2015-04-17

Elämäntehtävä?

Olisihan se hurjan helppoa, jos olisi heti aluksi selkeä käsitys siitä, mitä musta tulee isona. Se tosin olisi varmaan hieman tylsää. Haluan uskoa, että on tarkoituskin seikkailla, hörhöilläkin vähän. On tarkoitus eksyä, jotta löytäisimme itsestämme uusia puolia. On tarkoituskin seurata intohimoja ja sydäntäkin.

Me kasvetaan omaan "elämäntehtäväämme", eikä sen tarvitse olla mikään universumin presidentin titteli. Uskon, että tärkeää on ne pienet asiat. Voi olla, että elämämme merkittävin asia on ollu ystävän kuunteleminen vaikeassa paikassa. Se on saattanut ratkaista suuria asioita. 

Uskon vakaasti, että iso juttu on myös oikeasti elämän vastaanottaminen. Helposti sitä jättää elämättä omien aaveidensa takia, kun kuvittelee, ettei riitäkään. Millaisen potenttiaalin tuhlausta! Puhun nyt itsestäni, sillä olen itse aika moinen pelkuri. Pitäisi kai olla jotain hienoa sanottavaa, että uskaltaa sinne, missä oikeasti haluaisi olla. Lohduttavaa kuitenkin on se, ettemme voisi olla mitenkään toisenlaisia juuri nyt. Olemme juuri niin ihania kuin kuuluukin! Tärkeintä on, että riitämme itsellemme, tai opettelemme riittämään... 

Elämäntehtävä on aika vahva sana, mutta jotenkin ajattelen, että se voi muuttua ihan samalla tavoin, kuin intohimotkin. Ajattelen niin, että elämäntehtävä on jotain sellaista mihin veri vaan vetää ja jonka tekeminen tuntuu vaan niin oikealta. Muiden polut näyttää aina vihreämmiltä, mutta toisaalta vaikka toisten tarinat on inspiroivia, niin se totuus löytyy itsestä. Jokainen tarina on erilainen ja esimerkiksi oravanpyörästä hyppäämiseen on niin monta tapaa, kuin on ihmisiäkin. 

Mitä minä oikeasti haluan, on niin tärkeä kysymys, että kysyn sitä itseltäni lähes päivittäin. 

Koska polku on mutkitteleva pitäisi oppia nauttimaan matkastakin. Itse olen sen verran hätäinen, että hyvin usein pidän silmät kiinni ja toivon pääseväni perille. Musta on kuitenkin huojentavaa katsoa taaksepäin ja todeta, että niillä pienilläkin askelilla ja jutuilla on oikeasti ollut merkitystä siihen millainen musta on tullut ja mistä haaveilen nyt. 

Turhan karsiminen selkeyttää omaa päätä ja unelmia. Teen aika usein karsimista niin kaapeissa, kuin päässäkin. Toisaalta aika usein jotain turhaa jää automaattisesti pois silloin, kun tuon elämääni jotain uutta, tai ainakin sen turhan asema pienenee merkittävästi. 

Pidän ajatuksena kaikenmaailman "löydä elämäntehtäväsi" tekniikoista. Täytyy silti myöntää, etten ainakaan myönnä käyttäväni mitään tekniikkaa säännöllisesti. Silti, vaikka "mihin aikani oikeasti menee"- leikit  on ihan tervehdyttäviä tehdä silloin tällöin. Potenttiaali toteuttaa omia intohimoja saattaa olla suurempi juuri nyt, kuin uskonkaan. Hyödyntämättömiä resursseja on valtavasti. Asioiden ja unelmien siirtäminen jatkuvasti on siinä suhteessa hieman surullista, kun voisimme tehdä rakastamiamme asioita jo nyt. Kukaan muuu ei voi elää puolestani. 

Kaiken kaikkiaan elämällä on tapana järjestyä. 

- Riina 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti