Ajattelen jokseenkin niin, että myös mussa on piilossa voimavaroja ja taitoja, jotka pääsee kukoistukseen silloin, jos vaan uskallan antaa niille mahdollisuuden. Jos vähän hoivaan ja kastelen...

Uskon, että vaikka välillä onkin harmaita päiviä, enkä näe ehkä metsää puilta, niin todellisuudessa elämme valtavan runsauden ja mahdollisuuksien keskellä! 

Kaikki on tänään! 

- Riina 

2015-06-03

Kummallinen matalapaine.



Tuoli vaihtui mustaan ja jostain syystä saan potkia mielialaani ylös ihan urakalla. Ihan kummallista! Nyt kuin vihdoin saan taas tehdä niitä juttuja mitä rakastan, niin masennun ja nään painajaisia. Yöllä heräsin keskellä yötä ja huomasin toistelevani itselleni mantran tavoin, että kaikki menee kyllä parhaalla mahdollisella tavalla. Unet sen sijaan oli lennokkaan pelottavia. Tämä saattaa olla tosin jotain rimakauhua vain... ainakin toivon niin! 

Onneksi ihana L kävi yökylässä ja kohta lähden kauppaan ´nostattaamaan mielialaani satokausivihanneksilla. Kesäkuussa satokausikalenterin mukaan on sesongissa ainakin retiisi, keltasipuli, ruohosipuli, tilli, rucola, tomaatti, kurkku ja jne Saa nähdä mitä löytyy luomuna, mutta ainakin luomutomaatteja ollaan vedelty hieman normaalia enemmän, kun niiden kilohinta on tippunut talvesta jo 2€

Ei muuta kuin eteen ja ylös! 

<3 Riina 


2015-06-02

Himo

Luomuruokaa

Tiedättekö ne lapsuuden herkut, joilla olisi vaikka elänyt?! Hapankorput on mulle sellaisia. Lapsena söin miltein paketillisen hapankorppuja kaakaota juoden ja Aku Ankkoja lukien. Onneksi nykyään niitäkin saa luomu versiona. Kirnuvoita päälle, niin ei voisi varmaan paljoa muuta toivoa! 

Täytyy myöntää, että jännittää hieman taloudellisesti taas käsityöläiseksi heittäytyminen, mutta uskon vakaasti selviäväni. Onneksi on muitakin ovia hieman raollaan, jos tämä meinaa pelottaa liiaksi. Ainakin vielä seuraava myyntipäiväni näyttää säätiedotuksen mukaan poutaiselta, joka tietenkin on aina hyvä juttu. Hajotin edellisen myyntipöydän varjoni, joka suojasi hyvin tuotteita auringolta ja vähän sateeltakin. Toriteltasta tietenkin haaveilen, mutta sellaisen roudaaminen taas pistää siirtämään haavetta hieman tuonnemmaksi.

Pidän ihan hirmuisesti Tammelantorin hengestä. Toivon, että löydän sieltä vielä muutaman vanhan tutun, joita on käsityöläis taukoni aikana tullut jopa hieman ikävä. Laukontorillekin saatan uskaltautua tänä kesänä. Siellä on kuulemma iltatorikin ja joinain vuosina oli sunnuntaisin Käsityöläisten -ja taiteilijoiden tori... Ehkä vieläkin?!  Voi tosin olla, että Kuopuksen läheisyys saa aikaan heräteostoksia. 

Kyllä se tästä silti lähtee <3

- Riina

Herneitä ja painajaisia!



Ajatella! Kukkaruukkuun tunkemani herne on kasvattanut jo yhden palon! En tiedä olisiko liian aikaiset kukkimiset pitänyt estää, kunnes herne olisi kasvanut hieman pituutta, mutta tää mullalla leikkiminen, kun on mulle lähinni terapiaa... runsaasta sadosta viis!

Kuvittelen kuitenkin aina, että heti kun muutetaan maalle, niin mussa syttyy jokin puutarhurin salattu voima ja chilini kukoistaa kasvihuoneessa ja kasvimaan sadon runsas on sanoin kuvaamaton. Viime yönä näin kuitenkin kauheita painajaisia tipuista, jotka oli kuoriutunut sattumalta kaupan munista. Tiput oli yhtä pieniä, kuin ne pääsiäiskoriste tiputkin. Laitoin ne jonkinlaiseen terraarioon ja vieressä mies oli sitä mieltä, että se ei kyllä nyt tykkää yhtään, kun oikeesti emon pitäisi saada huolehtia poikasista. Laitoin teraarioon tipuille  kuitenkin hillopurkin kanteen vettä ja menin häärimään jotain muuta. Kun seuraavan kerran katsoin teraarioon siellä oli tulva! Hillopurkin kansi oli keikannut ja tiput oli vedessä huppeluksissa. Nostin äkkiä tiput vedestä kämmenelle, mutta ne oli enää vain mustia palloja. Heräsin hikisenä ja huutaen...

No onneksi se oli vaan unta ja odotan innolla iltaa sillä meinaan varastaa pienen hetken itselleni ja langoilleni yksin miehen työhuoneessa. Langoilla leikkiminen tuntuu niin ihanalta pitkän tauon jälkeen <3

- Riina


2015-06-01

Takaisin käsityöläisen arkeen.


Eka myyntipäivä alkoi aika märissä merkeissä ja loppui lyhyeen, kun taivaalta alkoi tulla sen verran vettä, etten enää pystynyt suojelemaan tuotteitani. Oli mulla suojamuovikin, mutta vesi ja kosteus tuntui silti tunkevan tuotteisiini. Kyllähän villa kuivuu, mutta ne  vyyhtien käärepaperit menee pilalle. Ei sekään muuten haittaisi, mutta meillä on tulostin rikki, enkä saa tehtyä ihan heti uusia. No tämä märkä kissa oli ainakin yhtä kokemusta rikkaampi, vaikkakin harmitti sekin, että kotiin päästyäni taivas jo hieman selkeni. Olisi miltein tehnyt mieli mennä takaisin, mutta pelasinkin sen sijaan tyttären kanssa kimbleä. 

Tuuli oli välillä Tammelantorilla sen verran kovaa, että teltat lenteli ja tuotteet hypähteli pöydiltä. Myyjiä ja esittelijöitä oli paljon vähemmän, kuin piti. Ehkä moni oli jäänyt kotiin suosilla katsoessaan säätiedotusta. Itse ajattelin, että nokkansa on hyvä käydä edes vilauttamassa näin pitkän tauon jäkeen. Joitakin kuvia tuotteistani saattaakin ilmaantua Ympäristötorin sivuille ja joitain taka vuosien lankakuvia siellä jo onkin. Tosin itse koitin jostain syystä vältellä kuviin joutumista. hah! luulin jo päässeeni kamerakammostani, joten otin itsestäni kostoksi kotimatkalla ryytyneen käsityöläisen muotokuvan. 

Tosin tästä ei voi  muuta, kuin mennä ylöspäin! 

<3 Riina