2015-05-08

Miksi en meikkaa!?


 Muistan, kun  joinain kouluaamuina en saanut silmiä auki, kun ne oli niin turvoksissa. Iho oli aina taipeista rikki ja kaula punoitti. Olin kärsinyt atooppisesta ihottumasta ihan pienestä asti, mutta tietenkin teini-iässä asia vaivasi mieltä enemmän. Oli kamalaa hormoonihyrskyjen keskellä vielä omata elämää hallitseva atooppiseen ihottumaan taipuvainen iho! Perusvoiteita ja kortisonia kului valtavia määriä. Koitin valohoitoakin ja äiti kiikutti eteeni helokkiöljykapseleita. Tuntui kuitenkin, ettei mistään oikein ollut apua ja ihokin kärsi liian tiuhista kortisooni kuureista. Valtavan kuivalla iholla ei meikitkään näyttänyt kovin hyvältä. Tuntui ettei mikään kosteusvoide riittänyt! 

Sitten tulin raskaaksi meikkaaminen jäi pitkäksi aikaa, kun oli tärkeämpääkin tekemistä. Kokeilin välissä luonnonkosmetiikkaa, mutta se oli aika kallista ja toisten tuotteiden hajusteet sai silmät kirvelemään. Aloin kuitenkin pikku hiljaa kiinnittää huomiota syömäni ruuan laatuun. Toisen lapsen synnyttyä lopetin meikkaamisen kokonaan.  Vaikka toisinaan iholleni tuleekin atooppista ihottumaa vieläkin, niin ihoni on paljon paremmassa kunnossa, kuin aijemmin!

Opin meikittömänä myös pitämään itsestäni enemmän.  Valtavan huonon itsetunnon takaa löytyi ihan kelpo muija. Tietenkin ikäkin tekee tehtävänsä, kun omissa nahoissaan viihtyy paremmin. Minä olen tälläinen ja se on ihan hyvä! Opin myös yhden mantran matkan varrella, joka tekee aika moisia ihmeitä oikeastaan missä tilanteessa vain : " Rakastan sinua. Olen pahoillani. Anna anteeksi. Kiitos!"

- Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti