2014-12-31

20-minuutin metodi

20/80, 20-minuutin metodi, ajanhallinta

Elämässä ja varsinkin yrittäjän elämässä rönsyily saattaa koitua aika moiseksi haasteeksi.


20/80 

Luin muutama vuosi sitten Timothy Ferrissin 4-tunnin työviikko kirjan ja vakuutuin siitä, kuinka tärkeää on pyhittää tietty aika yhdelle aisialle kerrallaan. Kun ei enää keskitykkään kymmeneen juttuun samaan aikaan, niin tulee valittua vain sellaisia asioita työlistalle, joilla on eniten merkitystä. Timothy puhuu paljon 20/80 säännöstä, jossa 20% tehdystä työstä tuottaa 80% tuloksista.

Olen itse helposti haahuilia ja rönsyilijä. Huomaan tekeväni montaa asiaa samanaikaisesti ja toisaalta eksyväni matkalla ihan muualle, minne alussa piti suunnata.

Olen kuitenkin miettinyt, miksi juuri synnytys tuntuu itselleni niin suunnattoman voimalliselta kokemukselta. Olen ymmärtänyt, kuinka äitilähtöisessä synnytyksessä on paljon samaa, kuin pikajuoksijan juoksussa. Pikajuoksija keskittyy lähtöviivalla juoksuunsa täydellisesti. Hän katoaa juostessa omaan maailmaansa luottaen, että ajanottaja ja kaikki muut kyllä hoitavat oman osuutensa. Parhaassa tapauksessa synnyttävä äiti voi syventyä synnytyskuplaansa tietäen, että doula tietää kyllä mitä hän tarvitsee. Sellaisissa hetkissä, kun tietää missä maaliviiva sijaitsee ja tietää, että jokainen supistus vie lähemmäs lapsen syntymää, saa aikaan ihmeellisen keskitymisen ja täydellisen läsnäolemisen hetken. Kuinka harvoin sitä osaa nykyään olla täydellisen läsnä?

Uskon vahvasti 20-minuutin metodiin. Tiedän ainakin omalta kohdaltani, että 20-minuuttia on sellainen aika, jossa mielenkiinto ei ehdi lopahtaa, eikä ajatukset lähde harhailemaan liian herkästi. Ideana siis on keskittyä johonkin tiettyyn juttuun 20-minuuttia, jonka jälkeen on hyvä pitää tauko, tai vaikka palkita itsensä. Tehtävän tarkkojen rajojen vetäminen ja tarkan ajan määrittäminen on omalla kohdallani hyvin tärkeää. Kirjoitan ylös sen, mitä tulen tekemään kyseisen ajan puitteissa, sillä muutoin herkästi alkaa se rönsyily. Kirjanpidon sijaan alankin esimerkiksi päivittää verkkokauppaa, tai kehittelemään uusia tuotteita...

Tahdonvoima on kuitenkin sellaista valuuttaa, jota pitäisi käyttää säästeliäästi ja lyhyen aikaa kerrallaan. Pettymysten ja epäonnistumisen jatkuva kokeminen ei ole kenellekkään pidemmän päälle hyväksi. Emme tajua palkita itseämme pienistä välietapeista ja silloin, kun unelman toteutuminen siintää mielestämme liian kaukana saatamme luovuttaa. Ihmeitä tapahtuu, kun niitä tehdään! Unelmien toetuttajat ovat niitä, jotka ei lopettaneet uskomasta onnistumiseensa. Jatkoivat ja juhlivat etenemisestään. Parasta on matka, joten muista nauttia siitä!

Muistan lukeneeni myös Lasse Norlundista, joka kertoi kirjassaan luottavansa töiden kiertoon. Jos jotakin työtä teki liian pitkiä aikoja kerrallaan alkoi keho kärsiä. Lasse välillä kuokkikin hetken kasvimaata, toisessa hetkessä keräsi marjoja ja kolmannessa kehräsi rukilla. Keho kesti raskaitakin töitä paremmin, kun töitä kierrätti tieheään. Monelle käsityöläisellekin varmasti töiden tiheä kierrättäminen estäisi monta selkävaivaa ja nivelkipua.

Täytyy myöntää, että lapsiperheessä 20-minuutinkin keskeytymätön keskittyminen yhteen asiaan on välillä hiukan toiveajattelua, mutta jos ei nuken pään kiinnittämistä ja mehulasin täyttämistä oteta, niin bloginkin päivittäminen saattaa onnistua 20-minuutin metodilla melko hyvin. :D

- Riina


Uusi vuosi puhtaalta pöydältä.

Perusteellinen joulusiivo jäi tekemättä, kun makasin kuumeen kourissa. Onneksi nytkään ei joulua vietetty komerossa. Päätin silti, että pitää ainakin uusi vuosi alottaa puhtaalta pöydältä.  Karsia ja putsata kaikki vanha ja tarpeeton. Saada selkeyttä ja keskittyä olennaiseen...

56m2 asunnossa, jossa asuu 5-ihmistä on hieman pakkokin pitää joku järki tavaran määrässä. Facebookista löytyy oivallinen ryhmä tavaramäärän hallitsemiseen. Tavara päivässä pois-ryhmä haastaa ihmiset vähentämään tavarakuormaansa 365 tavaran edestä vuodessa. Ihmiset kun tuppaa hukkumaan tavaranpaljouteen. Tässä suhteessa voi myös siivota mieltään, kuin muutonkin elämäänsä esimerkiksi osallistumalla Joonan ilmaiselle sähköpostikurssille...  Joona on puhunut ja kirjoittanut jo kauan minimalismista ja pidän hänen tyylistään kovasti. 

Suursiivouksissa ja tavaroiden läpikäynnissä on itselleni toimivaksi osoittanut osiin jakaminen. Äskön siivosin eteisen. Katselin tilaa ensin ja mietin mitä kaikkea siellä on tehtävä.  Totesin tarvitsevani sinne yhden säilytyskorin lisää, joka löytyikin kaapin perältä. Listasin vihkoon pyyhittävät pinnat, kenkien järjestelyt ja asustekorin läpikäymisen. Otin viereeni korin, johon laitoin tavarat jotka ei kuulu eteiseen, tai ne vaativat vaikka paikkausta. Laitoin munakellon tikittämään 20-minuutiksi, sillä olen huomannut jaksavani kunnolla keskittyä vain sen aikaa. Sain tietty homman tehtyä nopeammin, mutta on kiva antaa itselleen hengähdystaukoja, kahvitauonpaikkoja ja palkitsemis hetkiä. Kun teen enintään tämän aikaa tätä, niin voin taputtaa itseäni olkapäälle

Mutta nyt alan paistaa räiskäleitä ja katselemaan raketteja ikkunasta. Ihanaa uutta vuotta! 

- Riina 

2014-12-30

Myrskykranssi ja sumupoika

risu kranssi

Keräsin lumesta tänään kasan risuja ja väänsin niistä kranssin. Myrskykranssi... hieman rujo, kuin harakanpesä, mutta sopii minulle tähän mielentilaan.

"Äiti kuva! Ota kuva!", poikanen  nauraa.  Kameraan tarttuu vain usvaa.


2014-12-29

Työpöydällä kaikki ihanat


Lundia classic

On jotenkin hurjaa, että miltein kaikki työjuttuni yritykseeni liittyen mahtuu tohon kirjahyllyn päällä olevaan pärekoriin. Niin pientä liiketoimintani tällä hetkellä on. Olen mielessä varannut itselleni kuitenkin duuni viikonloppuja kevääksi. Haluan jälleen mestoille tuotteideni kanssa, vaikkakin hieman eri lähtökohdista, kuin aijemmin. Lankoja en tällä hetkellä pysty värjäämään myyntiin, mutta valmiita tuotteita on onneksi muutamia syntynyt. 

Valkoisessa pikkukorissa on puuhelmiä, joita odotan innolla päästä käyttämään. Työpisteellä onkin kaikki tarvittava. Kiitos Lundian! Pöydän alla on korillinen dubloja ja säkillinen pehmoleluja, niin kuin lapsiperheessä kuuluukin. Tämän pöydän vieressä myös tietty yleensä myös blogaan. 

On mahtavaa saada tehdä kaikkea sitä mistä pidän! 

- Riina 


Hetki tässä ja toinen huomenna.

Joulu tuli ja meni. Saatiin ihania lahjoja ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paljoa muuta ei voisi edes kaivata! Pitkittynyt flunssa hieman hidastaa menoa, mutta mitäpä tuosta. Tytär on innoissaan maalaustelineestä ja seinälle on jo viritelty taidenäyttely. Sain lahjaksi ihanan Joutomaan printtikuvan, joka löysi paikkansa lastenhuoneesta.

Vuosi on lopuillaan. Jännittää hieman minne elämä vie. Hoitovapaa loppuu toukokuussa. Haluaisin pystyä järjestämään elämäni siten, että poikanen saa olla kotihoidossa eskari-ikään asti. Kuvataidekerho Wäinöön koitan kuitenkin hakea paikkaa syksyksi. Ollaan jälleen jännän äärellä. Parasta on kuitenkin se, että elämä kantaa.

- Riina
LASTENHUONEtaide ja lastenhuone






2014-12-20

Poliisitalo jyrää Sorin Nuorisotalon

Sorin nuorisotalo

Hoi, te kaupunginhallituksen jäsenet siellä huojuvilla tuoleillanne! Edessä on ratkaisun hetket. Yhdyskuntalautakunta on hyväksynyt kaavaehdotuksen, joka mahdollistaa Sorin Järjestötalon purkamisen. Tampere on repinyt juuriltaan jo niin paljon historiaa ja vanhoja taloja, ettei yhteenkään purkutuomioon ole enää varaa! 22.12.2014 klo 13 alkavassa kokouksessa voidaan kuitenkin päättää toisin ja palauttaa hullu kaavaehdotus takaisin valmisteluun.

Talo rakennettiin pula-aikana talkoilla. Rakennusmateriaaleista oli pulaa, ja pikkupojat mm. suoristivat rakennuksilta saatuja nauloja uudelleen käyttöön, Talon julkisuvu laudoitettiin jopa 30 cm laudanpätkillä.  Päällysmiehet kuitenkin osasivat asiansa. Rakennustöihin käytettiin yhteensä 42 251 tuntia. Olisi surullista heittää kaikki viemäristä alas... 

Talo on ollut skp:n ja skld:n järjestötalona, mutta siellä on järjestetty myös tansseja ja siitä tuli koti monelle järjestölle. Iltaisin siellä usein laulu raikui ja soitto soi. Urheilujärjestö Sisu ja Tamereen Nuorisoseura järjesti siellä tansseja kolmena iltana viikossa. 

Tampereen kaupunki osti talon järjestöyhdistykseltä vuonna 1968. Kaupungin omistuksessa talo sai nimekseen Sorin nuorisotalo. Siellä järkkäiltiin mm. diskoiltoja, tanssikursseja ja harrastetoimintaa. Talossa toimi 70-luvulla nuorten selviämisasema. Nuorisotoimisto lopetti toimintansa talossa 2009 ja se oli hetken suljettuna. 2010 Teatteri Siperia alkoi kuitenkin harjoitella talossa ja pitää siellä näytöksiäkin. Tatteri Siperialle on luvattu, että he saavat pitää tiloja toukokuuhun 2015. 

Talo on varsin hyvinsäilynyt ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Sen rakennustapa on aivan erityinen. 

Toivon, että muutos ajattelussa on mahdollinen. Se mikä puretaan, ei takaisin tule... 

- Riina 

2014-12-19

Ei pandoja Suomeen kiitos!

Oksettavaa! Siinä, missä Särkänniemi pitää oikeutenaan vangita delfiinejä delfinaarioon, niin lisäksi Suomeen kaavaillaan tuotavan jättiläispandoja Ähtärin eläinpuistoon! Niin noloa ja niin käsittämätöntä!

Haluaako Suomi oikeasti profiloitua eläinten kiduttamisen ja kahlitsemisen mallimaaksi? "Yhdistetään joulupukki ja pandat"  Oli iskulause pandojen tuonnille lokakuussa. Kuinka alas voidaan enää mennä?

Kiina antaisi Pandat Suomeen lainaan ja lainaamisesta maksettaisiin Kiinalle n. 790 000€ vuosivuokraa. Perusteina pandojen ottamiselle pidetään pandojen "auttamista". Onko kuitenkaan pandojen telkeeminen Suomessa häkkiin auttamista? Pandat tuotaisiin luultavasti maanjäristyksistä kärsineeltä alueelta...

Jos haluamme oikeasti auttaa, niin eikö pitäisi jatkaa Kiinan pandojen suojelualueiden tukemista? Eläimelle pitää mielestäni taata lajityypilliset elinolosuhteet ja sitä vankeudessa eläville pandoille ei todellakaan taata!

- Riina

Pikku taiteilijani!



F toi koulusta ison nipun piirrustuksiaan ja itku silmässä tietenkin niitä katselin! Miten mun lapseni voi tehdä näin ihania juttuja, kun itse en osaa piirtää olenkaan!? Muistan tosin, kun huijasin entistä poikakaveriani, että olen ihan sika hyvä piirtämään. Olin opetellut tekniikan, jossa kuvasta isonnetaan viivottimen avulla kuva paperille. Siitä tuli aika hyvä, mutta taiteeksi sitä ei voi tietty sanoa. Pelkkiä viivojen tekemistä vain. :D Kyllä lopulta tietty kerroin totuuden piirtämistaidoistani...  Toisaalta varmasti piirtämistäkin voi opetella siinä missä laulamistakin.

- Riina

Päiväunia

vehkalinna

Rakastan haaveilua. Päiväunia, joissa voi viedä itsensä mihin vaan. Otan usein jonkun talon ja kuvittelen asuvani siellä. Mietin millaista työtä tekisin ja ketä tapaisin. Millainen sisustus olisi ja millainen olisi talon tunnelma. Millaista perheemme elämä siellä olisi?!

Olen tällä viikolla nähnyt päiväunia Kurjen tilan ekokylästä. Ajatellut, kuinka jatkaisin käsityöammattiani ihanissa puitteissa ja kuinka olemme rakentaneet ekokylään ihanan talon, jossa kaikki materiaalit olisivat myrkyttömiä ja luonnonmukaisia. Olen haaveillut, kuinka kasvatan mehiläisiä ja kuinka taas uudenlainen yhteisöelämä tuo uusia värejä arkeemme.

Toisaalta olen haaveillut Vehkalinnasta, jossa organisoisin mahtavia kursseja ja kutsuisin kurssittajiksi ainakin mm. Sami ja Eevi Minkkisen, Jaakko Halmetojan, Olli Postin, Kirsi Salon, Ilkka Koppelomäen, Suvi Bowellanin, Terhi Majasalmen, Pessi Peuran, Heikki Ruususen, Heidi Kuusiston, Olli Sovijärjven, Erkki Palviaisen, Joona Luostarisen ja kaikki ne muut, jotka ovat vaikuttaneet muhun syvästi viime vuosina. Meillä olisi ihanan iso kasvimaa, mehiläisiä, ja kasvihuone, jossa kasvaisi ainakin chilejä. Kokeilisin permakurlttuurin mukaista viljelyäkin.  Mulla olisi verkkokauppa, jonka kautta myisin Luomulampaanvillasta tehtyjä tuotteita ja lankoja. Silloin tälllöin pystyy kuulemaan, kun Alma kiipeää Vehkalinnan rappuja ylös. Talot joissa kummittelee <3

Kaikkein parasta on se, että päädyn sinne, minne kuuluukin juuri oikeaan aikaan. <3

 - Riina

Kuva: Täältä

2014-12-18

Aarrekartta


Meillä on tapana tehdä uudet aarrekartat F:n kanssa tasaisin väliajoin. Tytär nauttiikin siitä ihan hirmuisesti! Itsekin olen ihan hulluna aarrekarttoihin! Se on mahtava manifestointi työkalu! Kirjakauppakin on ihan nurkilla, niin saamme helposti pahvia, kun aarrekartta into iskee. Vaikkei uskoisikaan vetovoimanlakiin, niin aarrekartta on hyvä tsemppari niissä omissa tavotteissa. On myös äärimmäisen tärkeää miettiä, mitä siltä elämältä todellisuudessa haluaa.

Olen juuri nyt siellä missä olen ja sellainen, kuin olen. En ole missään muualla, vaan olen tässä tälläisenä. Voin kuitenkin jo seuraavassa hetkessä vaikuttaa siihen, miten näen itseni. Se, että olen joskus sanonut itseni olevan ujo, ei ole sen enempää totta, kuin valhettakaan. Voimme päättää uskommeko itse itsellemme asettamiin rajoihin. Voimme joka hetki alkaa kertomaan erilaista tarinaa itsestämme. Olla joka hetki ihan uusi ihminen, ilman rajoja ja uskomuksia itsestäni. Ei ole mitään esteitä sille, mitä voimme olla, riippumatta siitä mitä olemme ollut aijemmin. Se mitä uskomme olevamme ei ole sen enempää totta, kuin se mitä haluamme olla.

-Riina

ps. Suosittelen myös lämmöllä Valmennusklubin Paremman itsetunnon ABC-verkkovalmennusta. 

2014-12-17

Eka kerta ikinä!

Ranskanletti

Meni aika pitkään, ennen kuin tyttö antoi laittaa tukkaansa edes ponihännälle. Miltein eskari ikään asti neidin tukka oli poikkeuksetta auki, sillä kaikki letit ja ponihännät kuulemma häiritsi. Kouluun mennessä tytölle kelpasi onneksi löysä letti. 

Nyt vasta kuusijuhlaan sain ekan kerran laittaa tytön tukkaan ranskanletin! Se olikin mun eka ja siltä kyllä näyttääkin! Tytär ja äiti oli kumminkin kummatkin tyytyväisiä, joten mitäpä tuosta. :) Kuvatessa se oli jo tosin kuusijuhlat nähnyt.

Oma tukka historia on aika lyhyt ja ytimekäs. Lyhyt, kalifornian kiharat, lyhyt, rastat pidennyksillä, lyhyet ja pitkät. Nyt kaavailen siiliä, sillä välillä menee totaalinen hermo tähän harakan pesään. En tosin jaksa laittaa tukkaanikaan koskaan oikeastaan mitenkään, joten siili olisi siksikin hyvä... En taida kuitenkaan uskaltaa :D

- Riina 

2014-12-14

Voihan pipperskakkelit!


Työ

Tää päivä on ollut sellainen, että kaikki menee hieman pipariksi! Työ jutut, joita niin kovasti odotin, ei toteutuneet flunssan takia. Kaikkea muutakin pientä inhaa on käynyt, mutta onneksi on ihan super mies, jolle voi rauhassa purnata.

V jäi onneks joululomille, joten ehkä ens viikosta tulee sen johdosta paras ikinä!

- Riina

2014-12-11

Paras lahja ikinä!

Mitä saadaan viidestä harjanvarresta, köydenpätkästä ja kankaista?

 No Tiipii Tietty!

F kirjoitti lahjalistaansa haluavansa tiipiin joululahjaksi! KUINKA MAHTAVAA, JESS! Voi tosin olla, että se on äiti, joka siellä Tiipiissä koko joulun köllii ja se pitää ensin tietty loihtia...  Käydään ens viikolla hakeen muutama harjanvarsi ja kokeillaan syntyisikö niistä mitään järkevää. Joku pellava tiipii olis aivan sika magee, mutta kankaat tulis varmaan aika kalliiksi varsinkin, jos ryssis ekan kokeilun.

Esimerkiksi Kotivinkin sivuilta löytyi hyvät ohjeet tiipiin tekoon. Toinen ihan hulvattoman hieno tiipii syntyy "matonkuteista"..

Inkkari terkuin:

Riina

Follow Riina Kiesiläinen's board tiipii on Pinterest.

Läikkiä ja onnitteluja



Kaadoin kahvia tuolille, mutta huomasin sen vasta myöhemmin. Pää on tyhjä ja minä olen hajamielinen kohlo. Kuume on noussut ja mietin, onko musta huomenna ekaluokkalaisen kehityskeskusteluun menijäksi. Mies saa ehkä hoitaa sen yksin. On ollut ihmeellistä katsella, kun pieni ihminen oppii lukemaan. Se on taijanomaista ja käsittämätöntä.

Tänään oli joku kysynyt mieheltäni olenko raskaana. "Jos on, niin ei se oo ainakaan mulle kertonut," oli mies vastannut. Joku oli kuulemma onnitellut mua jossain ja hän oli siitä päätellyt meille tulevan perheenlisäystä. Hassua!

- Riina


2014-12-10

Kylmä tuuli




Tuuli tuivertaa ulkona ja itse koitan nuhaisena kietoutua tiukemmin vilttiin. Harmittaa, jos tulen kipeäksi, sillä pitäsi vielä tänään ommella kasa puunappeja tuotteisiin. Viikonloppuna pääsisin pitkästä aikaa Annikin joulumarkkinoille. Sitä olen odottanutikin hieman jännitellen.

Pitänee turvautua hunajaan.

- R

annikin joulumarkkinat

2014-12-09

Puutteen fiktio

Suomi tarvitsee uuden ydinvoimalan...

...vai tarvitseeko sittenkään?!

Elämme vahvasti puutteen fiktiossa. Keskitymme lietsiomaan kauhua sähkönkulutuksen nousulla... Energiakriisi on ovella. Paniikissa teemme ratkaisuja, jotka eivät ole luonnon, tai itsemme kannalta edullisia. Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimahanke on tästä surullinen esimerkki. Me kuulemme ihmisten toistavan mantraa, ettei Suomi tuota energiaa tarpeeksi ja ilman ydinvoimalaa olisimme pian pulassa.

Pitääkö tämä mantra loppujen lopuksi edes paikkansa?

Totuus kuitenkin on, että Suomen sähkönkulutus ei ole noussut vuoden 2007 jälkeen. 2007 vuoden sähköpiikkiä voidaankin pitää taitekohtana. Olemme tulossa pienin askelin alaspäin...

Tilastokeskus ilmoitti, että 2014-vuoden tammi- helmikuun sähkön kulutus oli 1,8% pienempi viime vuoteen nähden. Vuonna 2013 taas sähkön kulutus väheni 2012-vuoteen nähden 1,5%.

Sähkönkulutus oli korkeimmillaan vuonna 2007 ( 90 374GWh)
Vuonna 2013 sähkön kulutus oli vain  (84 045GWh)

Vihreät ovat tehneet aiemmin oman  ehdotuksensa, miten uuden ydinvoimalaa vastaavan sähköntuotanon voisi tuottaa omavaraisesti puhtaammin. Aseena on mm.  bioenergia, tuulivoima ja aurinkosähkö.


Barrikadeille!

Tampere Tavara-asema, veturimiesten asuintalo

Loppu kesästä se iski!

Katselin kauhulla Tampereen kaupungin suunnitelmia jyrätä Tavara-asema Ratapihankadun tieltä. Tavara-aseman puolustajat keräsi rakennuksen säästämiseksi valtavan kasan nimiä, jonka seurauksena sovitteluratkaisuna esitettiin, että Tavara-asema siirretään 1,2 miljoonan euron kustannuksin Seuratalo Morkun paikalle ja Morkku puretaan. Siis se Morkku...

Vanhan Tavara-aseman siirtäminen on sinänsä jo riskialtista ja hieman naurettavaa rahan tuhlausta. 1,2miljoonaa voisi hyvin käyttää rakennusten restaurointiin ja tehdä Ratapihankaudusta yksisuuntainen, jos ei tielle muka ole tarpeeksi tilaa. Koko rakennuksen luonne muuttuu, kun se käännetään ympäri ja siirretään tien toiselle puolelle. Bruno Granholm kääntyisi varmasti haudassaan, jos tietäisi!

Morkun purkamista perustellaan mm. sillä, että rakennus suoraviivaistettiin 60-luvulla. Suoraviivaisuus tosin tuntuu olevan juuri nyt kuuminta hottia, joten so what? Seuratalo Morkun tornikin on varmasti palautettavissa, jos halua löytyy. On totta, että remontoinnissa on käytetty jossain vaiheessa myös virhemateriaaleja ja niiden poisto maksaa jonkin verran. Se ei ole silti mielestäni pätevä syy repiä talkoohengen imentymää juuriltaan! 

Kaavaehdotus on käynyt nyt yhdyskuntalautakunnassa ja odottaa edelleen Kaupungin hallituksen ja kaupungin valtuuston hyväksymistä. Niin kauan kun rakennukset on omilla paikoillaan on aikaakin vaikuttaa asioihin. 

Tuli sillon loppukesästä pakottava tarve tehdä jotakin! Yritin saada Morkun puolesta puhujia kiinni, jotka oli väsännyt muutamia adresseja aiemmin nettiin. En kuitenkaan saanut vastausta, joten tein sitten uuden adressin ja käytin muutaman hassun tunnin nimien keräämiseen kadulta. Sain kasaan 300-nimeä, joka ei tietenkään vielä riitä... Adressi löytyy netistäkin ja toivon, että sinnekin alkaa nimiä ropsia.

http://www.adressit.com/morkku-ja_tavara-asema

- Riina

Ps. Kuvassa on Morkun vieressä oleva Veturimiesten asuintalo, joka oli myös purku uhan alla. 

2014-12-07

Mää oon niin väsynyt, että Reino Nordin jää korvamadoksi!

Lasken mielessä päiviä talvipäivänseisaukseen. Helpottaa ajatus, että sen jälkeen mennään jo valoa kohti! Tää pimeys saa kehoni vaatimaan päiväunia. Tuntuu, ettei mikään uni riitä! Voisin varmasti nukkua kepeesti viikon putkeen, tai muuttaa Muumilaaksoon ja vaipua talviunille. Joku valoravintokuuri kelpaisi kyllä tähän väliin....  Toi täysikuukin hajotti koko pakan taas kerran. No nukun sitten joskus....

Kummastusta on myös aiheuttanut Reino Nordin fanitus. Nolottaa myöntää, että uudelta Bongo Rock levyltä moni kappale on jäänyt korvamadoksi. Mää en kestä noita musiikkivideoitakaan! Ne on niin järkkyjä, että niistä on pakko tykätä. 


Perhepeti olkkarissa

Perhepeti

Perhepeti on siirretty olkkaariin miltein vuosi sitten. Esikoisella on oma huoneensa ja miehen vanhinpoika majailee meidän vanhassa makkarissa johon on tosin sijoitettu miehen työpistekin. Kaikki on mennyt melko leppoisasti siitäkin huolimatta, että tilaa on vain 56 m2 viidelle hengelle. 

Suurin hyöty perhepedissä nukkumisesta oli varmasti esikoisen kohdalla täysimetyksen onnistumiseen. Neiti kotiutui sairaalasta kuukauden iässä pullolapsena. Olin päässyt kokeilemaan F:n kanssa rinnalla oloa vain yhden käden sormin laskettavassa määrässä sairaalassa. Syöminen oli kamalaa ja neiti veti usein pullosta vääräänkurkkuun. Rinnalta syödessä vähemmän ja kun maito kerran nousi melko hyvin, niin päätin sitkeästi lisätä rintaruokinnan määrää. 2kk iässä olimmekin jo täysimetyksellä! Kuukauteen mahtui toki myös pesimispäiviäkin, kun oma usko imetykseen meinasi horjua.  


Kuopuksen imetys onnistui myös hyvin. Omaan sänkyyn siirtymisen meinaan ottaa vieläkin rennommin, kuin esikoisen kohdalla. Ehkä, kun kuopus täyttää 3-vuotta, rupeemme katselemaan sänkyjä. Esikoinen ilmoitti, että ottaisi veljensä mielellään kanssaan samaan huoneeseen. Jännä sinänsä. 


Kaiki on perhepedissä hieman sikin sokin ja eri paria, mutta niin ehkä kuuluukin, kun antaa mennä asiat omalla painollaan. 


-R

2014-12-06

Vauvan pesä

Perhepeti

Maria Nordin kirjoitti blogissaan muutama päivä sitten pohdintaansa äitiyspakkauksien hajuista ja turvallisuudesta. Hän sai oman äitiyspakkauksensa v. 2009 ja se haisi todella voimakkaasti painomusteelle ja pahville. Hän epäili jälkikäteen sen johtuvan selluloosakuidun ominaishajusta ja formaldehydistä, joka on luokan 1. karsinogeeni!  

Formaldehydiä oli kuulemma kuitenkin kyseisen vuoden äitiyspakkauksessa Kelan mukaan ihan sallituissa rajoissa. Niin... Se, että joku ei ole kiellettyä ei tietenkään siti tarkoita sitä, että se olisi täysin turvallista. Tässä kohtaa voidaan miettiä esimerkiksi lelujen ftalaatti kieltoa, mutta sitten kuitenkin lastenvaunuissa  saa kyseistä hormoonin häiritsijää olla! Myös kantoreppujen klooratut palonestoaineet ja nonyylifenolit nostaa tuskahien otsalle. Joskus ihan väsyy siihen, että kaikesta lopulta on kuluttaja itse vastuussa, kun kaiken maailman kieltolistat päivittyy turhan hitaasti.

vauvan uni


Muistan kyllä itsekin esikoisen äitiyspakkauksen (v.2007)  tuoksuneen todella voimakkaalle. Nukutin tyttöä muutaman päivän äitiyspakkauslaatikossa, sillä hän tuntui liian pieneltä perhepetiin suorilta. Aika pian kuitenkin laatikko jäi pois ja F tuhisi meidän välissä. Päiväuniin ja vatsanpurujen häätöön oli vielä onneksi ihana koalakehtokin!  Annoin kuitenkin kehdon eteenpäin kuopuksen synnyttyä, sillä pelkäsin sen keikkaavan esikoisen villien leikkien keskellä.

Kuopuksen kotiutuessa synnytyslaitokselta petasin hänelle ensisängyn pärekoriin. Mooses! HEH! Muutaman päivän päästä hän tosin nukkui jo meidän kainalossa perhepedissä.  Äitiyspakkausta en edes hankkinut. Osan päiväunista poikanen nukkui vaunukopassa ja osan kantoliinassa.

äitiyspakkaus

2014-12-05

Tähän on tultu



Eduskunta hyväksyi äsken Fennovoiman ydinvoimahankkeen periaateluvan. Tämä vetää todella hiljaiseksi... Olen todella pettynyt ja vihainen!

Suomi ajaa edelleen takapajuista energiapolitiikkaansa todella arveluttavien yhteistyökumppaneiden kanssa. En tahtoisi, että Suomi saa otsaansa ikuisen leiman ydinvoimaloiden ryssimisen takia, enkä tietenkään haluaisi ydinvoimaa Suomeen ylipäätään!!!

Risto Isomäki toi avoimessa kirjeessään eilen esiin tärkeitä ja huolestuttavia seikkoja Rosatomin käyttämistä ydinvoimaloista. Isomäen jutussa kerrotaan Kudakumalin ydinvoimalasta, jota Fennovoima käyttää positiivisenä esimerkkinä Rosatomin osaamisesta. Tämä ydinvoimala (VVER-1000) on pysähtynyt toimintansa aikana 19- kertaa. 14 kertaa itsestään ja 5-kertaa se on pysäytetty tarkoituksellisesti.  Loppu keväästä reaktorin lopullinen käyttöönttotesti yritettiin läpäistä 7-kertaa siinä kuitenkaan onnistumatta! Reaktoria on käytetty sen jälkeen vajaalla teholla joitakin aikoja, mutta ydinvoimala on ollut kuitenkin täysin sammuksissa syyskuun lopusta asti. Energiaa ydinvoimalassa kuitenkin palaa kokoajan jäähdytykseen.

Vaikka Fennovoima ei käyttäisi aivan samaa reaktorityyppiä Suomessa, vaan hieman uudempaa mallia, niin voidaan kauhun sekaisin tuntein vain odottaa, millaisia tyyppivikoja tässä uudessa reaktorimallissa mahdollisesti on. Rosatomin ydinvoimaloita on myös kuulemma mm. sortunut rakennusvaiheessa.

"Tässäsä hankkeessa on jo muutenkin olemassa hyvin iso riski siitä, että Fennovoima putoaa jossakin vaiheessa rahattomana veronmaksajien syliin, samalla tavalla kuin Talvivaara.", Isomäki varoittaa.'

-Riina 

2014-12-03

Toisenlainen kauppa.

Nurmi
Olen aijemminkin hehkuttanut Nurmi-vaatemerkkiä ja sen tapaa toimia vastuullisesti. En voi kuin jälleen huokaista helpotuksesta, kun joku tekee asioita oikeasti kaiken taiteen sääntöjen mukaan! On aivan mahtavaa katsoa sellaisen yrityksen taivalta, joka sanoo ääneen sen, mitä niin monesti vaateteollisuudelle, älyttömyyksiin menevän kulutushysterialle ja halpatuotannon edessä täytyykin sanoa! 
EI KIITOS! 
Kun Musta Perjantai koitti, nousi Nurmi-vaatemerkin verkkokaupassa kaikkien  tuotteiden hinnat kymmenkertaiseksi yhden päivän ajaksi. Se oli tiukka vastalause liian nopealle tahdille vaateteollisuudessa, jossa määrä korvaa niin usein laadun. 
Vastuullista joulunodotusta! 
- Riina 

2014-12-02

Pimeetä touhua.

Lastenhuonrrn remontti
Olen unohtanut esitellä F:n huoneen remontin jäljiltä. Kuvittelin, että juuri nyt olisi hyvä hetki, kunnes otin kameran käteeni ja kirosin pimeän joulukuun hornan kuuseen! 
Itseasiassa huone ei ole vieläkään oikeasti valmis. Kyllästyin, kun maali loppui kesken. Seinä oli niin täynnä reikiä, että sen tasoittamiseen meni henki ja elämä, eikä se ole vieläkään hyvä... Lopulta raahasin huonekalut paikoilleen. Saa kelvata, kunnes inspiraatio jälleen iskee... 
- Riina 

Krääsätön joulu

Krääsätön joulu

Sähköpostiini kolahti Luonto-liitolta haaste pohtia krääsätöntä joulua ja krääsän syvintä olemusta. 
Hoitovapaalla ollessa lahjoja tuleekin mietittyä entistä tarkemmin. Vaakakupissa painaa ekologisuus, eettisyys ja kestävyys. Lahjoja ostetaan lähinnä lapsille. Seitsemän vuotias tyttäreni saa tänä jouluna esimerkiksi käytetyn maalaustelineen.  Ne harvat aikuiset, joille lahjan ostan saavat usein minulta ruokalahjoja.

Tuntuu, että kaikilla on niin paljon kaikkea, että kaaoksen hallintaan ja tavarasta eroon pääsemiseen  käytetään valtavasti aikaa ja energiaa. Nykyajan ihmisellä on enemän tavaraa, kuin entisaikojen kuninkailla ja siinä missä kuninkailla oli palvelijoita pinoamassa ja viikkaamassa tavaroita, niin nykyään yksi pieni ihminen koittaa selviytyä siitä kaikesta! En halua ainakaan omalta osaltani kartuttaa ihmisten tavara ahdistusta. En yhtään ihmettele, että yhä usemapi jättää kaiken; Myy tavaransa ja omistusasuntonsa ja vapautuu omistamisen kahleista. Niinhän se menee, että kun omistaa vähän, on pienet huolet ja kun omistaa paljon, niin on isot huolet. Omistamisesta luopumisessa on myös mielestäni kaunis ajatus elämään luottamisesta.

Toisen ihmisen läsnäolo ja aika taitaa olla nykyään paljon arvokkaampaa valuuttaa, kuin yksikään tavara. Meillä joulunvietto alkaa talvipäivän seisauksesta ja joulun täyttää läheisyys,  ruoka ja villasukat.

Rakkaalleni aijon tänä jouluna antaa lupauksen treffeistä. Emme nimittäin ole 7-vuoteen käyneet muuta, kuin ruokakaupassa kahdestaan. Pitänee valjastaa tuffa ja tummu avuksi.

Paljasjalkaisille luonnon energiaa huokuville ystäville voisi antaa lahjaksi vaikka lähde-reissun ja hakea yhdessä lähdevettä suloisiin lasipulloihin.

Erään ystäväni meinaan kaapata mukaan Keltaselle talolle, tai vaikka taidenäyttelyyn. 
Anna jotain muuta- sivustolla on myös mahtavia ideoita lahjoiksi!

Mitä aineettomia lahjoja sinä antaisit ja millainen olisi sun krääsätön joulu?

-R