2015-04-23

Kukkia ja äiti haaveita.

äitiys

On jotenkin täydellisen hulvattoman huvittavaa, kuinka paljon kameraani on eksynyt kuvia kukista. Ehkä vuodet pehmentää, tai sitten vaan on kamala ikävä jotain elävää. Sain itseni kiinni toteamasta kuopukselle kukkia kuvatessa, että "elän näillä kukkakuvilla monta viikkoa!"

Unelmoidessa mulla on myös oma alueeni sille, millainen äiti haluan olla ja etenkin millaiseksi äidiksi haluan kasvaa. Joskus se aamukiireissä unohtuu, kun F ei ole saanut puoleen tuntiin edes sukkaa jalkaansa. Onneksi sitä tapahtuu harvoin ja oikeastaan silloin huomaan vasta jälkikäteen miksi aamu on mennyt plörinäksi. Lapset on niin hurjan hyviä peilejä omalle käyttäytymiselle. Jos itse nousen väärällä jalalla, niin on ihan turha odottaa lapsiltakaan ripeyttä. Haluan olla hellä, läsnäoleva, huomaavainen ja jännä äiti! Huomaan puhuvani lapsen yksilöllisestä oppimistahdista ja sitten kuitenkin motkotan läksyistä ja pilkun paikoista. Haluan lasten olevan paljon ulkona, mutta tylsistyn hiekkalaatikon reunalla kuoliaaksi tunnissa. Haluan haaveissani olla yhteisöllinen, mutta juoksenkin karkuun naapureita, kun en jaksakaan jutella.... Silti haluan oppia....

- Riina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti