2017-05-20

Minimalismi ja lastenhuoneen lelut

KonMari lastenhuone

minimalismi lastenhuone

Olen aijemminkin vähentänyt lastenhuoneen lelumäärää. Karsin silloin kaikki muovilelut pois legoja lukuunottamatta. Myönnän olleeni hieman ftalaatti kammoinen. Koitin tehdä karsimisen kuitenkin lempeästi. Vein muovilelut ensin kellariin ja muutaman kuukauden päästä kysyin lapsilta, voiko leluista luopua kokonaan ja he suostuivat!

Tuli joulu ja syntymäpäivät ja leluja tuli hieman lisää. Koitimme toki lähipiiriä ohjeistaa hankkimaan vain tarpeellisia lahjoja, tai kokemuksia tavaran sijaan, mutta silti niitä leluja jostain tulvi. Vaikka pidän tärkeänä, että lapset saa ympärilleen kirjoja ja sarjakuvia, niin Aku Ankkojakin tuntui olevan jo kaapit väärällään. Miltein täyteen väritetyt tehtäväkirjatkaan ei oikein enää lapsia innostaneet. Pelejäkin oli melko paljon. Pehmolelut pursusivat korin laitojen yli, vaikka olinkin koittanut pitää niiden määrän aisoissa. Lapset alkoivat hieman useammin purnata lelujen siivoamisestakin. Jotain oli taas pakko tehdä!

Levitin kaapeista ja sängyn alta kaikki lelut, värityskirjat, pelit ja askarteluvälineet lattialle. Niitä oli enemmän, kuin olin kuvitellut! Koko lastenhuoneen lattia peittyi tavaraan. Pyysin lapset yksi kerrallaan luokseni ja pyysin valitsemaan leluista ja askartelu jutuista kaksitoista mieleistä tavaraa. Olin lukenut jostain, että lapset leikkivät vain n. kahdellatoista tavarallaan, joten määrä tuntui fiksuilta. Niputin toki joitain juttuja yhdeksi tavaraksi, kuten junaradan, pikkulegot ja leikkiruuat.

Myönnän, että teki kyllä mieli valita leluja lapsien puolesta ja jättää lastenhuoneeseen vain ne kaikkein kauneimmat, mutta eihän siinä olisi ollut mitään järkeä! Enhän minä niillä leiki, vaan lapset. Lapset kuitenkin valitsivat lempi lelunsa melko vaivattomasti. Leluja jäi juuri sopiva määrä, kun molemmat huoneessa nukkuvista lapsista valitsi mieleisensä. Annoin vielä kummankin valita kahdentoista lelun ja askarteluvälineiden lisäksi neljä lempi peliä.

Lattialle jääneet lelut kauhistutti. Niitä oli aika paljon, vaikka kuvittelin aijemmin kaikkea sälää olevan vain kohtuullisesti. Pakkasin lelut ilmavasti paperikasseihin ja niitä tarvittiin kuusi! Raahasin kuusi paperikassia kellariin.

Sovimme lasten kanssa, että halutessaan kellarista voi hakea jotain takaisin. Tällöin mielellään jotain muuta viedään lastenhuoneesta kellariin, jotta tavaramäärä pysyy kohtuudessa. Myönnän, että kaikkeen liittyy taka-ajatus. Toivon, että jossain vaiheessa kellarissa lymyilevät lelut voidaan antaa pois. En halua kuitenkaan tehdä asiasta liian radikaalia. Lapset saavat tehdä asiat lempeästi omaan tahtiinsa. eikä niiden ole pakko tietenkään niellä ihan jokaista minimalismi haavettani.

Eli lasten kanssa lelujen vähentäminen kannattaa tehdä lempeästi. Mitään ei ole pakko hävittää heti. Siivoamista voi helpottaa laittamalla aina osan tavaroista vaikka vaatehuoneeseen,tai kellariin,  jolloin leluja voi vaihdella ja mielenkiinto säilyy. Sinullekin voi käydä yhtä hyvä säkä, kuin mulle, jolloin lapset onkin valmiita itse luopumaan leluista kokonaan jonkin ajan päästä. Ehdottomasti kaikkein tärkeintä on, että lapsi saa itse valita huoneeseen jäävät iloa tuottavat tavaransa!

<3 Riina

2017-05-14

Ei se mitä syöt, vaan se mitä imeytät!

D-vitamiini ei imeydy

Olen tahallani jättänyt oikeastaan lapsistani puhumisen miltein kokonaan blogini ulkopuolelle. On kuitenkin asioita, jotka huomaan olevan niin tärkeitä, että koen niiden jakamisen jopa velvollisuudekseni. Yksi sellainen tuli esiin, kun selvittelimme kuopuksen iho-oireita ja ruoka-allergioita.

Verikokeissa selvisi, että V:n d-vitamiinitasot olivat todella alhaiset! Olin antanut kuopukselle suositusten mukaan 10 mikrogrammaa d-vitamiinia joka päivä. Ensin käytössä oli ollut valmiste, jota annettiin 5-tippaa kerrallaan, mutta sen loputtua olin hankkinut Bioteekin d-vitamiinia, jossa 10-mikrogrammaa oli jo vain yhdessä tipassa. Koin tämän koko perheemme d-vitamiinien antoon helpommaksi. Kuopus nuoli yhden tipan Bioteekin d-vitamiinia lusikasta antaumuksella, joten en osannut kuvitella, ettei se imeytyisi! Itse olin käyttänyt tämän lisäksi d-vitamiinia hieman vaihtelevasti 100 mikrogramman annoksina.

Tulokset saatuaan lääkäri määräsi d-vitamiinit 20 mikrokrammaan ainakin kuukaudeksi ja kehotti vaihtamaan d-vitamiinin merkkiä. Lääkäri koitti lohduttaa, että oikeastaan ennen ei ole systemaattisesti tutkittu vauvojen d-vitamiini tasoja, joten nyt vasta asiaan on voitu paremmin puuttua ja mahdollisia puutoksia hoitaa.

D-vitamiinitason alhaisuus nosti tosiaan niskakarvani pystyyn  myös sen takia, että d-vitamiinitasot on huomattu olevan alhaisia monissa vakavissakin sairauksissa. Mietin kauhulla millaista tuhoa puutos on jo aiheuttanut. V:llä ei silti ole pahemmin ollut korvatulehduksia, tai kamalia kuumetauteja, mutta pientä nuhaa oli silti tosi usein.

Toivon todella, että d-vitamiinin lisäyksen ja merkin vaihtamisen myötä saadaan korjattua tasot normaaleiksi. Onneksi auringonvalokin lisääntyy, joten kesäkin parantaa puutoksia. Kalaa neiti syö toisinaan hieman irvistellen, mutta pyrin ainakin muutaman kerran viikossa kuitenkin tarjoamaan. Tää d-vitamiini juttu tuntuu aika järkyttävältä myös siksi, että minä olen perheestämme se, joka d-vitamiinin tärkeyttä eniten korostaa. On jotenkin hullua, että juuri meille kävi näin! On kuitenkin onni, että nykyään perusterveydenhuollossakin asioita mitataan entistä tarkemmin. Oman elämän biohakkerointi kannattaa ja uskon että mittaaminen tulee olemaan yhä kasvava trendi!

Tärkein muistutus oli taas se, että ei se mitä syöt, vaan se mitä imeytät! 

<3 
Riina

Edit: Jutusta jäi mainitsematta, että tytön täyttäessä yksi annoin sille Eskimon kalaöljyäkin*, mutta sitä tosin myönnän antaneeni hieman säännöllisen epäsäännöllisesti.

*affiliatelinkki

2017-05-13

Reimaa välikauteen ja ajatuksia värjäysaineista.

Reimatec fangan

Pikkuinen V matkustaa pääosin edelleen paikasta toiseen kantoliinassa. Se on vaan niin helppoa! V:lle puen päälle tarpeellisen määrän villaa ja laitan sitten kantoliinaan. Mieheltä löytyi kaapista takki, josta sai hihat pois.  Se olikin oikea löytö, sillä sen alle mahtuu tyttökin hyvin. Omille hartioille heitän  vielä oman takkini. Se ei mene kiinni kantoliinan kanssa, mutta lämmitttää minua. Kaulalle solmin usein huivin, sillä kylmemmillä ilmoilla viima tunkee tytön ja minun välistä väkisinkin muuten iholle.

Jos kuitenkin luvassa on automatka mummolaan, tai ulkoilua pihassa, niin saatan vetästä kuopukselle päälle välikausihaalarin. Päädyin lopulta Reimaan. Reima ei ole mikään ekomerkki, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että ne luopui Reimatec-vaatteissa perfluoratuista yhdisteitä. Reiman vaatteet kestää myös hyvin lapselta toiselle ja he noudattavat öko-tex  standard 100 raja-arvoja.

Myönnän, että ulkovaatevalintamme ei ole mikään unelmieni täyttymys. Olisi mahtavaa pukea lapset ulkonakin päästä varpaisiin luonnonmateriaaleihin, Lumi, kylmyys ja kosteus pistää kuitenkin kappuloita rattaisiin. Myönnän, että vaikka vaatemerkit luopuvat esimertkiksi fluorihiiliyhdisteistä, niin on loppujen lopuksi hankalaa täysin tietää onko korvaava pintakäsittely täysin turvallinen.

Parasta olisi tietenkin suosia värjäämättömiä ja käsittelemättömiä luonnonkuituja. Värjäyksessäkin aineiden määrät vaikuttaa. Esimerkiksi kasvivärjäyksessäkin käytetty aluna on myrkky suurissa määrissä. Kalatkin saattaa kuolla. Alunaa käytetään myös muuttamaan vesijohtoveden ph:ta, jotta putket kestäisi paremmin. Saamme siis juomavedestäkin pieniä määriä alunaa. Alunaa on kuitenkin luontaisesti mm. liekokasveissa ja halutessaan kasvivärjättäviä luonnonkuituja voi purettaa liekokasvien lisäksi myös pajunkuorilla. Jotkin värjäyskasvit kuitenkin toimii ilman erillistä purettamistakin. Esimerkiksi kanervalla värjätessä väri kiinnittyy kuituun melko hyvin.

On myös ihan mielenkiintoinen ajatus, että voisiko käyttämämme väriaineet olla myös terapeuttisia...  On tietenkin totta, ettei kasvien kaikki hyvät ominaisuudet kiinnity kankaaseen värjätessä ja ei esimerkiksi voida oikein sanoa, onko nokkosella värjätyssä kankaassa jäjellä enää mitään muuta, kuin väripikmentti. Olisi kuitenkin mielenkiintoinen ajatus, että värjätessä ja käsiteltäessä tekstiilikuituja olisi lähtökohtana aina tuoda kankaaseen jotain, sen sijaan, että joudumme miettimään mitä terveydelle haitallista juuri tässä kankaassa on. Mailmalla näkyy käytettävän tekstiilien värjäyksessä esimerkiksi kurkumaa. On tietenkin huikea ajatus, että kangas voisi jo itsessään vähentää tulehdusta. Tietenkin luultavasti terapeuttiset ominaisuudet jäävät kuitenkin värjätessä hieman vähäiseksi. Toisia värjäysaineita saatetaan kuumentaa 80-asteeseen, tai juuri kiehumispisteen alapuolelle, jolloin suurin  osa terapeuttisista aineista on varmasti jo tuhoutunut. Toisaalta tietenkin toiset kasvien ominaisuudet saadaan hyödynnettyä vasta varsin kuumissa olosuhteissa, kuten vaikka pakurikäävän hyvää tekevät aineet.

Jokatapauksessa värianeet on kiehtovia ja lastenvaateiden kanssa tasapainoilu välillä haastavaa...

Toivotan kuitenkin aurinkoa, sillä koska västäräkit on olleet täällä jo pitkään, niin ei kesäkään voi oikeasti olla kaukana!

- Riina

2017-05-12

Hardcore, vai riittävän hyvä?



Pienen kotimme jokaisessa kaapissa ja kaikille hyllyillä on tavaraa. Kirjotan silti omaan blogiini minimalismista ja kerron täällä, kuinka se on helpottanut lapsiperhearkeamme. Mies ei ajattele tavarasta kaikilta osin samalla tavoin, kuin minä. Kirjahylly notkuu kirjojen painosta ja kaappien kätköissä on commandore 64, pelikonsoleita, roolipelikirjoja ja iso kasa sarjakuvia. 

Kaikesta tästä huolimatta en koe olevani huijari. Esimerkiksi tekstiilien määrän vähentäminen oikeasti auttaa tekemään isonkin perheen pyykkirumbasta siedettävää. Pystyn satsaamaan sellaisiin asioihin, josta pidän. Saan ostaa luomuruokaa, ekovaatteita ja luonnonkosmetiikkaa. Minimalismi pistää pohtimaan mihin aikani oikeasti menee ja vastaavasti mihin haluaisin sen menevän. Tajuan, että unelmat on oikeasti mahdollista toteuttaa! Voimme vähentää töiden tekoa ja olla entistä enemmän rakkaittemme kanssa. 

Sitä miettii välillä onko höpsöä kirjoittaa tälläisestä ihan tavallisesta arjen minimalismista, manifestoinnista ja lapsiperhearjesta... Tarviiko aina olla paras, vai riittääkö riittävän hyvä? Voiko samassa blogissa hehkuttaa superfoodeja ja korvapuusteja? Sellainen meinaan minä olen. Vedän tyrnejä pakkasesta ja ostan leikkipuisto reissun jälkeen vanijatötterön. Juon liikaa kahvia, mutta ostan lihan mieluiten luomuna. 

Rakastan sitä, että jonkin pienen yksinkertaisen siirron myötä arjesta tulee hieman ihanampaa. En tavoittele alle 100-tavaraa, enkä pyykkilauta vatsaa. Pidän silti itsestäni ja kodistani. Tämä eleämänrytmi sopii meille. Olen äärimmäisen äänekäs, mutta sitten taas toisaalta kovinkin erakko. En mahdu mihinkään muottiin, tai laatikkoon. Yritin aloittaa pelkkää minimalismi blogia, mutta tajusin onneksi tämän kaiken pitävän sisällään niin paljon muutakin, ettei se mahtuisi yhden aatteen alle. Rakastan sitä, että voin olla kaikkea vähän. 

Riittävän hyvä riittää mulle. 

<3 Riina 


2017-05-07

Ekat kengät

ensiaskelkengät

Rakastan paljasjalkakenkiä, mutta jostain syystä päädyn aina hankkimaan lapsilleni ensimmäisiksi kengiksi Kavatit. Ensiaskelkengistä ei voida meillä puhua, sillä kuopuskin on kävellyt jo hyvän tovin....

Etsin kyllä tälläkin kertaa netin syövereistä niitä täydellisiä paljasjalkakenkiä kuopuksen kengiksi, mutten löytänyt ainuttakaan fiksun oloista koossa 21. Mietin vakavissani hankkivani jopa pelkät ihastuttavat Minis&mommies mokkasiinit, mutta totesin lopulta niiden olevan pikkaisen liian ohutpohjaiset sorateillä seikkailuihin, vaikka ehkä nurtsilla niillä pärjäisikin. Onneksi Feelmaxeja saa jo koossa 22, joten seuraavat olkoon sitten ne barefootit.

Olisi kyllä ihanaa silti löytää nahkaiset barefoot kengät ulkokäyttöön! Amy& Ivorin kengät ovat myös suloisia, mutta vegaaniset nahkajäljitelmät on varmaankin muovia.... Tekisiköhän joku nahkakengät Vibram pohjalla?

Tietenkin voisi vaan luopua kengistä kokonaan! itse tykkään hengailla kyllä ilman kenkiäkin, mutta lasten varpaita suojelen mielelläni kaupungissa lasinsiruilta tarkemmin. Tänään tulee taas ihasta paljainjaloin viihtyvästä Tanskalaisperheestä kertovan dokkarin toinen osa, joten jään toistaiseksi haaveilemaan siitä omasta ekotalosta ja paljaista varpaista tänne kerrostalokotiimme.

Mikä on teidän lempparit ihan ekoiksi kengiksi?

<3 Riina


2017-05-04

Hattaraa Aarrekidiltä

Aarrekid Valley

Aarrekid mekko

Aarrekid* on ollu meillä lemppari merkki jo tosi pitkään. Rakastan sen ihania hihattomia mekkoja yli kaiken! Mahtavaa on myös se, että nykyään kokoja on 150cm asti. Aarrekid käyttää Gots ja  öko-tex sertifikoitua luomupuuvillaa. Vaatteiden puuvilla suloisen pehmeää ja hinnatkin ovat kukkaroystävälliset.

Aarrekid on nykyään osa Black modaa. Mietin ensin, että kuinkakohan merkin uniikille hengelle käy, mutta pelko oli ihan turhaa! Aarrekid sai yhdistymisen myötä myös kaupanpäällisinä iki oman tehtaan Cottonhousen, joten ajattelen sen lisäävän vielä varmuutta siitä, että vaatteet tuotetaan eettisesti. Samalla tehtaalla Portugalissa syntyy myös monen muun kotimaisen ekomerkin vaatteet. 

Suomenpäässä Aarrekid toimii Tampereen Pyynikillä vanhassa trikootehtaassa. Siellä suunnitellaan vaatteet, sekä pyöritetään verkkokauppaa ja showroomia.

Postiluukusta tippui tänään hattaramekko*. Ihanan keveä kevät!

<3 Riina

*affiliatelinkki

2017-05-02

Kolme tapaa vähentää tavaraa


KonMari ja minimalismi

KonMari ja minimalismi

Olen kokeillut tavaran vähentämiseen vaikka mitä! Olen testannut "1-tavara päivässä pois"-metodia 100-tavaran haastetta, sekä käynyt läpi yhden laatikon, tai tason kerrallaan. Mikään näistä metodeista ei kuitenkaan tehnyt näkyvää muutosta lapsiperheemme tavaramäärään.

Mietin, johtuiko tavarakaaos ainoastaan siitä, ettei mieheni ollut niin intohimoinen tavaran vähentäjä, kuin minä.

Sain kuitenkin käsiini KonMari* kirjan ja sen myötä tajusin, että omaisuus tulee käydä läpi tavararyhmä kerrallaan yhtäjaksoisesti! Marie Kondon opeista tajusin, ettei minun tule murehtia miehen tavaramäärästä, sillä tärkeämpää oli, että nille on tarpeeksi tilaa. Sitäpaitsi, jos keskittyisin vähentämään yhteisiä, omia ja lastentavaroita, niin karsiminen tarttuisi mieheenkin lopulta jossain määrin vääjäämättä. Niin siinä tapahtuikin! Sain myös pystyviikata mihen vaatteet, jolloin tavaroille oli kaapissa enemmän tilaa

Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä tavaramäärä oli siltikin liian suurin. Pidin niin monista tavaroistamme, vaikkei ne välttämättä ollut tarpeellisia. Törmäsin kuitenkin toiseen hyvin tehokkaaseen, mutta äärimmäisen lempeään tapaan luopua turhista tavaroista.

"Pakkausbileet" ei toki ole mikään uusi keksintö. Siinä kuitenkin jokin yksittäinen tavararyhmä, tai vaihtoehtoisesti koko omaisuus, pakataan laatikoihin. Tämän jälkeen laatikoista saa ottaa esiin vain ne tavarat, joita oikeasti tarvitsee. Parin kuukauden päästä jäljelle jääneet tavarat voi hyvillä mielin antaa pois, sillä kausi vaatteita lukuunottamattamatta, muutaman kuukauden testi antaa tarpeellisista tavaroista ihan hyvän kuvan.

Jos kuitenkin alat pois antamisen hetkellä jännittämään, että saattaisit sittenkin tarvita joitain laatikossa olevaa, niin mieti ensin kuinka vaikeaa kyseinen tavara olisi hankkia tarpeen mukaan uudestaan?! Jos vastauksesi on, ettei kovin vaikeaa, niin voit surutta antaa tavaran sellaiselle, joka tarvitsee sitä juuri nyt. Kaupat ja kirpputorit on täynnä tavaraa, joten  tarpeiden tyydyttäminen ei nykypäivänä ole kovinkaan vaikeaa. Tavaroita voi tietenkin myös lainata! Tampereen kirjasto lainaa mm. kirjojen lisäksi kahvakuulia. Kaikkea ei tarvitse siis omistaa itse!

Oikeastaan KonMarin* ja Pakkausbileiden jälkeen päästään vasta siihen vaiheeseeen, että voit karsia tavaroitasi yhdeltä hyllyltä, tai tasolta kerrallaan. KonMarituksen myötä kaikille tavaroille määritellään oma paikkansa ja tällöin kerran vuodessa, tai puolessa vuodessa tavaroiden läpi käyminen pitää tavaratulvan lapsiperheessäkin kurissa.

Olen käyttänyt itse tavaroiden pakkaus-tekniikkaa keittiövälineisiin, sillä niiden tarpeellisen määrän selvittäminen tuntui muutoin mahdottomalta. Pakkausbileiden ansiosta keittiöstäni lähti kaksi paperikassillista tavaraa pois, vaikka kuvittelin ensin, ettei meillä enää olisi yhtään ylimääräisiä astioita....

Jos jostain taravaryhmästä meillä tällä hetkellä tulee vielä kahnausta, niin se on ehkä lelut. Vaikka olemme karsineet lelujen määrää suurella kädellä, niin siltikin niiden iltaisin paikalleen laittaminen saa lapsissa aikaan syvän huokauksen. Luulenkin, että kokeilen pakkausbileitä  meillä lähiaikoina leluihinkin. Luin jostain tutkimuksesta, jossa todettiin lapsien leikkivän keskimäärin vain kahdellatoista lelullaan. Siihen meilläkin on vielä hieman matkaa...

Kolme askelta tavaran vähentämiseen


1. KonMari* menetelmä auttaa käymään tavarasi läpi tehokkaasti ja yhtäjaksoisesti. Se auttaa löytämään juuri sinulle iloa tuottavat asiat.

2. "Pakkausbileet" on hyvä keino selvittää, kuinka paljon on riittävästi. Suosittelen sitä etenkin käyttötavaroiden tarpeellisen määrän selvittämiseen!

3. Ylläpidä minimalismia käymällä kaikki tavarasi hylly ja taso kerrallaan puolenvuoden, tai vuoden välein. Varsinkin lapsiperheessä, jossa lapset kasvaa hujausessa vaatteistaan ulos, on tavarat syytä käydä läpi melko säännöllisesti.

- Riina

*Affiliatelinkki

2017-04-30

Atoopikon meikkivalinnat

Flow kosmetiikka mineraalimeikki


luomuripsiväri

Olen ollut jo pidempään ihanan Flow kosmetiikan fani. Pidän siitä, ettei tuotteissa ole kauheasti ainesosia ja parasta on tietenkin myös, että saan tukea kotimaista yritystä!

Kun huomasin Flow* kosmetiikan tekevän minaraalimeikkejä* aloin oikeasti antamaan ajatusksia myös sille mahdollisuudelle, että alottaisin taas meikkaamaan. Ihoni on hyvin herkkä ja atooppisuuteen taipuvainen, joten olin kauan meikkaamatta säästääkseni ihoani. Mineraalimeikkien etu on kuitenkin esimerkiksi se, ettei ne sisällä säilöntäaineita, joille niin moni on jo herkistynyt.

Flow kosmetiin mineraalipuuterit on kohtuuhintaisia ja ainakin mulla toimi hienosti! Ostin tosin pienemmän sudin, kuin olisi ehkä pitänyt, mutta puuterisudit näytti silmissäni valtavilta! Myyjä vakuutteli, että pärjäisin kyllä halutessani poskipunasudillakin.

Myyjä suositteli kaikkia muita ripsivärejä, muttei valitsemaani Laveraa*. Jostain syystä pidin kuitenkin tuotteen harjasta. Olen ripsivärin suhteen vähän semmon enempi parempi-tyyppi.

En varmaan meikkaa jatkossakaan usein, mutta tuntui ihan hyvältä antaa itselleni lupa taas meikata. Katsotaan mitä sanoo iho...

<3 Riina

*postaus sisältää affiliatelinkkejä

2017-04-29

Tavoitekortti

tavoitekorttti

Passion test*- kirjassa kehotettiin kirjoittamaan viisi tärkeintä tavoitetta lapulle, laminoimaan se ja pitämään sitä aina mukana. Lue tavoitelistaasi aina, kun se osuu käteesi. Pikku hiljaa tavoitteet iskostuu alitajuntaan ja alitajuntasi alkaa tehdä töitä puolestasi!

Toinen tärkeä asia oli määritellä tarkasti milloin tavoite on saavutettu. Jos haluat olla menestynyt työssäsi, muttet koskaan määrittele itsellesi mikä on menestyksesi mittari, niin tavoitetta on vaikea saavuttaa. Kun kerromme aivoillemme, että tavoitteeni täyttyy, kun saan tehdä näitä työtehtäviä, tienaan tämän verran rahaa, tai työskentelen X-ihmisen kanssa, niin tavoitteella alkaa olemaan hyvät mahdollisuudet toteutua! Määritä tavoitteesi selkeästi, sillä universumi rakastaa selkeyttä!

Näin teet tavoitekortin: 

1. Merkitse korttiin tavoitteesi siinä muodossa, kuin olisit jo saavuttanut ne. 
2. Kirjoita tavoitekorttiin selkeästi mistä huomaat eläväsi unelmaasi todeksi. (esimerkiksi, että työskentelen Hannan kanssa ja tienaan 40000€/v.)
3. Kirjoita kortin alaosaan teksti "Tai jotain vielä parempaa", sillä universumi saattaa todellakin tuoda sinulle vielä jotain paljon parempaa, mitä edes osaat toivoa! 

*affiliatelinkki 

2017-04-27

Kuka tekee meidän vaatteet?

vaatevallankumous

Vaatevallankumous Papu


Suosin nykyään vaatevalinnoissamme Suomalaisia yrityksiä, jotka valmistaa tuotteensa joko Suomessa, tai ainakin pyrkii varmistamaan, että tuotanto tapahtuu eettisesti. Olemme hurjan onnekkaita, että sellaisia yrityksiä Suomessa on runsaasti!

Sellaiset vaatteet, joiden eettisyydestä, tai ekologisuudesta en voi mennä takuuseen, ostan usein käytettynä. Suurin osa ulkovaatteista kenkiä lukuunottamatta onkin poimittu Tampereen kirppispöydistä. Myönnän silti, ettei kirppisvaate pelasta eettiseltä vastuulta!

Reima* on esimerkiksi kertonut, että jos heidän ulkovaatteensa valmistettaisiin Suomessa, niin ne maksaisivat yli 300 euroa. En tiedä onko se silti reilua, että vaatteet tuotetaan halpamaassa, jossa työvoima maksaa mahdollisimman vähän....  Reima valmistuttaa kuitenkin varsin kestäviä vaatteita, jotka voi helposti käyttää lapselta toiselle! Eikö silloin tuotteesta voisi maksaa hieman enemmänkin, jos samalla saa takuun eettisemmästä tuotannosta, jota oikeasti valvotaan?

Iso osa vaatemerkeistä kehuu, että he tekevät tarkastuksia tuotteensa valmistaville tehtaille. Todellisuudessa tehtailla käydään ehkä kerran vuodessa ja pahimmillaan vielä ennalta sovitusti. Pystyykö vaatemerkit tällöin oikeasti valvomaan eettisyyttä?

Vimma sen sijaan kertoo verkkosivuillaan, että he käyvät tuotteensa valmistavilla tehtailla kerran kuukaudessa. Se kuulostaa musta jo paljon paremmalta! Heidän vaatteensa tehdään Suomessa ja Virossa.

vaatevallankumous Nosh

Lasten vaatekaapista löytyy mm.  Aarrekidin*, Hillan, Noshin, Marlonin, Vimman ja Papun vaatteita.Olen ihan tyytyväinen, että olen voinut pukea lapseni muihin, kuin lapsityövoimalla valmisttetuihin vaatteisiin. Kaikkien edellä mainituissa yrityksissä valmistetaan tuotteet läpinäkyvästi!

Ollaan saatu myös lahjaksi muutama Marimekon vaate. Näissä vaatteissa valmistusmaaksi on merkattu Viro ja Portugali. On silti hieman sääli, että Marimekko on omissa silmissäni kärsinyt hieman uskottavuuden puutteesta. En jotenkin osaa luottaa, että Marimekko pystyy pitämään kaikki eettiset langat käsissään.

Myönnän kuitenkin, että esimerkiksi sukkien ja pikkareiden valmistusmaata en edes tiedä! Ostin lapsille sukkia ja pikkareista marketista. Varmistin vaan niiden olevan öko-tex sertifikoidut, Mun pikkarit on mies hankkinut joskus Varustelekasta. Ne kestää ehkä ikuisesti, mutta niiden eettisyydestä tai ekologisuudesta en voi mennä takuuseen.

Meidän tekstiilien murheenkryyni on edelleen ulkovaatteet. Pidän esimerkiksi Merrelin barefoot kengistä, mutta ne on tehty ties missä! Haalarit ja takit olen viimeaikoina ostanut lähinnä kirpparilta, sillä en oikeain tiedä minkä merkin tuotteissa eettisyys ja ekologisuus oikeasti kohtaisi. Onneksi esimerkiksi Reima on tehnyt paljon muutoksia viimeaikoina mm. myrkyttömämpien materiaalien suhteen.

Mun vaatekaapissa on kirppisvaatteita, saatuja ja sitten niitä ostettuja. Noshin tregginssit on valmisttu Portugalissa Suomalaisten omistamassa tehtaassa ja lemppari Armedangels topit on tehty Portugalissa.

Mies hankkii vaatteensa lähinnä Varustelekasta....

Jos muutaman oikeasti ekologisen, myrkyttömän ja eetisen merkin nostaisin juuri nyt enemmän esiin niin ne olisi Melli & Hilla, sekä Aarrekid*. Näiden vaatteet on 100% luomupuuvillaa, joten mikromuoveja ei kulkeudu vesistöihin!  Lisäksi 100% puuvilla on helpompi kierrättää uudeksi tuotteeksi, kun vaatteen elinikä sellaisenaan on lopussaHillan ja Mellin tuotteiden puuvilla tuotetaan Kreikassa. Kankaat valmistetaan ja ommellaan Suomessa. Aarrekid* tuottaa vaatteensa omalla tehtaallaan Portugalissa.

<3 Riina

*Affiliatelinkki

2017-04-26

Löydä intohimosi ja toteuta unelmasi

Passion test kirja

Aloitin lukemaan kirjastosta lainaamaani ispiroivaa Passion test*-kirjaa. Rakastan unelmointia ja unelmien toteuttamista, elämänhallinta tekniikoita, inspiraation etsimistä, flow-tilaa ja intohimoista tekemistä. Jännittää, mihin kirjan tehtävät mut vielä vie!

Kirjan alkuosan viesti on ainakin hyvin yksinkertainen; Selkeytä unelmasi!

"Kun asia on sinulle selkeä, 
se mitä haluat ilmaantuu elämääsi siinä määrin,
 kuin asia on sinulle selkeä". 

Olen nyt kohdassa jossa pitää kirjata ainakin 15 asiaa mitä olisin, tai tekisin unelma elämässäni. Iso osa unelmistani liittyy tähän blogiinkin, sillä vaikka suurin osa kirjoittamastani on ihan arkista löpinää, niin toivon, että löytämistäni elämää helpottavista tekniikoista on apua myös muille.

Osa intohimostani on ehdottomasti pyhitetty myös (hassua kyllä) unelmille ja unelmien toteuttamiselle. Haluankin vielä jossain vaiheessa olla se muija, joka pitää aarrekarttakursseja ja auttaa muita löytämään omat innostuksen lähteensä ja etenkin huomaamaan, että mikä tahansa on mahdollista.

15 asiaa karsitaan seuraavassa luvussa viiteen. kirjan kirjoittajat kuitenkin vakuuttaa, että lopulta huomaan niiden kaikkien viidentoista sisältyvän viiteen tärkeimpään. Saa nähdä kuinka käy!

Palaan varmasti Passion test*-kirjaan vielä, mutta alkuaavistus on kirjasta aika hyvä! En ihmettele yhtään, että Uskalla innostua-tiimi on hehkuttanut menetelmää niin paljon. Taikasana on varmasti yksinkertaisuus ja uskon, että monesti ne yksinkertaisimmat elämänhallinta tekniikat on niitä tehokkaampia.

<3 Riina

*affiliatelinkki

2017-04-21

Kevätsiivousta ja yleistä löpinää karsimisesta.

KonMari ja kevätsiivous

Kaappien kevätsiivous on ollut kyllä huippu helppoa KonMarituksen jälkeen. Siivotessa löytyy toki edelleen jotain ylimääräistä, mutta on ihanaa, ettei tavaramäärään huku!

Olen toki aina ollut aika minimalismiin taipuvainen, mutta lapsiperheessä tavaraa kertyy salakavalasti. Tietenkin on vielä mies, joka säästää kaikenlaista kaapin perälle, mutta toisaalta KonMari on tuonut tähänkin asiaan tasapainoa. En voi vastata miehen tavaroista, eikä mun tarvitsekaan! Toisin, kun motkottaisin miehen tavaramäärästä, niin voin keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti vaikuttaa arjessa. Käymällä läpi niitä yhteisiä keittiövälineitä, omia kirjoja ja kansioita, sekä lasten tavaroita ja vaatteita, niin tavaraa vähentämällä arki helpottuu valtavasti. Koska miehen tavaroille jää tarpeeksi tilaa, niin niiden määrällä ei loppupeleissä ole oikeasti merkitystä. Mies on toki vähentänyt tavarakuormaansa tässä sivussa, sillä tavaran vähentäminen tarttuu vääjäämättä... 

Keittiön kaappeja siivotessani laitoin pois mm. muutamia vanhentuneita mausteita. Mautekaappi alkoi oikeastaan pirskahdella enemmänkin siinä vaiheessa, kun huomasin jäljelle jääneen vaan luomulaatuiset mausteet. <3

Haluan, että tavaraa on vain sellainen määrä, josta ehdin ja pystyn pitämään huolta. Ajattelen, että se lisää myös niiden tavaroiden arvostamista osaltani, jotka jäävät jäljelle kaappeihini. Haluan satsata laatuun, korjata vanhaa ja kierrättää sellaiset tavarat säntillisen tunnollisesti, joita emme enää tarvitse.

Myönnän, että yksi aikaa ja energiaa vievä tottumus mulla edelleen roikkuu... Olen liikaa koneella! Muutoin tavaramäärän vähentäminen on saanut aikaan taas sen, että tunnen pitkästä aikaa tylsiä hetkiä. Se on jännittävää, sillä se antaa myös mahdollisuuden miettiä, mihin kaikkeen sen ylimääräisen ajan tuhlaisin. Luon tilaa uudelle!

Yksi epäkohta tosin kodistammekin löytyy; Nimittäin eteinen! Se ei johdu suinkaan siitä, että siellä olisi mitenkään tuhottomasti tavaraa, mutta eteisemme on niin pieni, ettei takkeja, lakkeja ja tumppuja saa oikein järkevästi sijoitettua. Meillä on tasan yksi naulakko, jossa on viisi nuppia. Se on ihan liian vähän! Halauankin hieman tutkiskella pystyisinko sijoittamaan vielä yhden naulakon johonkin väliin eteistämme. Haluan, että jokaiselle takille löytyisi eteisessä oma paikkansa, eikä epämääräinen takkikasa, niin kuin tällä hetkellä.

Mitään isompia lasteja kamaa ei silti poistettavaksi nykyään kerry.  Toisinaan tietenkin poistan lapsilta pieneksi menneitä vaatteita, muttei mitään sen isompaa. Silti kaapeissa välillä löytyy edelleen yksittäisiä näennäisesti tarpeellisia, mutta silti turhia tavaroita. Yksi sellainen on nitioja. En ole tarvinnut sitä sitten kouluaikojen, enkä ole ostanut siihen yli kymmeneen vuoteen lisää niittejä. Silti olen säilyttänyt sitä jostain kummallisesta syystä kaapissa. Olen luonut ikäänkuin puutteen fiktion ja uskotellut itselleni, että saatan tarvita sitä joskus tulevaisuudessa ja silloin uuden hankkiminen ei olisi vaihtoehto. Olen ajatellut myös, että nitojan pois laittaminen on tuhlausta, mutta mikä onkaan suurempaa tuhlausta, kun olla käyttämättä tarvetyökalua! Vein siis nitojan kierrätykseen ja toivon sen löytävän kodin sieltä, missä sitä tarvitaan juuri nyt.

On myös tavaroita, joiden kautta ehkä haluaa jotenkin määritellä itsensä, vaikkei ne juuri nyt olisi tarpeellisia. Itselläni on kellarissa aikidopuku, jota olen viimeksi käyttänyt 10-vuotta sitten. En usko meneväni tatamille lähiaikoina, mutta ehkä jotenkin olen halunnut mieltää itseni silti aikidoa harrastavana muijana. Se on kuitenkin jotain, joka ei kuulu elämääni todellisuudessa juuri nyt, joten miksi kannan sitä tavaran taakkaa silti mukanani? Uskallanko luopua puvusta siltikin, vaikka hakeutuisin taas Nääshallin uumeniin muutaman vuoden päästä? Uskallanko luottaa siihen, että elän runsaudessa ja maailmankaikkeus pitää huolta siitä, että minulla on kaikki tarvittava joka hetki?

<3 Riina


2017-04-18

Pääsiäinen tuli ja meni




Pääsiäinen meni meillä aika lailla sairastaessa. Ensin tuli flunssat ja sitten vatsatauti. Onneksi jossain välissä ehdittiin ulkoilla, syödä pääsiäismunia ja nauttiakin. Harmi silti, että loma meni sairastaessakin.

Kevään räjähdysmäisesti lissääntyvä valo paljastaa kaiken talven aikana kertyneen moskan. Keittiön ikkuna on varsinkin talven jälkeen järkyttävän likainen. Sen alta meneekin aika vilkasliikenteinen tie ja nyt odotan, että säät lämpenee niin paljon, että pääsen ikkunanpesupuuhiin.

Kuopuksen allergiat tuottaa edelleen päänvaivaa, mutta onneksi viikon päästä on vihdoin lääkäriaika.

Vaikka välillä on hiukan harmaita pilviä, niin on ihanaa, että fiilikset on pääsääntösesti semmoset kihelmöivän onnellisen odottavat.

<3 Riina






2017-04-14

Täällä sairastetaan


On niin tylsää, että meillä vietetään näitä pitkiä pääsiäislomia räkätaudissa. Kuvassa oleva poikanen on onneksi jo melkein terve, mutta nyt mun pääni on ihan täynnä räkää ja veto pois.

Haluaisin todellisuudessa olla juuri se muija, joka kertoo olleensa kipeä joskus viime vuosituhannella. Nyt kuitenkin tunnun saavani edelleen flunssat ainakin 4-kertaa vuodessa. Jonkinlainen luottamuksen olen kuitenkin kehoni kanssa saavuttanut. Olen vaan ehkä oppinut tuntemaan sen ajan kanssa paremmin.

Kevät aurinko on pilkahdellut ikkunoista ja oon vaan nyhjännyt kotona. Onneksi mies vei lapset ulos. Kevät rynnii pakkasista huolimatta niin vauhdikkaasti, etten oikein ehdi mukaan. Tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta toisaalta on ihan hukassa taas suunnasta. Villatilausta pitää laittaa kuitenkin lähiviikkoina luomulammastilalle menemään, sillä olen lupautunut yhteen myyntitapahtumaan. Onneksi saan tehdä kaikkea sekaisin ja se on kyllä loppujen lopuksi ihan parasta!

<3 Riina

2017-04-11

Vaatteista ihottumaa

Allergiaviikko

Ensi viikolla vietetään Allergiaviikkoa. Allergia- ja astmaliitto rummuttaa allergiaviikolla tekstiilien kemikaaleista. Kamppanjasivu kehottaa mm. pesemään uudet vaatteet ennen käyttämistä! Sekään ei tosin aina riitä...

Itselleni vaatteiden kemikaalit on iän myötä yhä suurempi murheenkryyni. Olen atoopikko ja tuntuu, kuin tämä "lastensairaus" olisi vaan ajan myötä pahentunut. Usein oireita saattaa aiheuttaa yksittäiset pesuaineet, mutta herkistyn nykyään myös vaatteiden kemikaaleille ja pesuainejäämille.

Joitain vuosia sitten ostin H&M:ltä treggissit. Pesin ne heti kotona ohjeen mukaan, mutta housut haisivat silti jollekin voimakkaalle kemikaalille. Jumputin housuja pesukoneessa lopulta kymmenen kertaa, eikä haju lähtenyt siltikään. En uskaltanut laittaa housuja päälleni vaan heitin ne pois ja laitoin reglamaatio postia menemään.  H&M ei koskaan vastannut postiini....

Uusien vaatteiden lisäksi joudun käyttämään äärimmäistä varovaisuutta myös kirpputorilla. Ostin viimeksi luomupuuvillaisen neuleen, joka osottautui iholleni kuitenkin katasrofiksi! Kun pesin neuletta pesukkoneessa pesulapun ohjeen mukaan, niin ihmettelin runsasta värin irtoamista. (Meillä pesukoneen poistoletku on asennettu käsienpesualtaaseen, joten mahdollisen värien irtoamisen huomaa pestessä helposti) Neuleen kuivuttua kokeilin sitä päälleni ja pyörähtelin pari kertaa peilin edessä. Se näytti oikein hyvältä päälläni ja hetken olin oikein onnellinen löydöstäni. Otin takin pois ja menin koneelle. Puolen tunnin sisällä takin kokeilemisesta käsivarteni oli kirkuvan punaiset. Jokin takissa herkisti mut niin pahasti, että seuraavaksi vietinkin sitten aikaani suihkun alla, jotta kutina hieman helpottaisi. En voinut käyttää takkia enää, vaan oli pakko heittää se pois. En halunut laittaa vahinkoa kiertämään kenellekkään toiselle yliherkälle.

Muuten... allergiatunnus pesuainepaketin kyljessä ei kuitenkaan ole mun iholle takuu mistään. Olen herkistynyt sellaisillekin kemikaaleille, joita ehkä joku muu atoopikko kestää paremmin. Juuri siksi arki on joskus erityisen ärsyttävää. Koskaan ei oikein tiedä ennalta sopiiko tuote, tai vaate iholleni.

Allergia- ja astmaliiton mukaan tekstiiliteollisuudessa on käytössä 3500 eri kemikaalia, joista 10% on  nykytiedon valossa mahdollisesti terveydelle haitallisia.

Rakastan mustia tekstiilejä, vaikka tiedänkin, että musta väri on usein se kaikkein ongelmallisin. Haluaisin oikeasti suosia enemmän myös kirppareita, mutta yliherkkyysreaktiot on laittanut mut hieman varpailleen. Tiedän, että uusien tekstiilien ostaminen ei todellakaan ole kovin ekologista. Tällöin yritän mennä eettisyys edellä. Haluan myös suosia myrkyttömyyttä, luonnonmukaisesti kasvatettuja materiaaleja, sekä tukea kotimaisia yrityksiä ja lähituotantoa.

Kuvassa olevat Nosh ja Hillla ovat merkkejä, joiden laatuun luotan ja jotka sopii ainakin meidän perheen herkkäihoisillekin....

- Riina

http://www.allergia.fi/allergiaviikko/tekstiilikemikaalit/
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/yskittaako-huivi-tuleeko-farkuista-ihottuma-tiesitko-mita-kemikaaleja-uudessa-vaatteessa-voi-olla-24408747/