2015-02-21

Maailmantuska ja orastava kolmenkympin kriisi.



Olen käynyt viime aikoina läpi jonkin laista teini-ikäisen maailmantuska keskustelua itseni ja valintojeni suhteen. En ole ehkä vielä ihan niin ahdistunut, kuin 13-vuotiaana, mutta jotain samaa näissä on. 

"elä niin kuin ajattelet on se elämäsi anti..." 

Huomaan jatkavani joidenkin asioiden tekemistä, tai tekemättä jättämistä, vaikka tiedän, ettei se tee hyvää keholleni, tai ympäristölle. Miksi se on silti niin hemmetin vaikea tehdä ryhtiliike?

Tiedän kyllä, että helpomminkin asioita voi tehdä, kuin tuskaisesta ahdistuksesta käsin. Ilo siitä, että minä saan syödä puhdasta ruokaa, jonka eettiset tuotantotavat kestävät jonkinlaista päivänvaloa, on tietenkin parempi lähtökohta... Ilon kautta!... Vai miten se meni... Sallimisen taide on jokseenkin niin paljon helpompaa, kuin asioiden kieltäminen itseltään, mutta silti se ajtustottumuksista käsin on joskus aika vaikeaa. 

Mutta on lohduttavaa, että kipuiluja tarvitaan, jotta kuoren alta voi löytää itsestään taas uusia puolia. 

- Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti