2015-04-08

Jokapäiväisestä leivästä

Kuljin Prisman leipähyllyjä edes takaisin ihmettelen, miksi luomuleipien määrä on jopa vähentynyt!?! Löysin kyllä yhden luomu ruisleivän, sekä jonkun gluteenittoman luomu patongin, joka maksaa niin paljon, että melkein itkettää. Tiedän, että pitäisi ehtiä hakea leipä muualta, vaikka Lempistä, mutta aina ei vaan ehdi. Aika usein nappaan mukaani ihan perus ruisleivän ilman luomu merkkejä. Katson kuitenkin, ettei ruisleipä sisällä vehnää, sillä se saa vatsani kipeäksi. 

Kun on valinnut olla kotona pyöreät 3-vuotta lapsen syntymän jälkeen, niin on pakko kaupassakin niitä senttejä laskea. Silti tunnen huonoa omaatuntoa siitä, etten suosi tämän enempää pieniä luomu- lähiruoka- ja ekokauppoja. Nyt valitsen rahan sijaan ajan, mutta lupaan suosia pikkukauppoja sitten taas, kun homma kääntyy toisin päin. (jos kääntyy) Voi olla että heittäydyn pää edellä hoitovapaan jälkeen lankakoriin ja koitan taas riipiä murusia käsityöläisenä. 

Ylimääräisten vehnäleipien välttäminen on kuitenkin saanut mahani voimaan aika hyvin. Luulen, että optimaalinen painokin on löytänyt uomansa. Tosin ikäkin varmasti tekee tehtävänsä siinä suhteessa, että oppii viihtymään nahoissaan. 

Kyllä meillä silti vehnää syödään, ei sillä. En ole oikein tottunut leipomaan millään muulla jauhoilla ja toisaalta mies ei ole moksiskaan vehnästä. Eikä tarvikkaan, jos ei siitä kerran kärsi. Tosin helposti syön sitten itsekin sitä mitä kotoa löytyy ja taas mahaan koskee. Höpsöä sinänsä! 

Semmosin terkuin:

-Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti