2015-03-21

Omena väärään kurkkuun...


Pala nousi kurkkuun. Tuli tunne, ettei mies tukisi minua. Kävin mielessäni läpi sitä kuinka katkera olen siitä, ettei mies tee sitä, tai tätä. Teki mieli sanoa pahasti, kunnes huomasin sen olevan kuin peili. Halusin miehen muuttavan jotain itsessään, joka oikeasti oli minun ongelmani. Toisaalta löysin asian, jota pelkäsin ja jonka ääneen sanominen karisti muut katkeruuden aiheet tiehensä. Asiasta tulee helposti yksin miettiessä suurempi, kuin se onkaan. Syy on helpompi sysätä toiselle. 

Kuin sain lopulta sanottua omat pelkoni ääneen, niin pala tippui pois kurkusta. En olekaan yksin. Pitää vain uskaltaa myöntää pelkäävänsä ja toisaalta löytää ymmärrys siitä, ettei oikeasti pelättävää ole. 

Asia, jota murehdin ei ollut oikeasti iso. Se liittyi lapsiin ja omaan riittämättömyyden tunteeseen. Tämmöstä tää on... Pientä tasapainon hakemista... 

- Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti