2015-03-22

Kummallinen kaipuu...


Välillä tulee kova ikävä juurille.
Tunne on ristiriitainen, sillä aikanaan olin kovin helpottunut, että pääsin kotikaupungistani pois.

On jännä, kuinka mummuni lapsuuden koti tuntuu enemmän omalta kodilta, omilta juurilta, kuin oma lapsuudenkotini. Punamullatut seinät ja kivijalka luo kummallista turvallisuuden tunnetta. Tulee tunne, että talon säilyminen ja sen rakastaminen on jotenkin vastuullani, vaikka sille on varmasti muitakin hellijiä suvustani.

Tiedän, että ajatus on vain romantisoitu juurille palaamis idea. Tiedän senkin, että lähempänä Tamperetta olisi töiden takia paljon helpompi organisoida arkea. On myös väärin pakottaa muun perheeni rakastamaan taloa samalla tavalla. Ei niillä ole tietenkään sille samanlaista tunnerasitusta, jota itse koen kantavani.

Toisaalta saman tapainen pelastamisvietti iskee joka toisen vanhan talon kohdalla. Talo hullu! Kiiluvin silmin luen "Yhdeksän taloa ja kirkko"-kirjaa ja kuvittelen, että voisin itsekin pelastaa ne kaikki.

- Riina

ps. Aivan ihana Kaarina Davisin Yksinkertainen Elämäni radiodokumentti löytyy yle areenasta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti