2014-12-31

Uusi vuosi puhtaalta pöydältä.

Perusteellinen joulusiivo jäi tekemättä, kun makasin kuumeen kourissa. Onneksi nytkään ei joulua vietetty komerossa. Päätin silti, että pitää ainakin uusi vuosi alottaa puhtaalta pöydältä.  Karsia ja putsata kaikki vanha ja tarpeeton. Saada selkeyttä ja keskittyä olennaiseen...

56m2 asunnossa, jossa asuu 5-ihmistä on hieman pakkokin pitää joku järki tavaran määrässä. Facebookista löytyy oivallinen ryhmä tavaramäärän hallitsemiseen. Tavara päivässä pois-ryhmä haastaa ihmiset vähentämään tavarakuormaansa 365 tavaran edestä vuodessa. Ihmiset kun tuppaa hukkumaan tavaranpaljouteen. Tässä suhteessa voi myös siivota mieltään, kuin muutonkin elämäänsä esimerkiksi osallistumalla Joonan ilmaiselle sähköpostikurssille...  Joona on puhunut ja kirjoittanut jo kauan minimalismista ja pidän hänen tyylistään kovasti. 

Suursiivouksissa ja tavaroiden läpikäynnissä on itselleni toimivaksi osoittanut osiin jakaminen. Äskön siivosin eteisen. Katselin tilaa ensin ja mietin mitä kaikkea siellä on tehtävä.  Totesin tarvitsevani sinne yhden säilytyskorin lisää, joka löytyikin kaapin perältä. Listasin vihkoon pyyhittävät pinnat, kenkien järjestelyt ja asustekorin läpikäymisen. Otin viereeni korin, johon laitoin tavarat jotka ei kuulu eteiseen, tai ne vaativat vaikka paikkausta. Laitoin munakellon tikittämään 20-minuutiksi, sillä olen huomannut jaksavani kunnolla keskittyä vain sen aikaa. Sain tietty homman tehtyä nopeammin, mutta on kiva antaa itselleen hengähdystaukoja, kahvitauonpaikkoja ja palkitsemis hetkiä. Kun teen enintään tämän aikaa tätä, niin voin taputtaa itseäni olkapäälle

Mutta nyt alan paistaa räiskäleitä ja katselemaan raketteja ikkunasta. Ihanaa uutta vuotta! 

- Riina 

2014-12-30

Myrskykranssi ja sumupoika

risu kranssi

Keräsin lumesta tänään kasan risuja ja väänsin niistä kranssin. Myrskykranssi... hieman rujo, kuin harakanpesä, mutta sopii minulle tähän mielentilaan.

"Äiti kuva! Ota kuva!", poikanen  nauraa.  Kameraan tarttuu vain usvaa.


2014-12-29

Työpöydällä kaikki ihanat


Lundia classic

On jotenkin hurjaa, että miltein kaikki työjuttuni yritykseeni liittyen mahtuu tohon kirjahyllyn päällä olevaan pärekoriin. Niin pientä liiketoimintani tällä hetkellä on. Olen mielessä varannut itselleni kuitenkin duuni viikonloppuja kevääksi. Haluan jälleen mestoille tuotteideni kanssa, vaikkakin hieman eri lähtökohdista, kuin aijemmin. Lankoja en tällä hetkellä pysty värjäämään myyntiin, mutta valmiita tuotteita on onneksi muutamia syntynyt. 

Valkoisessa pikkukorissa on puuhelmiä, joita odotan innolla päästä käyttämään. Työpisteellä onkin kaikki tarvittava. Kiitos Lundian! Pöydän alla on korillinen dubloja ja säkillinen pehmoleluja, niin kuin lapsiperheessä kuuluukin. Tämän pöydän vieressä myös tietty yleensä myös blogaan. 

On mahtavaa saada tehdä kaikkea sitä mistä pidän! 

- Riina 


Hetki tässä ja toinen huomenna.

Joulu tuli ja meni. Saatiin ihania lahjoja ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paljoa muuta ei voisi edes kaivata! Pitkittynyt flunssa hieman hidastaa menoa, mutta mitäpä tuosta. Tytär on innoissaan maalaustelineestä ja seinälle on jo viritelty taidenäyttely. Sain lahjaksi ihanan Joutomaan printtikuvan, joka löysi paikkansa lastenhuoneesta.

Vuosi on lopuillaan. Jännittää hieman minne elämä vie. Hoitovapaa loppuu toukokuussa. Haluaisin pystyä järjestämään elämäni siten, että poikanen saa olla kotihoidossa eskari-ikään asti. Kuvataidekerho Wäinöön koitan kuitenkin hakea paikkaa syksyksi. Ollaan jälleen jännän äärellä. Parasta on kuitenkin se, että elämä kantaa.

- Riina
LASTENHUONEtaide ja lastenhuone






2014-12-19

Pikku taiteilijani!



F toi koulusta ison nipun piirrustuksiaan ja itku silmässä tietenkin niitä katselin! Miten mun lapseni voi tehdä näin ihania juttuja, kun itse en osaa piirtää olenkaan!? Muistan tosin, kun huijasin entistä poikakaveriani, että olen ihan sika hyvä piirtämään. Olin opetellut tekniikan, jossa kuvasta isonnetaan viivottimen avulla kuva paperille. Siitä tuli aika hyvä, mutta taiteeksi sitä ei voi tietty sanoa. Pelkkiä viivojen tekemistä vain. :D Kyllä lopulta tietty kerroin totuuden piirtämistaidoistani...  Toisaalta varmasti piirtämistäkin voi opetella siinä missä laulamistakin.

- Riina

2014-12-17

Eka kerta ikinä!

Ranskanletti

Meni aika pitkään, ennen kuin tyttö antoi laittaa tukkaansa edes ponihännälle. Miltein eskari ikään asti neidin tukka oli poikkeuksetta auki, sillä kaikki letit ja ponihännät kuulemma häiritsi. Kouluun mennessä tytölle kelpasi onneksi löysä letti. 

Nyt vasta kuusijuhlaan sain ekan kerran laittaa tytön tukkaan ranskanletin! Se olikin mun eka ja siltä kyllä näyttääkin! Tytär ja äiti oli kumminkin kummatkin tyytyväisiä, joten mitäpä tuosta. :) Kuvatessa se oli jo tosin kuusijuhlat nähnyt.

Oma tukka historia on aika lyhyt ja ytimekäs. Lyhyt, kalifornian kiharat, lyhyt, rastat pidennyksillä, lyhyet ja pitkät. Nyt kaavailen siiliä, sillä välillä menee totaalinen hermo tähän harakan pesään. En tosin jaksa laittaa tukkaanikaan koskaan oikeastaan mitenkään, joten siili olisi siksikin hyvä... En taida kuitenkaan uskaltaa :D

- Riina 

2014-12-11

Läikkiä ja onnitteluja



Kaadoin kahvia tuolille, mutta huomasin sen vasta myöhemmin. Pää on tyhjä ja minä olen hajamielinen kohlo. Kuume on noussut ja mietin, onko musta huomenna ekaluokkalaisen kehityskeskusteluun menijäksi. Mies saa ehkä hoitaa sen yksin. On ollut ihmeellistä katsella, kun pieni ihminen oppii lukemaan. Se on taijanomaista ja käsittämätöntä.

Tänään oli joku kysynyt mieheltäni olenko raskaana. "Jos on, niin ei se oo ainakaan mulle kertonut," oli mies vastannut. Joku oli kuulemma onnitellut mua jossain ja hän oli siitä päätellyt meille tulevan perheenlisäystä. Hassua!

- Riina


2014-12-07

Perhepeti olkkarissa

Perhepeti

Perhepeti on siirretty olkkaariin miltein vuosi sitten. Esikoisella on oma huoneensa ja miehen vanhinpoika majailee meidän vanhassa makkarissa johon on tosin sijoitettu miehen työpistekin. Kaikki on mennyt melko leppoisasti siitäkin huolimatta, että tilaa on vain 56 m2 viidelle hengelle. 

Suurin hyöty perhepedissä nukkumisesta oli varmasti esikoisen kohdalla täysimetyksen onnistumiseen. Neiti kotiutui sairaalasta kuukauden iässä pullolapsena. Olin päässyt kokeilemaan F:n kanssa rinnalla oloa vain yhden käden sormin laskettavassa määrässä sairaalassa. Syöminen oli kamalaa ja neiti veti usein pullosta vääräänkurkkuun. Rinnalta syödessä vähemmän ja kun maito kerran nousi melko hyvin, niin päätin sitkeästi lisätä rintaruokinnan määrää. 2kk iässä olimmekin jo täysimetyksellä! Kuukauteen mahtui toki myös pesimispäiviäkin, kun oma usko imetykseen meinasi horjua.  


Kuopuksen imetys onnistui myös hyvin. Omaan sänkyyn siirtymisen meinaan ottaa vieläkin rennommin, kuin esikoisen kohdalla. Ehkä, kun kuopus täyttää 3-vuotta, rupeemme katselemaan sänkyjä. Esikoinen ilmoitti, että ottaisi veljensä mielellään kanssaan samaan huoneeseen. Jännä sinänsä. 


Kaiki on perhepedissä hieman sikin sokin ja eri paria, mutta niin ehkä kuuluukin, kun antaa mennä asiat omalla painollaan. 


-R

2014-12-06

Vauvan pesä

Perhepeti

Maria Nordin kirjoitti blogissaan muutama päivä sitten pohdintaansa äitiyspakkauksien hajuista ja turvallisuudesta. Hän sai oman äitiyspakkauksensa v. 2009 ja se haisi todella voimakkaasti painomusteelle ja pahville. Hän epäili jälkikäteen sen johtuvan selluloosakuidun ominaishajusta ja formaldehydistä, joka on luokan 1. karsinogeeni!  

Formaldehydiä oli kuulemma kuitenkin kyseisen vuoden äitiyspakkauksessa Kelan mukaan ihan sallituissa rajoissa. Niin... Se, että joku ei ole kiellettyä ei tietenkään siti tarkoita sitä, että se olisi täysin turvallista. Tässä kohtaa voidaan miettiä esimerkiksi lelujen ftalaatti kieltoa, mutta sitten kuitenkin lastenvaunuissa  saa kyseistä hormoonin häiritsijää olla! Myös kantoreppujen klooratut palonestoaineet ja nonyylifenolit nostaa tuskahien otsalle. Joskus ihan väsyy siihen, että kaikesta lopulta on kuluttaja itse vastuussa, kun kaiken maailman kieltolistat päivittyy turhan hitaasti.

vauvan uni


Muistan kyllä itsekin esikoisen äitiyspakkauksen (v.2007)  tuoksuneen todella voimakkaalle. Nukutin tyttöä muutaman päivän äitiyspakkauslaatikossa, sillä hän tuntui liian pieneltä perhepetiin suorilta. Aika pian kuitenkin laatikko jäi pois ja F tuhisi meidän välissä. Päiväuniin ja vatsanpurujen häätöön oli vielä onneksi ihana koalakehtokin!  Annoin kuitenkin kehdon eteenpäin kuopuksen synnyttyä, sillä pelkäsin sen keikkaavan esikoisen villien leikkien keskellä.

Kuopuksen kotiutuessa synnytyslaitokselta petasin hänelle ensisängyn pärekoriin. Mooses! HEH! Muutaman päivän päästä hän tosin nukkui jo meidän kainalossa perhepedissä.  Äitiyspakkausta en edes hankkinut. Osan päiväunista poikanen nukkui vaunukopassa ja osan kantoliinassa.

äitiyspakkaus

2014-12-03

Toisenlainen kauppa.

Nurmi
Olen aijemminkin hehkuttanut Nurmi-vaatemerkkiä ja sen tapaa toimia vastuullisesti. En voi kuin jälleen huokaista helpotuksesta, kun joku tekee asioita oikeasti kaiken taiteen sääntöjen mukaan! On aivan mahtavaa katsoa sellaisen yrityksen taivalta, joka sanoo ääneen sen, mitä niin monesti vaateteollisuudelle, älyttömyyksiin menevän kulutushysterialle ja halpatuotannon edessä täytyykin sanoa! 
EI KIITOS! 
Kun Musta Perjantai koitti, nousi Nurmi-vaatemerkin verkkokaupassa kaikkien  tuotteiden hinnat kymmenkertaiseksi yhden päivän ajaksi. Se oli tiukka vastalause liian nopealle tahdille vaateteollisuudessa, jossa määrä korvaa niin usein laadun. 
Vastuullista joulunodotusta! 
- Riina 

2014-12-02

Pimeetä touhua.

Lastenhuonrrn remontti
Olen unohtanut esitellä F:n huoneen remontin jäljiltä. Kuvittelin, että juuri nyt olisi hyvä hetki, kunnes otin kameran käteeni ja kirosin pimeän joulukuun hornan kuuseen! 
Itseasiassa huone ei ole vieläkään oikeasti valmis. Kyllästyin, kun maali loppui kesken. Seinä oli niin täynnä reikiä, että sen tasoittamiseen meni henki ja elämä, eikä se ole vieläkään hyvä... Lopulta raahasin huonekalut paikoilleen. Saa kelvata, kunnes inspiraatio jälleen iskee... 
- Riina 

Krääsätön joulu

Krääsätön joulu

Sähköpostiini kolahti Luonto-liitolta haaste pohtia krääsätöntä joulua ja krääsän syvintä olemusta. 
Hoitovapaalla ollessa lahjoja tuleekin mietittyä entistä tarkemmin. Vaakakupissa painaa ekologisuus, eettisyys ja kestävyys. Lahjoja ostetaan lähinnä lapsille. Seitsemän vuotias tyttäreni saa tänä jouluna esimerkiksi käytetyn maalaustelineen.  Ne harvat aikuiset, joille lahjan ostan saavat usein minulta ruokalahjoja.

Tuntuu, että kaikilla on niin paljon kaikkea, että kaaoksen hallintaan ja tavarasta eroon pääsemiseen  käytetään valtavasti aikaa ja energiaa. Nykyajan ihmisellä on enemän tavaraa, kuin entisaikojen kuninkailla ja siinä missä kuninkailla oli palvelijoita pinoamassa ja viikkaamassa tavaroita, niin nykyään yksi pieni ihminen koittaa selviytyä siitä kaikesta! En halua ainakaan omalta osaltani kartuttaa ihmisten tavara ahdistusta. En yhtään ihmettele, että yhä usemapi jättää kaiken; Myy tavaransa ja omistusasuntonsa ja vapautuu omistamisen kahleista. Niinhän se menee, että kun omistaa vähän, on pienet huolet ja kun omistaa paljon, niin on isot huolet. Omistamisesta luopumisessa on myös mielestäni kaunis ajatus elämään luottamisesta.

Toisen ihmisen läsnäolo ja aika taitaa olla nykyään paljon arvokkaampaa valuuttaa, kuin yksikään tavara. Meillä joulunvietto alkaa talvipäivän seisauksesta ja joulun täyttää läheisyys,  ruoka ja villasukat.

Rakkaalleni aijon tänä jouluna antaa lupauksen treffeistä. Emme nimittäin ole 7-vuoteen käyneet muuta, kuin ruokakaupassa kahdestaan. Pitänee valjastaa tuffa ja tummu avuksi.

Paljasjalkaisille luonnon energiaa huokuville ystäville voisi antaa lahjaksi vaikka lähde-reissun ja hakea yhdessä lähdevettä suloisiin lasipulloihin.

Erään ystäväni meinaan kaapata mukaan Keltaselle talolle, tai vaikka taidenäyttelyyn. 
Anna jotain muuta- sivustolla on myös mahtavia ideoita lahjoiksi!

Mitä aineettomia lahjoja sinä antaisit ja millainen olisi sun krääsätön joulu?

-R