2015-04-13

Kihelmöivä jännitys

Rakastan tätä kihelmöivää tunnetta, kun ollaan jännän äärellä. Mulla on aivan kaikki kortit auki, enkä ole varma mihin suuntaan lähden, kun hoitovapaa päättyy 1,5kk päästä. En jaksa huoletia, sillä kaikki on ennenkin järjestynyt tavalla, tai toisella.

Mulla on paljon asioita, joita haluaisin tehdä ja on myös niitä vaihtoehtoja, joihin voin pyrkiä rahan takia. On myös pieni mahdollisuus siihen, että saan olla R:n kanssa kotona vielä jonkin aikaa tekemällä töitä kotoa käsin. 

Kotona vietetyt vuodet ovat olleet ihania, mutta täytyy myöntää sekin, että olisi niistä voinut ottaa vieläkin enemmän irti. Mitään supermutsia musta ei saa tekemälläkään, mutta ei kai se ole tarkoituskaan. 

On ollut ihanaa saattaa F;ää kouluun ja hakea puolenpäivän maissa pois. Tuntuu ihanalta, ettei tytön päivistä tule turhan pitkiä. Tunnen olevani siinä suhteessa varsin etuoikeutettu. Onneksi mies saa tehdä aika paljon töitä etänä, joten joku on jokatapauksessa aika usein jatkossakin kotona koulupäivän päätyttyä. 

Muistan lapsena aina nauttineeni suunnattomasti siitä, että vanhemmat olivat aina lähellä. Yrittäjä vanhempien työmaa oli (ja on) samassa pihassa. Ehkä sen takia metallipajoilla oleva erityinen tuoksu saa mussa aikaan äärimmäisen turvallisuuden tunteen. Muistan, kun kotoa pois muuton jälkeen oli pakko joka kerta vanhempien luona käydessä mennä  haistelemaan verstaan tuoksuja. Se on hieman hupaisaakin, enkä tainnut mieltymyksestä kellekään kehdata kertoa. 

Jännin terkuin 
- R 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti